EU:n talouskurisääntöjen uudistamisen kanssa ei pidä kiirehtiä

Euroopan union finanssipoliittiset säännöt

Saksan uusi liittokansleri Olaf Scholz kävi 14.12 keskustelemassa Ranskan presidentti Emmanuel Macronin kanssa muun muassa EU:n kehittämisen kysymyksistä. Macron yritti taivutella Saksaa unionin finanssipoliittisten sääntöjen uudistamiseen. Vakaus- ja kasvusopimuksen uudistaminen oli keskeinen kysymys. Macron haluaa joustavoittaa sääntöjä, kasvattaa yhteistä velkaa ja perustaa uusia yhteisiä rahastoja. Lisäksi hän on jo vuosia ehdottanut euroalueelle omaa budjettia, mikä tulisi siis EU:n budjetin lisäksi.

EU:n finanssipoliittiset säännöt hyllytettiin tilapäisesti koronan alkaessa. Sääntöjen mukaan velkaa saisi olla enintään 60 prosenttia ja budjetin alijäämä enintään kolme prosenttia bruttokansantuotteesta. Monet EU-maat ylittävät nykyisin merkittävästi nämä rajat. Usealla jäsenmaalla on velkojen ja BKT:n suhde jo yli 100 prosenttia ja velkaantuminen näyttää vain kasvavan edelleen.

Varsinkin Italia, Ranska ja itäiset jäsenmaat haluavat nopeita uudistuksia velka- ja vajesääntöihin. Lisäksi ne ovat suuresti viehättyneitä yhteisen velan eli eurobondien kasvattamisesta. Tällöin ne eivät itse joutuisi vastaamaan veloistaan, koska velkojen liikkeeseenlaskija olisi komissio. Viime kädessä yhteiset velat olisivat jäsenmaiden yhteisellä vastuulla. Myös Suomessa monet ekonomistit ovat kannattaneet eurobondien käyttöä. He näkevät eurobondeissa pääomamarkkinoille hyödyllisen riskittömän velkakirjan.

Uudistusten riskit

Monet tutkimuslaitokset ovat kuitenkin alkaneet varoitella liian hätäisesti tehdyistä uudistuksista. Näitä ovat olleet muun muassa Bruegel-instituutti ja Center for European Policy Studies eli CEPS, sekä useat saksalaiset tutkimuslaitokset (der Spiegel). Laitokset ovat alkaneet varoitella erityisesti finanssipolitiikan ja velkaantumisen liiallisesta löysäämisestä. Tämä voisi johtaa suorastaan kurittomaan jäsenmaiden finanssipolitiikkaan ja ylivelkaantumiseen. Velka-asteiden hallittu alentaminen pitäisi ottaa tavoitteeksi. 

Tutkimuslaitokset ovat varoitelleet myös talouskehityksen epävarmuudesta. On suuri riski, että talouskehitys voi alkaa taantua vaikka inflaatio pysyy korkealla. Tällöin vaarana on ajautua stagflaation kierteeseen kuten 1970-luvulla, eli hitaaseen kasvuun ja korkeaan inflaatioon.

Inflaatio on jo nyt euroalueella yli neljä prosenttia ja Saksassa peräti viisi prosenttia. Euroopan keskuspankki (EKP) saattaa olla pakotettu nostamaan korkoja, jolloin ylivelkaantuneet maat voivat joutua suuriin ongelmiin. Niiden kohtalona voi olla velkasaneeraukseen joutuminen, mikä voisi luoda suorastaan paniikkia pääomamarkkinoille. Pahimmillaan voidaan todella ajautua jopa velkojen saneeraukseen.

Ranskan EU-puheenjohtajuus alkoi tämän vuoden alussa. Odotettavissa on erittäin tiukkaa vääntöä vakaus- ja kasvusopimuksen uudistamisesta. Vastakkain ovat EU:n pohjoiset ja eteläiset maat. Suomen hallitus ei ole edes viritellyt keskustelua näistä uudistuksista. Sen sijaan hallitus on täysin epärealistisesti pitänyt meteliä elvytysrahaston ainutkertaisuudesta. Olemmeko taas ajopuuna EU:n uudistuksissa ja hyväksymme nurisematta kaiken yhteisvastuun kasvattamisen mitä komissio ja useat maat suunnittelevat? Näissä kuvioissa Suomelle on tiedossa ainoastaan nettomaksajan roolin kasvu.

Ei yhteisvastuun lisäystä nykyisen rahapolitiikan oloissa

EU ja euroalueiden suurena uhkana on markkinakurin täydellinen tehottomuus. Ilman markkinakuria jäsenvaltiot voivat velkaantua kohtuuttomasti ja lähes ilman riskiä. EKP:n rahapolitiikka, ja erityisesti määrällinen elvytys eli QE-politiikka, on heikentänyt markkinakurin tehokkuutta. 

EKP on ostanut valtavasti jäsenmaiden ja yritysten bondeja. Tällä politiikalla on saatu pidettyä ylivelkaistenkin maiden velkojen korot alhaalla. Italian, Kreikan ja usean muun maan korot ovat olleet jo pitkään alle yhden prosentin. Korkeat velka-asteet huomioon ottaen näiden maiden korkojen pitäisi todellisuudessa olla jossain 5-10 prosentin tasolla. Tämä veisi ne väistämättä velkasaneeraukseen tai suorastaan konkurssiin. 

Mikäli EKP saisi normalisoitua rahapolitiikkansa ja pystyisi lopettamaan arvopapereiden oston, voitaisiin suurella harkinnalla lisätä jonkin verran yhteisiä vastuita. Mutta nykyisen rahapolitiikan oloissa massiivinen yhteisvastuun lisäys johtaisi EU- ja euroalueen pahenevaan poliittisen kriisiin ja resurssien allokaation vääristymiseen. Siksi sitä tulee vastustaa.