Barbaarit porteilla

Mistä tuntee barbaarin? 

Barbaari ei arvosta sivistyneen elämänmuodon takaavia instituutioita kuten riippumatonta tiedonvälitystä, itsenäistä virkakuntaa, tiedettä, asiantuntijoita. Barbaarin mielestä mikä tahansa taho, joka ei papukaijana toista barbaarin barbaarimaisia käsityksiä on epäilyttävä.

Barbaari ei koskaan sano olevansa eri mieltä toimittajan, virkahenkilön, tutkijan, asiantuntijan kanssa. Barbaari sanoo sen sijaan, että media, virkakunta, tiede, asiantuntijaorganisaatiot ovat laitavasemmiston äänitorvia. Barbaarille ei ole olemassa näkemyseroja, on vain muiden tyhmyyttä ja pahuutta eli äärivasemmistolaisuutta.

Barbaari ei ymmärrä pitkän aikavälin intressejä, herkkiä tasapainoja tai strategista liittoutumista. Barbaari ihailee vapaamatkustamista. Barbaari ajattelee, että vastavuoroisuus ja luottamuksen rakentaminen ovat tyhmyyttä. Barbaari on kuin jonossa etuilija, joka naureskelee muiden jonottajien lapsellisuutta.

Barbaari luulee, että muodollisten rajoitusten, kansainvälisten sopimusten ja sääntöjen puuttuminen tuottaa suurimman määrän itsemääräämisoikeutta suomalaisille. Barbaari halveksii kaikkia niitä kansainvälisiä instituutioita, jotka todellisuudessa pitävät Suomen turvassa ja vaalivat suomalaisten itsemääräämisoikeutta.

Barbaari ihailee toisia barbaareja. Barbaari ei ymmärrä, että barbaarien nousu isojen maiden johtoon on pahinta mitä pienelle maalle voi sattua. Barbaari ajattelee, että miehekäs puhe internetissä ratkaisee Suomen turvallisuuden. 

Barbaari käy vieläkin sisällissotaa. Barbaarin mielestä somepostaus työväentalon punaisesta lampusta on älykäs historiaviittaus.

Barbaari kertoo mahtipontisesti puolustavansa länsimaista kulttuuria. Barbaari tarkoittaa länsimaisella kulttuurilla 1980-luvun koulunpihan, televisio-ohjelmien ja automainosten maailmankuvaa. 

Rasismi on barbarismin yleinen muoto. Barbaari kieltää olevansa rasisti, koska rasismi oli okei silloin kun hän aloitti rasistiuransa. Barbaarin mielestä muut kulttuurit ovat huonompia, koska ne eivät ole tuottaneet Ritari Ässää eivätkä Afrikan tähteä.

Barbaari latistaa minkä tahansa keskustelun. On mahdotonta kritisoida mitään yhteiskunnallista instituutiota hienovaraisesti, koska barbaari vaatii kaikkia olemaan puolesta tai vastaan.

Barbaari luulee ymmärtävänsä taloutta. Onhan barbaarilla iso auto ja mediaania suurempi kuukausipalkka. Barbaari ei ymmärrä toistavansa barbaariversiota talouskirjoista, joita ei ole koskaan lukenut. Barbaari tietää, että verot ovat pahoja. Barbaari tietää, että julkinen sektori olisi tehokkaampi, jos vain omaksuisi barbarismin. Barbaari kehuu olevansa nettomaksaja.

Barbaari kannattaa markkinataloutta, paitsi mitä tulee autoihin, maatalouteen ja hänen omaan toimialaansa.

Barbaari on varma asiastaan. Barbaari ei koskaan epäile itseään. Barbaari keskustelee vain toisten barbaarien kanssa ja onnittelee heitä onnistuneesta barbarismista kuten he häntä.

Barbaari sanoo olevansa liberaali tai konservatiivi. Todellisuudessa hän edustaa sellaista tuhoisaa radikalismia, joka on sekä liberalismin että konservatismin vastakohta. 

Barbaari voi kuulua moneen puolueeseen, myös omaani. Barbaari toimii liike-elämässä, mediassa, urheilussa, somessa. Podcast-studiot ovat barbaarin luonnollisia elinympäristöjä. MItä hyvänsä kirjoitankin, barbaari saapuu kommenttikenttään.

Voivatko barbaarit päästä valtaan täälläkin? En ole varma. Osittain he ovat jo vallassa. Ministereinä on barbaareja, eduskunnan johtotehtävissä on barbaareja.

En ole varma kuinka barbarisminkestävä yhteiskunta Suomi on. 

Täällä on paljon hyviä asioita. Väki on koulutettua ja fiksua. Luottamus instituutioihin on kohtuullisen hyvällä tasolla. Suomalaiset ovat liiankin kuuliaisia. Monipuoluejärjestelmä jarruttaa barbarismin esiinmarssia. Mikään puolue ei ole täysin barbaariton, mutta mikään ei myöskään ole täysin barbaarien vallassa.

Barbaarien määrä kuitenkin lisääntyy. Barbarismi on yhä hyväksyttävämpää. Barbaarimaisille näkemyksille vaaditaan tasapuolista käsittelyä ei-barbaarimaisten rinnalla. Lehdet julkaisevat barbaarien kirjoituksia vakavasti otettavina puheenvuoroina taloudesta ja ulkopolitiikasta.

Paras vastalääke barbarismille ovat vahvat yhteiskunnalliset instituutiot, kansalaisyhteiskunta, talous ja puolekenttä. Suomessa on heikkoutensa. Osa niistä on omia, osa maailmanlaajuisia. 

Satunnaisessa järjestyksessä barbarismille altistavat esimerkiksi älyttömiin teorioihin harhautunut vasemmisto, oikeisto, joka ajattelee voivansa hallita barbaareja ellei suorastaan ratsastaa barbarismilla, valtion varassa elävä kulttuuri, aatteellisesti homogeeninen yhteiskuntatiede, keskittynyt valtiollisen toimijan hallitsema mediakenttä, heikko perustuslain turva, julkisesta tuesta riippuvainen kansalaisyhteiskunta, omaa propagandaansa uskovat työmarkkinainstituutiot, eläkeyhtiöihin keskitetty varallisuus ja niin edelleen.

Moni voi painottaa näitä eri tavalla tai olla eri mieltäkin. Se ei haittaa, erimielisyys on sallittua ei-barbaarien keskuudessa.

Barbarismin nousu on synkkä asia missä tahansa maailmassa. Yhdysvaltojen meno on ikävää seurattavaa. Suomessa on kuitenkin keskeinen ero Yhdysvaltoihin verrattuna. 

Meillä ei ole valtamerta, ydinaseita, maailman vahvinta armeijaa ja suurinta taloutta. Jos barbaarit saavat vallan meillä ja maailmassa, seisomme karhun vieressä köyhinä, tyhminä, alasti ja yksin.