Aiempi kirjoitukseni ’Kaksipäisen kotkan varjosta” kuvasi markan käyttöönottoa 150 vuotta sitten. Minkälainen savotta markan toinen tuleminen olisi?
Yllättävää kyllä, markan paluu ei olisi erityisen monimutkainen tai kansantaloudellisesti vaativa operaatio. Ero tapahtuu viikonlopun yli Suomen Pankin ilmoituksella olla muuntamatta muualta euromääräisesti tulevia suorituksia suhteessa 1:1. Tämän jälkeen markkinat alkavat välittömästi hinnoitella markan suhdetta euroon ja muihin valuuttoihin, kuten tapahtui ruplaunionin ja Tsekkoslovakian rahaliittojen hajotessa vuonna 1993 (Pomfret 2002, Nordvig 2014). Myös markan kellutus vuosina 1993-1996 alkoi yhden päivän toteutuksella. Ruotsi toimi samoin, mutta on jatkanut kruununsa kelluttamista, hyötyen rahapoliittisesta joustosta toisin kuin Suomi.
Ongelmia syntyisi jos markka devalvoituisi voimakkaasti euron arvoon nähden. Silloin käteiseurot poistuisivat kierrosta, koska yritykset ja yksilöt eivät haluaisi vaihtaa rahojaan vähempiarvoiseen markkaan. Näin ei kuitenkaan ole. Jens Nordvig, Nomuran ekonomisti arvioikin että markka voisi olla vain 7% euroa heikompi koska ulkoinen rahoitusasemamme on hyvä ja vaihtotaseemme on vain hiukan negatiivinen. Lisäksi Suomessa huomattavan suuri osa kaupankäynnistä tapahtuu pankki- ja luottokorteilla tai sähköistä rahaa käyttäen (Leinonen 2007). Vaikka vaikutus ei ole suuri, olisi perusteltua jättää Suomessa kiertävä käteinen euroiksi eikä vaatia välitöntä markkoihin vaihtoa tai leimaamista.
Hieman pidemmällä aikavälillä tarkasteltuna Suomen valuutan heikentymisen Yhdysvaltojen dollaria ja Saksan markkaa vastaan katkaistiin vahvan markan politiikalla 1990-luvun alussa, silloisten päättäjien uskoessa virheellisesti kiinteiden valuuttakurssien voimaan taloutemme vakauttajana. Euroon liittyminen vuonna 1999 aloitti toisen vahvistumisjakson. Nyt olemme suunnilleen vuoden 1991 tilanteessa, tällä kertaa ilman kelluvan markan rahapoliittisen kevennyksen mahdollisuutta. Vuodesta 1988 nykypäivään Ruotsin ja Suomen 10 vuoden korkotaso on ollut lähes identtinen sekä markka- että euroaikanamme. Kelluvaan markkaan siirtyminen ei siis oletettavasti suoraan vaikuttaisi korkotasoomme, mikäli saavuttaisimme Ruotsin kaltaisen pienen ja kehittyneen maan uskottavuuden markkinoilla.
Suomen rahan ulkoinen arvo 1988-2014 dollareissa sekä Suomen ja Ruotsin korkotaso
Lähde: Federal Reserve Bank of St. Louis. Ennen 1.1.1999 euron käyttöönottoa Suomen markan euroarvo on saatu jakamalla FIM-kiinnityssuhteella 5,94573
Elektroninen raha, pankkitalletukset, ovat pankin velkaa kuluttajille ja yrityksille (M1 ja M2-raha), jonka pankit ovat velvollisia vaihtamaan keskuspankin setelistöksi pyydettäessä. Kaikkia pankkeja ja rahoituslaitoksia käskettäisiin vaihtaa tileillä olevat eurot markoiksi suhteella 1:1. Tämän vuoksi kaikki pankki- ja luottokorttiostokset muuttuisivat uuden valuutan mukaisiksi käytännössä yhdessä yössä ja kaikki pankeista nostettavat käteisvarat leimattaisiin uudeksi valuutaksi. Käytännössä saatettaisiin tarvita kahden-kolmen päivän pankkivapaa, jonka aikana talletukset vaihdettaisiin markoiksi ja pankit valmistautuisivat setelistön leimaamiseen. Toinen vaihtoehto on käyttää käteisen nostorajoituksia sen aikaa, kun rahat saadaan leimattua. Hätätilanteessa Suomen koko maksuliikenne voitaisiin todennäköisesti hetkellisesti hoitaa euroilla tai jopa ilman käteistä rahaa aiheuttamatta taloudelle sen suurempia vaurioita. Pankkiautomaateista vaihdon jälkeen nostettavat eurot veloitettaisiin tileiltä kelluvan markan vaihtokurssin perustuvalla hinnalla vaihtoviikonlopun jälkeen. Euro-markka-vaihdos voisi luoda pankeille avoimen valuuttaposition, jonka riski voitaisiin minimoida johdannaisilla, jonka Suomen Pankki voisi mahdollisesti sopia EKP:n kanssa ennen toteutusta.
