Ajatuspaja Liberan järjestyksessään toinen varjobudjetti lähestyy valtiontaloutta ja valtion ydintehtäviä hieman edellisvuodesta poiketen. Viime vuonna varjobudjetissa tarkasteltiin kuluja hallinnoaloittain, osittain myös momentti kerrallaan. Kuluja karsittiin yli yhdeksän miljardia.
Tämän vuoden budjetti ottaa kantaa kehysrellestelyyn ja ehdottaa palaamista takaisin kuriin, joka julkisten varojen käytössä pitää olla.
Koska kyseessä on tällä kertaa varjokehys, kaikki ehdotuksemme eivät tule voimaan tai saa aikaan vaikutuksia välittömästi. Kyseessä on isompi viitekehys, jossa tarkastellaan ja arvioidaan uudelleen valtion paikoitellen holtittomalta vaikuttavaa rahankäyttöä.
Hyvät valvonnan mekanismit, sekä virkamiesten ja tieteentekijöiden näkemysten ja muutosehdotusten huomioon ottaminen ovat turvallisen, hyvinvoivan ja tasapainoisen kansakunnan tae.
Asiantuntijoiden punnittujen näkemysten alasampuminen poliittisen perustein tai hyväksihavaittujen hallintamekanismien, kuten kehysmenettelyn, ohittaminen olankohautuksella eivät ole menestyksen reseptejä.
Monopolit ovat vanhentuneita ja tehottomia keinoja kerätä valtiolle tuloja. Veron kerääminen ja valvonta ovat aivan eri tasolla kuin kuningas Kaarle XII laittaessa suomalaisen alkoholikaupan verolle 1700-luvun alussa. Pelilisenssit, nettipelaaminen ja haitat olivat Veikkauksen perustamisen aikaan vielä lähes tuntemattomia käsitteitä. Kansalaisen valinnanvapauden näkökulmasta on kestämätöntä, että pidämme väkisin yllä tehottomia monopoleja.
Toinen vanhentunut yksityiskohta budjettineuvotteluissa on suomalaiset työmarkkinat. Meillä ei ole enää aikoihin ollut mahdollisuutta valuuttajoustoin neuvotella palkkoihin mittavia korotuksia. Jopa tupojen kultakaudella, 1980-luvulla, korotukset jäivät todellisuudessa inflaation jalkoihin. Sitä kautta tapahtuvat eri alojen palkkajoustot pitivät kilpailukykyä yllä.
Nyt olemme tilanteessa, jossa suomalainen työmarkkina toi ylpeillä maailman jäykimmän tittelillä. Työttömiä on ennätysmäärä ja niin on avoimia työpaikkojakin.
Suomi on vuosikymmenien saatossa muuttunut nopeasti kehittyvästä teollisuusyhteiskunnasta taloudelliseen stagnaatioon jumittuneeksi tulonsiirtoyhteiskunnaksi.
Vuoteen 2008 asti nähty tuottavuuden nousu on pysähtynyt. Bruttokansantuote on yli vuosikymmenen ajan pysynyt vuoden 2008 huipputason alapuolella, eikä uusi talouskriisi helpota tilannetta. Korona pakotti toimimaan julkeasti velkaa ottaen. Huoli huomisesta oli lyhytnäköinen.
Suomella on Maailman talousfoorumin selvityksen mukaan edelleen kilpailukykyä jäljellä. Nyt pitäisi pystyä katsomaan päätöksenteossa kauemmas ja tehdä ne rakenteelliset uudistukset, jotka ovat vuodesta 2007 jääneet tekemättä. Muutamaa Sipilän hallituksen yritystä lukuun ottamatta.
Vaikka ehdotuksillamme on vankka laskentapohja ja todennettavuus, voi muutoksen tekeminen poliittisesti olla vaikeaa. Suomi tarvitsee kipeästi keskustelua valtion ja kuntien tärkeimmistä tehtävistä. Niistä, joita todella tarvitsemme pystyäksemme kutsumaan itseämme hyvinvointivaltioksi.
Liitteet
