Sukupolvien välinen oikeudenmukaisuus

Eläkejärjestelmä, ympäristö ja tulevaisuuden liikkumavara

Suomi on todennäköisesti rikkomassa sukupolvien välisen yhteiskuntasopimuksen ja jättämässä laskun tämänhetkisen elintason ylläpitämisestä tuleville sukupolville.

Raportin kirjoittajat Atte Harjanne, Jussi Pyykkönen ja Tero Lundstedt toteavat, että tavoite sukupolvien välisestä oikeudenmukaisuudesta on vaikea saavuttaa, mutta pakko on yrittää sillä paine kasvaa jatkuvasti. He tarkastelevat ovatko tulevien sukupolvien mahdollisuudet yhtä tasa-arvoisia kuin meillä juuri nyt, ottaen huomioon heidän kontolleen tulevat ympäristövelat ja eläkemaksut.

Raportissa esitetään joukko keinoja kohti oikeudenmukaisuutta: sukupolvien välisiä ympäristöpolitiikan kuluja tulee tulevaisuudessa tasoittaa esimerkiksi maankäytön muutosmaksulla sekä vinouttavien veroetujen ja yritystukien poistolla. Eläkeikää pitää nostaa kahdella vuodella, työeläkkeisiin tulee asettaa eläkekatto ja opiskelun tai työttömyyden ajalta kertyvästä eläkkeestä pitää luopua.

Ympäristö- ja eläkepolitiikka voidaan yhdistää siten, että ilmaston ja luonnon kustannuksella ansaittu hyöty huomioidaan eläkejärjestelmässä kohdentamalla eläkkeisiin luonto- ja ilmastoperusteinen lisävero. Sen laskennan pohjana on kumulativiiset hiilipäästöt ja luonnontilan köyhtyminen kunkin ikäluokan työuran aikana.

Suomalainen hyvinvointiyhteiskunta on rakennettu ilmaston ja luonnon näkökulmasta katsottuna velaksi. Samalla kun lasku eläkkeiden ja ikääntyvien palveluista jokaista työikäistä kohden kasvaa, nuoremmat ikäpolvet ovat perimässä luonnoltaan köyhtyvän Suomen. Tarvitsemme sukupolvien välisen yhteiskuntasopimuksen välttääksemme sukupolvien välisen konfliktin.