Kylmän sodan aikaiseen suomettumiseen kuului oleellisesti poliittisen vallan käyttäjien itsesensuuri siinä pelossa, että pahoitetaan Neuvostoliiton johtajien mieli, ja samalla kotimaisen keskustelun ohjaaminen siten, ettei kukaan muukaan sano mitään, mikä voisi herättää pahennusta itänaapurissa.
“Kuulun sukupolveen, jolle YYA-Suomessa vihjailtiin, että sota olisi voitu välttää, jos Suomen valtiojohto olisi suostunut lähetystösihteeri Jartsevin ehdottamiin neuvotteluihin Neuvostoliiton sotilaallisesta tuesta Suomelle Saksan hyökkäystä vastaan. Nyökyttelimme, vaikka sisimmässämme tiesimme, että suostumus olisi merkinnyt Suomelle Baltian maiden kohtaloa. Meille kerrottiin myös Neuvostoliiton legitiimeistä turvallisuusintresseistä, kun Terijoen valot välkkyivät Leningradiin asti. Tämä kaikki näkyy ja tuntuu nykyisessä turvallisuuspolitiikkaa koskevassa kansalaiskeskustelussa kiusallisella tavalla.” Näin kuvailee SDP:n entinen puoluesihteeri Ulpu Iivari kylmän sodan aikasta keskusteluilmapiiriä.
Neuvostoliiton romahtamisesta on kulunut jo lähes 30 vuotta, mutta Suomi ei ole vieläkään onnistunut täysin ravistamaan YYA-ajan ummehtuneisuutta ulko- ja turvallisuuspoliittisen keskustelukulttuurin ympäriltä. Turvallisuuspolitiikasta ei edelleenkään haluta käydä analyyttista ja avointa keskustelua.
Viime vuosina tilanne on kehittynyt jopa huonompaan suuntaan. YYA-sukupolven viimeiset politiikassa toimivat edustajat ovat onnistuneet pitämään itsensä turvallisuuspoliittisen keskustelun keskiössä. Tästä jopa koominen esimerkki oli vuoden takainen A-Talkin jakso, jossa studiovieraina oli pelkästään uransa 1970-luvulla aloittaneita ja keski-ikä oli kypsä 70 vuotta. Ikäluokan toverit ovat löytäneet toisensa myös yli puoluerajojen vaaliessaan YYA-perintöä. Tästä hyvä esimerkki on Erkki Tuomiojan tuki Sauli Niinistön “myllykirjeelle”.
Kun entinen pääministeri Esko Aho yrittää vaientaa keskustelua roolistaan Venäjän valtion kontrolloimassa pankissa tai entinen ulkoministeri haukkuu The Economist-lehteä siteeraavaa Ylen juttua typerimmäksi lukemakseen jutuksi, sananvapaus kärsii ja pyrkimykset avoimen ulko- ja turvallisuuspoliittisen keskustelukulttuurin edistämiseksi kokevat jälleen kolauksen.
Suomessa sananvapaus otetaan itsestäänselvyytenä, mutta myös täällä se kaipaa poulustajia. Libera haluaa toimia alustana monipuoliselle, analyyttiselle ja avoimelle turvallisuuspoliittiselle keskustelulle. Siksi ajatuspaja Libera järjestää turvallisuuspoliittisen seminaarin, jonka tavoite on laventaa turvallisuuspoliittista keskustelua Suomessa.
Tule mukaan Hanasaaren kulttuurikeskukseen keskiviikkona 13.2 klo 10 kuulemaan Suomen ja Ruotsin yhteisiä turvallisuuspoliitisia haasteita käsittelevää seminaaria. Keskustelua monipuolistamaan on kutsuttu kansainvälisiä puhujia ja tilaisuuden kieli on englanti. Seminaariin on vapaa pääsy mutta pyydämme vieraita rekisteröitymään alla olevan linkin kautta.
Blogit
Liberan blogiin kirjoittavat eri alojen asiantuntijat tai muuten vain mielenkiintoiset henkilöt. Blogit ovat kirjoittajiensa mielipiteitä, eivätkä välttämättä edusta Liberan virallista kantaa.
Tietoa kirjoittajasta
Mikko Kiesiläinen
Mikko Kiesiläinen is an economist at EK – Confederation of Finnish Industries. He has previously worked as the Director of HYY Group and as a consultant for McKinsey. He has a Master's degree from the London School of Economics, and a Bachelor's degree from the University of York. Mikko was the CEO of Libera Foundation in 2018-2019.
