Mikä on sen maan kohtalo, joka näkee parhaakseen heittäytyä ajopuuna toisten sille valmistamaan kohtaloon? Mikä on sen maan kohtalo, jolla ei ole kykyä itsenäiseen harkintaan omasta tulevaisuudestaan ja jolla ei ole rohkeutta vaihtoehtoisten näkemysten kuulemiseen ja arvioimiseen?
EuroThinkTank – ryhmän tarina alkaa turhautuneisuudesta virallisten europuheenvuorojen julistuksellisuuteen, tunnustuksellisuuteen, eurouskontoon. Analyyttiset puheenvuorot ovat loistaneet poissaolollaan siitäkin huolimatta, että euroalue on elänyt pitkällistä kriisiä, joka on heijastunut väestön elintason laskuna. Yritykset kyseenalaistaa virallinen totuus on nähty vaiettavana toisinajatteluna.
EuroThinkTank syntyi alkusyksystä 2013 sekä turhautuneisuudesta että tarpeesta kyseenalaistaa. Sen ensimmäisiä tehtäviä oli arvioida tulossa oleva alustukseni eduskunnan suuressa valiokunnassa 9.10.2013. Olin otsikoinut sen muotoon: ”Valtioneuvoston selonteko EU-politiikasta 2013 – toisinajattelijan näkemyksiä”. Olin siinä arvioinut, että Euroopan rahaliitto on aiheuttanut kansalaisilleen keskimäärin 10 %:n elintason laskun siihen nähden, mikä kehitys ilman rahaliiton kahletta olisi ollut.
EuroThinkTank alkoi kokoontua Helsingin yliopiston hiljentyvissä tiloissa työpäivän jälkeen. Sen jäseniksi valikoitui 12 taloustieteen, tilastotieteen, rahoituksen ja markkinoiden osaajaa. Jäsenet liittyivät ryhmään yksityishenkilöinä. Heidän yhteiskunnallinen taustansa oli kirjava. Yhteiseksi tavoitteeksi kiteytyi: Suomi tarvitsee julistuksellisuudesta vapaan analyyttisen arvion siitä, mitkä ovat Euroopan rahaliiton mahdolliset tulevaisuudet ja mitkä ovat Suomen vaihtoehdot.
Työn kuluessa osoittautui pian, että eurokriisissä on kyse kohtuullisen syvällisestä ongelmasta. Selväksi kävi myös, että eurokriisi ei ole ohitse. Puheet euron valuvioista ovat paikallaan, mutta niiden korjaaminen voisi onnistui vain vahvoilla reunaehdoilla. Ryhmä päätti tavoitella euroa koskevan julkaisun tuottamista. Siinä toivottiin päästävän analyyttiseen, taloustieteen tutkimukseen perustuvaan kokonaisarvioon. Tämä myös toteutui. Esittämäni 10 %:n elintasotappio eurosta varmennettiin sofistikoiduimmilla tilastollisilla menetelmillä. Pankkiunionia ja fiskaalista unionia koskevat arviot olivat luonteva seuraava askel. Niiden pohjalta oli nähtävissä euroalueelle kolme mahdollista tulevaisuutta. Ryhmä pureutui niiden poliittiseen realismiin. Suomen osalta ajopuukehitys nähtiin vain yhdeksi vaihtoehdoksi. Suomelle hyvän ratkaisun nähtiin riippuvan siitä, mikä on Suomen tuleva talouskehitys. Ryhmä ei voinut sulkea pois sitäkään vaihtoehtoa, että joko koko rahaliitto saattaisi hajota tai sitten Suomi – tai joku muu jäsenmaa – voisi siitä irtaantua. Näiden arvioiden perustelut löytyvät kirjasta. Ryhmä ei yksiselitteisesti esitä, mitä Suomen pitäisi tehdä. Sen miettiminen jää lukijalle ja Suomen kansalle. EuroThinkTank on työnsä tehnyt.
EuroThinkTank-ryhmän koko oli enteellisesti 12. Onko kyseessä ”likainen tusina” vai uuden europrotestanttisen uskonnon 12 opetuslasta?
Blogit
Liberan blogiin kirjoittavat eri alojen asiantuntijat tai muuten vain mielenkiintoiset henkilöt. Blogit ovat kirjoittajiensa mielipiteitä, eivätkä välttämättä edusta Liberan virallista kantaa.
Tietoa kirjoittajasta
Vesa Kanniainen
Vesa Kanniainen on kansantaloustieteen emeritusprofessori Helsingin yliopistossa. Hän on toiminut vierailevana apulaisprofessorina Brown Universityssa ja Washington State Universityssa 1977-1979. Hän on julkaissut tutkimustyössään julkistalouteen, yritysrahoitukseen, yrittäjyyteen ja etiikka&talous teemaan liittyviä tutkimuksia. Eläköidyttyään hän väitteli sotatieteiden tohtoriksi (Maanpuolustuskorkeakoulu) ja kauppatieteiden tohtoriksi (Itä-Suomen yliopisto).