Murroskohtaa edeltävä aikataulu on valuutan vaihdoksissa yleensä pulmallinen. Suomen kohdallakin tulisi välttää ennakkoilmoitusta uuden rahayksikön käyttöönotosta, vaikka rinnakkaisvaluutan, markan, ulkoinen arvo ei todennäköisesti juuri poikkea eurosta (spekulatiivinen paine on sitä suurempi mitä enemmän kansallisella valuutalla on devalvoitumis- tai revalvoitumispainetta). Kaikki tärkeät päätökset oman valuutan käyttöönottoperiaatteiden valinnasta eduskunnan hyväksyntään olisi hyvä tehdä yhden viikonlopun aikana. Eduskunnan tulisi antaa mahdollisimman laaja valtuutus hallitukselle (erityisesti pääministeri ja valtionvarainministeri) toteuttamaan valuuttauudistus.
Yritysten sopimusvaluuttojen muuttamisessa euroista markoiksi pitäisi ottaa huomioon kaupalliset ja kilpailulliset asiat. Kansainväliset sijoittajat todennäköisesti hinnoittelisivat Suomen markkasopimukset nopeasti Ruotsin vastaavien käytäntöjen ja hintojen perusteella.
Kaikista euromaista juuri Suomi on optimaalisessa asemassa oman valuutan käyttöönottoon. Etelä-Euroopan maiden kohdalla tilanne on toinen, koska niillä siirtymä vaatii todennäköisesti väliaikaisia pääomakontrolleja ja pitkiä pankkivapaita. Saksa taas joutuisi, oikeutetusti, taistelemaan yksin vahvistuvaa markkaansa vastaan. Saksan näkökulmasta euro onkin kultamunia muniva hanhi, joka mahdollistaa sen 7% vaihtotaseen ylijäämän ja talouden vahvuuden.
On myös tärkeää vakuuttaa Suomen sitoutumista Euroopan unioniin ja sen lakeihin myös valuutan vaihdon jälkeen. Suomen tulisi lisäksi hakea hyvissä ajoin konsultaatiota prosessin kaikissa vaiheissa erityisesti EKP:lta. Finanssi- ja rahapoliittisesti Suomen tulisi rakentaa uskottava sitoutuminen markan inflatoitumisen välttämiseen jotta haitallisia heikentymisodotuksia ei pääse muodostumaan markkinoilla tai työmarkkinajärjestöjen keskuudessa. Ruotsin onnistuneen oman valuutan toimintamallin korostaminen ohjenuorana myös Suomelle olisi helpoin tapa kommunikoida suunnitelma kansainvälisesti.
Voidaankin sanoa että markan käyttöönoton teknistä toteutusta suurempi kysymys onkin päätöksen ajoitus. Nykytiedon valossa Suomen taloudellinen tilanne on heikentymässä eurojärjestelmän vaatimien rakenteellisten muutosten pitkittyessä. Tämä pahentaa Suomen velkaantumista, kilpailukykyongelmia ja julkisia vajeita. Tässä valossa myös markan käyttöönoton riskit kasvavat mitä enemmän aikaa kuluu ja Suomi kehittyy heikoksi euromaaksi, jonka intresseissä on Euroalueen muuttuminen tulonsiirtoliittovaltioksi.