9 kommenttia artikkeliin Libera tuulettaa turvallisuuspoliittisen keskustelun suomettuneisuutta
Neuvostoliiton aika oli Suomessa itsesensuurin aika, mutta jos katsomme nykypäivää toisesta perspektiivistä, voimme huomata vielä vaarallisemman ilmiön eli ymmärtämättömyyden ja suorat valheet. NL:n ajan itsesensuurista olemme siirtyneet valehtelemaan itsellemme. Toistelemme läntistä talousparadigmaa ja imperialistisia valheita. Etsimme vihollisia sieltäkin missä niitä ei ole. Olemme valmiit tukemaan valtioiden tuhoamisia ja kansojen joukkomurhia kun kyseessä on Yhdysvaltojen johtama ”demokratiavienti”. Ohitamme kaikki faktat, jotka ovat ristiriidassa haluamamme tarinan kanssa. Meistä suomalaisistakin on tullut imperialistisen öykkärin myötäilijöitä. Ainakin meidän johtajiltamme puuttuu selkäranka, jos ei muuta.
Kumpi nyt on parempi: Olla vaiti ärsyttämättä vai sen kiusaajan takana huutelemassa solvauksia?
On välttämätöntä paljastaa imperialistien väärä propaganda ja hälventää perusteellisesti sen harhakuvitelman, että imperialistit luopuvat asemistaan siirtokunnissa ja riippuvaisissa maissa hyvällä tahdolla.
Vastustamme imperialismin kanssa saavutettua kompromissilinjaa. Samaan aikaan emme voi sietää käytäntöä vain huutaa imperialismia vastaan, vaan itse asiassa pelkäämme taistelemaan sitä vastaan.
On väärin yrittää välttää imperialismin torjuntaa tekosyynä, että riippumattomuus ja vallankumous ovat tärkeitä, mutta rauha on vielä arvokkaampi.
Sosialismi on pyhä syy ihmisten massojen itsenäisyyden kysynnän ja halun ymmärtämiseen; se on vallankumouksellinen syy, joka etenee kovassa taistelussa imperialismia ja kaikkia muita vastakkaisia voimia vastaan.
Maatalouden työssäkäyvien ihmisten tulisi olla täynnä uskoa sosialismiin ja kestävään anti-imperialistiseen ja luokkatietoisuuteen, jotta he voivat pitää sosialismin tyyliä elämässään ja sielunaan, rakastaa sitä innokkaasti ja taistella uskomattoman vastaan imperialistien ideologisia liikkeitä vastaan ja kulttuurin tunkeutuminen.
Somerolla 1.4.2019
Olen täysin eri mieltä Mikko Kiesiläisen pvm 6.2.2019 kirjoituksen sisällöstä otsikolla: ”Libera tuulettaa turvallisuuspoliittisen keskustelun suomettuneisuutta”.
Haluan tietää, mitä Mikko Kiesiläinen oikein tarkoittaa ja saada vastaukset seuraaviin kysymyksiin, jotta voin järkevällä tavalla kommentoida artikkeliaan.
Mikko Kiesiläinen kirjoittaa: ”Kylmän sodan aikaiseen suomettumiseen kuului oleellisesti poliittisen vallan käyttäjien itsesensuuri siinä pelossa, että pahoitetaan Neuvostoliiton johtajien mieli, ja samalla kotimaisen keskustelun ohjaaminen siten, ettei kukaan muukaan sano mitään, mikä voisi herättää pahennusta itänaapurissa.
Tarkoittaako Mikko Kiesiläinen suomettumisella sitä, että suomettumisessa olisi ollut vain kyse pelosta pahoittaa Neuvostoliiton johtajien mieli vain olisiko ollut kyse jostain muusta? Kuka Suomessa noin olisi toiminut, sekä milloin ja missä? Keiden Neuvostoliiton johtajien mielen pahoittamisesta olisi ollut kysymys, sekä milloin ja missä?
Mikko Kiesilnen kirjoittaa: “Kuulun sukupolveen, jolle YYA-Suomessa vihjailtiin, että sota olisi voitu välttää, jos Suomen valtiojohto olisi suostunut lähetystösihteeri Jartsevin ehdottamiin neuvotteluihin Neuvostoliiton sotilaallisesta tuesta Suomelle Saksan hyökkäystä vastaan.”
Mikko Kiesiläinen tuntee huonosti Suomen lähihistoriaa. Neuvostoliitto esitti jo vuonna 1936 ensimmäisen kerran huolensa siitä, että Suomea voitaisiin käyttää hyökkäysalustana sitä vastaan. Huoli sitten todentui, kun Saksa hyökkäsi Barbarossassa kesäkuussa 1941 Neuvostoliiton kimppuun. Suomen marsalkka Mannerheim oli sitä mieltä, että Neuvostoliiton ehdotuksiin olisi pitänyt/voitu suostua. Olisiko talvisota voitu täysin välttää, on tietysti täysin spekulaatiota tänäänkin. Silloinen ulkoasiainministeri Eljas Erkko uskoi, ettei Neuvostoliitto hyökkäisi. Talvisodan alkaminen oli hänelle täysi järkytys, ja hän pakenikin perheensä kanssa turvaan Tukholmaan.
