Perustuslailla on komea kaiku.
1 Perinteinen käsitys ja uudet tuulet
2 Perustuslain tulo yksityisten välisiin suhteisiin
3 Miksi perusoikeudet eivät velvoita yksityisiä?
4 Mitä pitäisi tehdä?
5 Päätelmät
Vedottaessa perustuslakiin syntyy tunne siitä, että käsillä on periaatteellisesti ellei peräti historiallisesti tärkeä päätöksentekotilanne. Samanlainen spontaani tunne voi liittyä perus- ja ihmisoikeuksiin. Intuitiivisesti on luonnollista puolustaa perus- ja ihmisoikeuksien vahvistamista. Kukapa vastustaisi näitä jaloja pyrkimyksiä? Ilmeisenä vaarana tietenkin on perus- ja ihmisoikeuksien inflatoituminen [1]. Tämä on riskinä, jos yhä suurempi osa oikeudellisen elämän tai arkielämän tilanteista aletaan mieltää perustuslain soveltamistilanteeksi.
Osana yhteiskunnan niin sanottua oikeudellistumista voidaan nähdä se, että perustuslakiin vedotaan aiempaa useammin. Usein kyse on siitä, että jotain lakiesitystä, jo olemassa olevaa säädöstä taikka viranomaistointa pidetään perus- tai ihmisoikeuksien vastaisena. Käytännössä tällaista perusoikeusvirittynyttä oikeudellistumista ilmenee esimerkiksi kouluissa. Opettajan oikeus ottaa oppilaalta vaarallinen esine pois saatetaan nähdä esinettä hallussa pitävän oppilaan perusoikeuskysymyksenä. Koulun hyviä käytöstapoja koskevat järjestyssäännöt voidaan katsoa oppilaiden perusoikeuksia liikaa rajoittaviksi.[2] Opetushallituksen vahvistamilla koulussa opetettavilla käsin kirjoituksen kirjainmalleilla puolestaan on esitetty olevan yhteys sananvapauteen.[3]
Tähän asti ongelmallinen perustuslakiin kytkeytyvä oikeudellistuminen on tyypillisesti liittynyt julkisen vallan ja kansalaisen väliseen suhteeseen. Tässä artikkelissa pureudutaan kuitenkin toiseen kysymykseen: perustuslain tai perusoikeuksien ongelmiin, jos ne ulotetaan suoraan yksityisten välisiin suhteisiin. Tämä tarkoittaisi sitä, että kansalainen ei voisi vedota perusoikeuksiinsa tai perustuslain muuhun sääntelyyn pelkästään asioidessaan viranomaisten kanssa.[4] Sen sijaan yksityishenkilö – ja miksei yrityskin – voisi vedota perusoikeuksiin myös esimerkiksi naapuririidassa, asuntokauppariidassa, työsuhderiidassa, kuluttajariidassa ja vaikkapa avioero-oikeudenkäynnissä.
Monien mielestä yllä kuvattu perusoikeuksien laajentuminen yksityisten välisiin suhteisiin vaikuttaa niin absurdilta, ettei tällaista tulkintamahdollisuutta ole syytä tutkia enempää. Merkkejä pyrkimyksestä laajentaa perusoikeuksien käyttöalaa on kuitenkin niin runsaasti, että asiaan on syytä paneutua. Tunnetuin esimerkki tilanteesta, jossa perustuslakia oltiin tuomassa yksityisten välisiin suhteisiin, koskee yksityistä pysäköinninvalvontaa. Yksityisesti järjestettyä pysäköinninvalvontaa pyrittiin tarkastelemaan perustuslain näkökulmasta julkisen vallan käyttönä. Tämän kannan hyväksyminen olisi johtanut siihen arkijärjen vastaiseen lopputulokseen, että luvattomasta pysäköinnistä toisen maalle ei olisi käytännössä seurannut mitään sanktioita.
Tämä artikkeli on osa Liberan julkaisua
PerustuslakiraporttiBlogit
Liberan blogiin kirjoittavat eri alojen asiantuntijat tai muuten vain mielenkiintoiset henkilöt. Blogit ovat kirjoittajiensa mielipiteitä, eivätkä välttämättä edusta Liberan virallista kantaa.
Tietoa kirjoittajasta
Sakari Wuolijoki
Wuolijoki on oikeustieteen tohtori ja toimii Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulussa Professor of Practice -tehtävässä. Hän opettaa yritysjuridiikkaa.
6 kommenttia artikkeliin Perustuslakiraportti III: Perustuslaki yksityisten suojana – ei velvoitteena
Erinomainen puheenvuoro tärkeästä perustuslakikysymyksestä. Olisi mielenkiintoista kuulla vastine valtiosääntöoikeuden tutkijoilta. Sopimusvapauden merkitys työoikeudessa näyttää taas unohtuneen, kun keskustelu siirtyi pakkolaeista paikalliseen sopimiseen.