Lähteet:
Kirjoitus on hyötynyt suuresti mm. Tuomas Malisen, Peter Nybergin ja Vesa Kanniaisen kanssa käydyistä keskusteluista.
Leinonen, H. (2007): “Muovista biteiksi – maksutavat murroksessa”, Euro ja Talous 4: 27-35.
Nordvig, J. (2014): “The Fall of the Euro: Reinventing the Eurozone and the Future of Global Investing”, New York: McGraw-Hill.
Pomfret, R. (2002): “IMF and the ruble zone”, Comparative Economic Studies, 44(4): 37-47.
Blogit
Liberan blogiin kirjoittavat eri alojen asiantuntijat tai muuten vain mielenkiintoiset henkilöt. Blogit ovat kirjoittajiensa mielipiteitä, eivätkä välttämättä edusta Liberan virallista kantaa.
Tietoa kirjoittajasta
Miettinen Sami
Sami Miettinen (sit.), Sisu Partners Oy:n partner, on idealisti ja Suomen johtavia neuvotteluasiantuntijoita. Hän on koulutukseltaan KTM, MBA ja CFA. Lontoon Cityn 13 vuotta saivat hänet kannattamaan liberaaleja arvoja ja monetarismia
5 kommenttia artikkeliin Markan toinen tuleminen
Suomen vieminen liittovaltion jäseneksi olisi selkeä maanpetos, josta vaatisin vankeusrangaistuksia vähintäänkin ministereillemme, jotka olisivat sellaiseen paperiin nimensä laittaneet.
Liittovaltiokehitys johtaisi todennäköisesti myös sotimiseen, koska Euroopassa on valtavasti väkeä, joka ei missään nimessä hyväksy kansallisvaltioidensa itsenäisyyksien lakkauttamista. Näin on myös Suomessa.
Varsinkin Kokoomuksessa tuntuu olevan kummallisen paljon maanpetoksellista väkeä, joilla on jonkinlainen EU- ja eurohurmos päällä, eikä heitä kiinnosta kuunnella vastaväitteitä. Kyseessä on ikään kuin uskonnollinen kultti – heitä ei ollenkaan kiinnosta se, että valtava määrä kansalaisia ei ole asiasta heidän kanssaan samaa mieltä. Kokoomuslaiset ovat juhlapuheissa kovasti isänmaallisia, mutta puolueen käytännön politiikka on lakkauttamassa kansallisvaltiomme itsenäisyyttä, joka kuten sanoin olisi maanpetos.
Seuraan mielenkiinnolla, kuinka tyhmänrohkeita kokoomuslaiset ovat tämän asian suhteen – ajavatko he meidät sotimaan tämän takia? Ja mikä armeija Suomessa asettuisi kannattamaan Suomen itsenäisyyden tuhoamista? Eihän Suomen Puolustusvoimat voi sellaiseen osallistua!
Nythän meillä on pääministerinäkin henkilö, joka on julkisesti ja erittäin selkeästi asettunut vastustamaan kansallisvaltioita – siis myös Suomea! Näin hullusti ovat asiat Euroopassa ja Suomessa nykyään. En vielä muutama vuosi sitten osannut kuvitella, että joudun tällaisen asian takia valmistautumaan tiukkaan poliittiseen ja ehkäpä jopa myös aseelliseen taisteluun (siis Suomen Puolustusvoimien jäsenenä laillisesti toimien), ja tilanne onkin nyt suorastaan raivostuttava.
Oli nimittäin joskus aika, jolloin pidin itsestäänselvyytenä sitä, että Suomen itsenäisyyttä on puolustettava kiivaasti. Nyt olemme kuitenkin sellaisessa tilanteessa, että meillä on hänen kierot isänmaallisuutta korostavat juhlapuheensa huomiotta jättäen pääministeri, jota ei voisi vähempää kiinnostaa Suomen itsenäisyyden puolustaminen. Tilanne on kerta kaikkiaan järkyttävä ja raivostuttava.
Ensimmäinen korjaustoimenpide on irtautuminen Euroopan Valuuttaunionista, koska se on ilmiselvästi luotu liittovaltion luomisen työkaluksi.