Venäjän Federaation presidentti Vladimir Putin onnitteli Suomea 100-vuotista itsenäisyyttämme kolleegansa Sauli Niinistön kautta. Onnittelukirjeen mukana oli asiakirjoja, jotka kertoivat Neuvostoliiton lievennetyistä vaatimuksista ennen talvisotaa. Presidentin kanslia ei ole suostunut julkaisemaan noita asiakirjoja. Tämä on tietysti väärin, sillä Sauli Niinistö ei omista Suomen historiaa. Olisiko talvisota voitu täysin välttää on tänään tietysti täysin spekulatiivista. Tosiasia kuitenkin on, että talvisotaan johtaneet syyt olivat pitkän kehityksen tulos. Ratkaisevinta oli sittenkin kuitenkin Churchilln lupaus ja myöntyminen siihen, että Neuvostoliitto voi ottaa haltuunsa koko Suomen esteenä Saksan hyökkäykselle Neuvostoliiton kimppuun.
Suuren sodan päätyttyä Suomelle olisi annettu takaisin itsenäisyytensä, mukamas. Churchillin suurena ajatuksena oli lyödä ja tuhota Saksa sotilaallisesti. Tähän tarvittiin Neuvostoliitto. Suomi oli vain kauppatavaraa.
Mikko Kiesiläinen kirjoittaa: ”Neuvostoliiton romahtamisesta on kulunut jo lähes 30 vuotta, mutta Suomi ei ole vieläkään onnistunut täysin ravistamaan YYA-ajan ummehtuneisuutta ulko- ja turvallisuuspoliittisen keskustelukulttuurin ympäriltä.
Mitä Mikko Kiesiläinen tarkoittaa YYA-ajan ummehtuneisuudella täsmällisesti? Miten hän määrittelee YYA-ajan? Mitä silloin tehtiin väärin tai tyhmästi, joka olisi voitu tehdä toisin? Ketä hän varsinaisesti syyttää? Tosiasia on, että Suomen marsalkka Mannerheim ehdotti jo valvontakomission aikana Jozef Stalinille YYA sopimusta. Stalin ei tähän suostunut ennen lopullisen rauhansopimuksen allekirjoittamista, koska olisi voitu väittää, että Suomi teki YYA sopimuksen painostuksen alla. Tästä on kirjoittanut Pekka Visuri kirjassaan Paasikiven ajasta.
Mikko Kiesiläinen kirjoittaa: ”Turvallisuuspolitiikasta ei edelleenkään haluta käydä analyyttista ja avointa keskustelua.”
Mikko Kiesiläinen voi nyt ylläpitää keskustelua vastaamalla edellä kirjoitettuihin kysymyksiin.
Parhain terveisin
Jali Raita, sissiluutnantti SA reservissä, diplomi-insinööri, ex diplomaatti, ex Notarius Publicus
Puistotie 11
31400 Somero
GSM 044 9191747
jraita@icloud.com
Aprillipäivän jälkeiset ajatukset vaaliveijareille ja tupo-tuulettelijoille:
Peruutuspeiliin tuijottelemalla yli 30 vuoden takaiset tapahtumat eivät muutu. Suomi ei ole enää neuvostoliitossa: YYA-sopimus on kuollut ja kuopattu.
Katseet on aika suunnata 30 vuotta eteenpäin. Hankitaanko 64 F-35 -hävittäjää? Haetaanko NATO-jäsenyyttä? Täytetäänkö EU:n puolustusrahasto?
Menneisyys ei ole koskaan kuollut. Se ei edes ole menneisyyttä. The past is never dead. It’s not even past. – William Faulkner
Mikko Kiesiläinen, s. 1987, ei ole vieläkän kommentoinut kirjoitustani. Olen syntynyt marraskuussa 1941, jolloin isäni oli savotassa Kannaksella, ja jota kutsutaan jatkosodaksi. Kuulun siis sukupolveen, jota Mikko Kiesiläinen mollaa YYA- kauden ummehtuneisuudesta. Olisin vilpittömästi kiinnostunut tietämään, mikä Mikko Kiesiläistä pännii sukupolveni toimissa. Mitä olisi pitänyt tehdä toisin, jos toisin olisi voitu tehdä? Tuosta kaudesta Mikko Kiesiläinen syyttää myös tämän päivän suomettuneisuudesta. Mitä Mikko Kiesiläinen oikein tarkoittaa, vaiko ei mitään tarkoita?
Kilauta Mikolle. Numerohan on yllä. Ja äänestyskopissa 420. Tai äidilleen Varsinais-Suomessa.
”Olen itse ehdolla Uudellamaalla ja äitini Johanna Niemi on vihreiden ehdokkaana Varsinais-Suomessa – Vihreät ovat sillanrakentajia”
Liberassa ja Kiesiläisenkin kannattasi pohtia seuraavaa, eli mitä se oikein tarkoittaa?
https://mondediplo.fi/2-2019/ilmavoimien-pommittaja-hornetit-rikkovat-suomen-lakia/
Ilmavoimien pommittaja- Hornetit rikkovat Suomen lakia
Mutta sehän on aivan sietämätöntä, jos Horneteihin hankintaan pommeja – Venäjän kannalta.
Niillähän voi rikkoa lakeja.