Perustuslain tulkinta on monisyinen asia, kuten tästäkin kirjoituksesta käy ilmi. Tulkinnat riippuvat tulkitsijan taustasta ja mahdollisista sidosryhmistä. Juuri tämän vuoksi on olennaista että perustuslain tulkinta pysyy nykyisellään eli tiukassa mutta riippumattomassa parlamentaarisessa valvonnassa. Näin tulee ns. tavallisten ihmisten etu demokraattisen prosessin kautta parhaiten turvatuksi. Perustuslaki on kuitenkin loppujen lopuksi luotu yksilön turvaksi, kuten kirjoittajakin toteaa; tältä osin en näe ongelmallisena myöskään sitä että perustuslakia sovellettaisiin myös erilaisiin yksilöiden välisiin sopimuksiin ja muihin suhteisiin, nimenomaan tilanteissa jossa toinen on alisteisessa tai muuten heikommassa asemassa toiseen sopimusosapuoleen nähden. Ylipäätään on mielekästä edesauttaa kehitystä, jolla nykyinen hallitsematon vallan ja varallisuuden kasautuminen, jonka mm. taloustieteilijä Thomas Piketty on osoittanut, saadaan kuriin. Suomessa olemme sikäli onnellisessa asemassa, että voimme asiaan vielä vaikuttaa juurikin oikeanlaisella perustuslain tulkinnalla. Myöskin nykyisen hallituksen kurjistamisaikeet (ns. pakkolait) kaatuivat viime kädessä perustuslakiin, mikä on osoitus järjestelmän toimivuudesta. Väittäisinkin että on kaikkien kannalta parasta että riippumatta politiikan äkkinäisistä suunnanmuutoksista (vrt. tilanne USA:ssa!) huonokaan hallitus ei voida tehdä mitä hyvänsä, vaan esimerkiksi tietty perustoimeentulon taso, sekä toisaalta kohtuuden noudattaminen yksilöidenkin välississä sopimuksissa, on kansalaisille laissa turvattu.
Hyvin monessa maassa on täysin politiikasta riippumaton perustuslakituomioistuin.
On ollut surullista seurata miten vasemmisto on onnistunut parissa vuosikymmenessä saamaan perustuslain tulkinnan politisoitua ujuttamalla kaikkiin valtarakenteisiin ’asiantuntijoitaan’. Demokratia ei mielestäni todellakaan toteudu kun meillä perustuslainkin tulkinta on politisoitunut. AY-liikkeen toiminta ulottuu jopa perustuslain tulkintaan – onhan se täysin absurdia ja kaukana mistään demokratian ja vallan kolmijaon perustavaa olleista määreistä.
Edeltävä kommentoija todisti juuri tämän kohdan kommentillaan todeksi, valitettavasti.
Erinomainen artikkeli professori Wuolijoelta!
Toisaalta perustuslaki on pelastanut kansalaisia monelta uudelta pakkolailta mitä Sipilän hallitus on halunnut saada aikaiseksiLiberalismiin kuuluu yksilövapaus kait mutta sitähän nykyliberalistinen hallitus ei haluaisi noudattaa vaan pakottaminen on heidän agendansa.
Piketyn keskeinen ajatus on verottaa omaisuusmassoja globaalilla omaisuusverolla. Hän on ehkä 2000 -luvun tunnetuin sosialisti. En ymmärrä miten tämä liittyy perustuslakiongelmaamme?
Ongelma on edelleen se että perustuslakia tulkitsee valiokunta joka muodostuu politiikoista ja heidän nimeämistä asiantuntijoista. Esimerkiksi jos Piketty nimettäisiin tällaiseen asiantuntijaryhmään edustaisi hän erittäin vasemmistolaista lakitulkintaa. Eli lain tulkinta politisoituisi. Tässä piilee juuri suurin ongelmamme.
Muistuttaa ajatustavaltaan samaa mitä Neuvostoliiton tuomioistuimissa harjoitettiin vuosikymmeniä.
Tosin, suomesta löytyy edelleen kommunismin ihannointia ja ihmisiä jotka eivät halua nähdä mihin sen ideologian kauheudet johti.
Johtuen tästä perustuslain tulkinnan politisoitumisesta kilpailukykymme romahtaa ja ohitsemme ajetaan vasemmalta ja oikealta. Tämä juuri johtaa ääriaineiston nousemiseen yhteiskunnassa esille. Niin tyypillisesti tässäkin asiassa vasemmistolaisuus satuu nimenomaan vasemmiston omaan nilkkaan….
Suomessa löytyy myös kaksi oikeistopuoluetta jotka harrastaa vasemmistolaista politiikkaa todenteolla ja se on ongelma.