7 kommenttia artikkeliin Miksi EuroThinkTank tarvittiin?
Pitää ottaa julkaisu luvun alle! Valtavan tärkeää työtä teette kun ette suostu vaikenemaan ”virallisen totuuden edessä”, vaan pyritte tuomaan esille myös faktaan perustuvia näkökulmia.
Kirjan tavoitteena oli olla ”analyyttinen” katsaus euron tulevaisuuteen. Mielestäni tätä analyyttisyystavoitetta ei saavutettu. Sensijaan kirjassa oli asenteellista eurovastaisuutta. Ihmetyttää, että Libera naulitsi itsensä mukaan tälläiseen lähes uskonnolliseen euroskeptisyyden lietsontaan.
Analyyttisyyden puutteesta mainittakoot se, että esityksessä heikko taloustilanne laitettiin paljolti Euron syyksi. Yleisön kommentissa 1993-1996 käynnistynyt voimakas talouskasvu laitettiin itsenäisen markkamme ansioksi. Kuinka ollakaan, se sivuutettiin täysin, että kohtasimme 1990-luvun laman vaikka meillä oli tuo monien nyt kaipaama oma kansallinen valuutta. Samaten sivuutettiin se, että euroaikana tulomme ja varallisuutemme ovat kasvaneet valtavasti, kuten voi todeta esimerkiksi Tilastokeskuksen tuloja ja varallisuutta käsittelevistä raporteista. Suomen ja Euroopan taloustilanne on vaikea, mutta Euron syyttäminen tilanteesta ei ole analyyttista.
Tilaisuudessa esiintynyttä eurovastaista populismia oli myös epäanalyyttinen liittovaltiokehityksen ja tulonsiirtojen paketoiminen yhteisvaluutta-asiaan. Nämä oletettiin välttämättömiksi ehdoiksi yhteisvaluutalle vaikka US dollarin käyttäminen virallisena valuuttana monissa hyvinkin epähomogeenisissa maissa osoittaa sen, että homogeenisuus ei ole mikään välttämätön ehto yhteisvaluutalle.
Onneksi suuri osa tilaisuudessa käydystä keskustelusta oli yhteisvaluutasta oikeasti paljolti riippumattomista ja yhteisvaluutta-asiaa tärkeämmistä ja kiinnostavammista asioista, kuten huonosta taloudenpidosta ja Euroopan kilpailukykyongelmasta.
Kehuina senverran, että oli tuossa kirjassa kyllä ihan käyttökelpoisiakin ”rautalankamalleja”. Mainittakoot näistä ”nelikenttä”, jonka avulla voi pohtia yhteisvaluutan etuja ja haittoja vastaten sitä taantuuko suomi yhdeksi Euroopan ”banaanivaltioista” versus kasvaako Suomi Saksan kaltaiseksi Euroalueen ”talousveturiksi”.
Euroaikana varallisuuden euromäärä on toki kasvanut eirtyisesti vuoden 2001 jälkeen , jolloin liikkeellä lasketun rahan määrä on kasvanut voimakkaasti, asuntoyksiöiden hinnat ovat kolminkertaistuneet. Millä tavoin tuo sitten on kasvattanut kansakunnan varallisuutta?
”Yleisön kommentissa 1993-1996 käynnistynyt voimakas talouskasvu laitettiin itsenäisen markkamme ansioksi. Kuinka ollakaan, se sivuutettiin täysin, että kohtasimme 1990-luvun laman vaikka meillä oli tuo monien nyt kaipaama oma kansallinen valuutta. ”
Kirjoittaja taitaa olla sitä ikäpolvea, joka ei tiedä/muista Suomessa harjoitetusta ” vahvan markan politiikasta”. (kannattaisi googlata). Suomen vienti lähti nopeasti lentoon kun markka päästettiin kellumaan syksyllä 1992.
Kiitos hienosta tilaisuudesta, mäin avoimesti ja analyyttisesti ei €-ongelmia ole maassamme aiemmin käsitelty. Selvitysryhmä ja keskustelijat jättivät kuitenkin huomiotta yhden merkittävän näkökohdan; € on olemassaolollaan aiheuttanut suurelta osin nykyiset velkaongelmat poistamalla näennäisesti valuuttariskiongelman. Sekä lainanantajat että -ottajat olisivat pidättäytyneet tapahtuneen kaltaisesta luottoekspansiosta ilman €:n synnyttämää harhaa. € on ollut kuin alkoholi väärissä käsissä, juoppoja koitetaan nyt kuivattaa kansainvälisen yhteisön piikkiin, mutta ilman €:a ongelmaa ei olisi koskaan syntynyt eikä se olisi ainakaan voinut levitä ja aiheuttaa nykyisenkaltaista vahinkoa.
Winston Churchill: ”Paras argumentti demokratiaa vastaan on viiden minuutin keskustelu keskivertoäänestäjän kanssa.”
Jos niin onkin, niin paras todiste euroa vastaan on Kimmo Sasin kuuntelu viiden minuutin ajan.