Suomalainen kansalaisyhteiskunta valtion kultaisissa kahleissa
Runsaskätinen julkinen rahoitus on kesyttänyt suomalaisen kansalaisyhteiskunnan käytännössä osaksi julkista sektoria. Aidon kansalaisyhteiskunnan synnyttäminen edellyttää julkisen tuen vähentämistä, jakoperusteiden muuttamista ja avustusten irrottamista rahapelijärjestelmästä.
Valtiosta riippumaton kansalaistoiminta on avoimen yhteiskunnan keskeisiä tunnusmerkkejä.
Kansalaisyhteiskunnan tehtävä on toimia julkisen vallan vastapainona ja vahtikoirana. Kansalaistoiminnan tehtävä on olla julkisesta vallasta riippumaton moraalin ja merkitysten lähde.
Suomessa kansalaisjärjestöjen toimintaa tuetaan julkisesti ainakin sadoilla miljoonilla, ellei enemmän. Monet suuret kansalaisjärjestöt saavat käytännössä kaiken rahoituksensa julkiselta sektorilta. Ne ovat oikeastaan enemmän osa julkista sektoria kuin osa kansalaisyhteiskuntaa.
Suomessa on myös hyvin vähän merkittävää kansalaistoimintaa, joka ei saisi julkista tukea. Ajautuminen julkisen sektorin kultaisiin kahleisiin vaarantaa kansalaistoiminnan riippumattomuuden.
Nyt pitäisikin vakavasti pohtia onko valtion osallistuminen kansalaistoimintaan tässä mittakaavassa avoimen yhteiskunnan periaatteiden mukaista. Vaikka laaja julkinen tuki katsottaisiin tarkoituksenmukaisesti, jakoperiaatteita pitäisi muuttaa.
Liitteet
Tietoa kirjoittajista
Heikki Pursiainen
Hallituksen jäsen
Heikki Pursiainen on ekonomisti, valtiotieteiden tohtori ja palkittu kirjailija. Hän on tehnyt merkittävän uran tutkijana, ajatuspajahenkilönä, mediayrittäjä- journalistina, ja toimii nyt Helsingin kaupungin kaupunkitietopalveluiden päällikkönä. Pursiaisen väitöskirja käsitteli taloustieteen matemaattisia menetelmiä virallisten tilastojen laadinnassa.
Klaus Kultti
KTT Klaus Kultti on taloustieteen professori Helsingin yliopiston valtiotieteellisessä tiedekunnassa. Kultin tutkimustyö on lähinnä teoreettista, erityisenä kiinnostuksena immateriaalioikeudet.
9 kommenttia artikkeliin Kansalaisyhteiskunnan kultaiset kahleet
Tiesittekö, että sanama päivänä, täsmälleen samaan aikaan Erkki Liikanen puhuu Jaakko Honko-luennot avoimessa tilaisuudessa Kauppakorkeakoulussa. Aihe vetoaa samoihin ihmisiin kuin tämä. Kannattaisikohan vaihtaa päivää tälle?
Älkää vaihtako päivää. Matkalippu on jo ostettu!
Meillä yritykset saavat vielä runsaskätisemmin tätä hienoa demokratiaa eli rahaa. MEillä on yritysyhteiskunta ei kansalaisyhteiskunta. Rahan demokratia, rikkaimmilla on valta. Vertaisin nykytilanneeta lähes neuvostoliittoon paitsi, että olemme pahempi. Asait ovat vain nimitetty eri nimellä utta pyörivät samoin.
Onneksi opetin 4 lastani porvarivallaan aikana muuttamaan pois Suomesta, eivätkä jääneet tänne. Muualla euroopassa kuulemma todella paljon paremmin
Ohueksi jäi tämän pamfletin sisältö. Harmi. Puhti on jäänyt kesken ja uutta sisältöä tai näkökulmia tämä ei tuo, asiavirheitäkin on paljon. Tähän löperöön työhönkö lahjoitusvarat menevät? Niillä pitäisi saada punnittua, luotettavaa ja veitsen terävää ajattelua.
Kas kummaa, että Liberan sisällöt ovat ohuita 🙂
Olipas erittäin mielenkiintoinen ja ajatuksia herättävä teksti.
Mielenkiintoinen ja kiva raportti, kiitos. Harmillista on, että tuollaisen lukemisesta tulee huono olo.
Selitys massiiviselle yhdistysrahoitus-systeemille on aika simppeli, kyse ei ole omasta rahasta vaan väkivalloin kerätystä verorahasta – sitä on kiva jakaa.
Kansalaiset muodostavat valtion. He tukevat sitä veroilla. Se on hieno järjestelmä.
Ruotsissa yksi ”hyvinvointivaltion” kehityksen aloittajien tarkoituksista oli,sosiaalisen insinööritaidon mukaisesti, saattaa mahdollisimman monet kansalaiset riippuvaisiksi ”yhteiskunnan” taholta tulevasta taloudellisesta tuesta.
Vastaavanlaisesta kehityksestä johtuen, on Suomessakin hyvin suuri osa kansalaisista ja kansalaisjärjestöistä, taloudellisen tilanteensa kannalta, riippuvaisia ”yhteiskunnan” taholta tulevasta tukemisesta.