Kokoomuksen sote-pyöröovi

Kokoomuspoliitikkoja on viime aikoina siirtynyt runsaasti terveysalan yrityksiin. Juuri äsken ministerin avustaja lähti Mehiläiseen. Demari–  ja vasemmistoliittolaiset poliitikot nostivat tästä äläkän. Siirtymistä pidettiin ”arveluttavana” ja ”röyhkeänä”. Avustajan epäiltiin esimerkiksi vievän mukanaan salaista tietoa sote-uudistuksesta.

Mitä tästä pitää ajatella? Pitääkö pöyristellä vai hurrata sille, että poliitikkojen asiantuntemus kelpaa myös yksityisellä sektorilla?

Alustan ensin vähän ja kerron pari asiaa. Kannatan lämpimästi ihmisten työskentelyä yksityisellä sektorilla. Samoin kannatan ihmisten liikkumista julkisen ja yksityisen sektorin välillä. Minua ei haittaa, että ihmiset saavat korkeaa palkkaa. Iloitsen toisten menestyksestä (ainakin yritän).

Jos ministeri siirtyy johtamaan pelialan start-upia, hyvä. Jos ministerin avustaja perustaa kuljetusliikkeen, loistavaa. Jos kansanedustaja menee kansainvälisen yrityksen tuotekehitysjohtajaksi Piilaaksoon, mikä sen riemukkaampaa (ja epätodennäköisempää).

Hyvä ja paha liikkuvuus

Siirtyminen julkiselta sektorilta yksityiselle ja päinvastoin voi siis olla oikein hyvä asia. Sitä pitäisi kenties tapahtua enemmän. Mutta on olemassa hyvää siirtymistä yksityiselle sektorille ja pahaa. Hyvä on sitä, että poliitikko myy arvokkaan johtamis- tai muun ammattitaitonsa yksityiselle sektorille.

Paha liikkuvuus on sitä, että poliitikko tai avustaja myy poliittisen vaikutusvaltansa ja kontaktinsa yksityiselle sektorille. Yritys ei siis palkkaa entistä poliitikkoa, koska arvostaa tämän johtamistaitoa. Palkkaamisen syynä on sen sijaan se, että poliitikko voi yhteyksillään hoitaa yritykselle edullista sääntelyä ja lainsäädäntöä. Tai sitten hän voi hommata julkisia sote-hankintoja yritykselle edullisin ehdoin.

Kun ostopäätöksen tekevät poliitikot ja myyjää edustaa entinen poliitikko, niin riskinä on, että sote-kaupan ratkaisee jokin muu kuin paras tarjous.

Tämä on yhteiskunnan kannalta erittäin haitallista. Sote-palveluja ei tällöin hankita tehokkaimmalta tuottajalta, vaan siltä jolla on parhaat poliittiset kontaktit. Julkista rahaa menee hukkaan ja sote-palveluihin käytetään liikaa yhteiskunnan resursseja. Olen kirjoittanut aiheesta tarkemmin täällä.

Terveysalan yritykset ovat palkanneet poliittisia vaikuttajia nimenomaan yksiköihin, jotka käyvät kauppaa julkisen sektorin kanssa. On täysin mahdollista, että kaikki on aivan viatonta. Mutta olisi hassua sinisilmäisyyttä uskoa, ettei asiaan voisi liittyä mitään ongelmia.

Pyöröovi-ilmiö

Haitallista siirtymistä julkisen ja yksityisen sektorin välillä kutsutaan usein pyöröovi-ilmiöksi (engl. revolving door).

Pyöröovi-ilmiö ei ole pelkästään teoreettinen mahdollisuus saati salaliittoteoria. Esimerkiksi tässä amerikkalaiseen aineistoon perustuvassa laadukkaassa tutkimuksessa tarkasteltiin lobbareiksi siirtyneitä entisiä liittovaltion senaattorien avustajia. Näiden tulot romahtivat heti, kun entinen isäntä lähti senaatista. On mahdotonta kuvitella mitään muuta syytä tähän, kuin että lobbarit kaupittelivat asiakasyrityksilleen nimenomaan poliittisia kytköksiä. Kun kytkösten arvo laski, myös lobbarien arvo asiakkaille romahti.

Sama voi tietenkin olla mahdollista myös Suomessa. Kuten sanottua, on siis ihan järkevää olla epäileväinen, kun entinen poliittikko siirtyy lobbariksi tai sote-yrityksen palkkalistoilla olevaksi ulkoistusjohtajaksi. Riski siitä, että siirtymisessä on kysymys yhteiskunnallisesti haitallisesta pyöröovi-ilmiöstä on aidosti olemassa.

Miten ongelma pitäisi ratkaista?

Ratkaisuksi ongelmaan on ehdotettu karensseja tai kieltoja. Tämä voi olla yksi osa ratkaisua. Silti, kieltojen tehosta ei ole takeita. Yleisluontoiset kiellot voivat estää myös hyödyllistä liikkuvuutta sektorien välillä. Kiellot saattaisivat myös siirtää ilmiön vielä enemmän pois näkyvistä.

Jos karensseihin tai kieltoihin päädytään, täytyy ne kohdistaa nimenomaan pyöröovi-ilmiöön, ei kaikkeen liikkuvuuteen. On määriteltävä selkeät kriteerit sille, minkälaisiin tehtäviin siirtymistä karenssi koskee.

Ihanteellista tietenkin olisi, jos poliittinen kulttuuri estäisi pyöröovi-ilmiön. Lobbariksi siirtymistä pidettäisiin niin sopimattomana, että kukaan ei tekisi niin. Tällainen lienee kuitenkin toiveajattelua.

Realistisempi toive lienee se, että poliittiset kilpailijat ja kansalaisjärjestöt tarkkailevat siirtymiä haukkana ja nostavat metelin aina kun pyöröovi pyörähtää. Juuri näinhän vasemmistopoliitikot ovat nyt tehneet. Maailmalla on paljon kansalaisjärjestöjä, jotka seuraavat lobbaamista ja yritysten poliittista vaikutusvaltaa. Tällaisen toiminnan tehostaminen Suomessa voisi olla hyödyllistä.

Siirtyjien kokoomustoverit ja itse pyöröovessa pyörähdelleet entiset poliitikot ovat vähätelleet ongelmaa. On kuultu some-jeesustelua siitä, miten kateelliset epäilijät pyrkivät estämään hyödyllisen sektorien välisen liikkuvuuden. Vähättely on aika valitettavaa, koska kansalaisilla on aidosti syytä olla huolissaan pyörövi-ilmiöstä. Asian ottaminen puheeksi polittisessa debatissa on täsmälleen oikein.

Jos puhutaan nimenomaan tulevien sote-hankintojen asianmukaisuudesta, paras keino ehkäistä ongelmat on hoitaa hankinnat läpinäkyvästi ja hyvin. Hankintamekanismien tulee olla sellaisia, että tehokkain tuottaja valitaan ja lobbareiden vaikutusmahdollisuudet ovat mahdollisimman pienet.

Sote-uudistuksen eteneminen näyttää, käykö näin. Toistaiseksi tilanne ei näytä erityisen lupaavalta. Joka tapauksessa pyöröovi-ilmiö on aito ongelma, jota ei tule vähätellä. Siitä puhuminen ei ole kateutta tai yritys estää ihmisten hyödyllistä urakiertoa.