Kohti normaalia

Verotuksen kilpailukykyvertailu

Kansainvälinen Tax Foundation -ajatushautomo julkaisee vuosittain 38 kehittyneen OECD-maan välisen verotuksen kilpailukykyvertailun (Tax Competitiveness Index, TCI). Vuoden 2024 painos on ilmestynyt tänään.

Verotuksen kilpailukyvyllä on valtaisa merkitys kansantalouksille, sillä maiden verorakenne määrittää hyvin pitkälti niiden taloudellista menestystä. Kysymys on monimutkaisempi kuin vain verotuksen kireyden tarkastelu – verotuksen haitallisuus nimittäin vaihtelee suuresti eri verolajien välillä. 

Hyvin rakennettu verotuksen kokonaisuus edistää maan talouskasvua, kun taas monimutkainen ja reikäinen systeemi vääristää taloudellista päätöksentekoa. 

Verotuksen perusolemuksesta vallitsee melko laaja yhteisymmärrys: 

1) Haittaveroja lukuun ottamatta kaikki muu verotus rajoittaa vapautta ja tuottaa usein euromääräänsä enemmän hyvinvointitappiota.

2) Tästä huolimatta on välttämätöntä, että julkinen talous saa tarvittavat verotulot valtion ydintehtävien hoitamiseen. 

Kaikki verolajit eivät ole yhtä tuhoisia

Viimeisten parin vuosikymmenen aikana OECD-maissa on yleisesti siirretty verotuksen painopistettä korkeista marginaaliveroista ja yritysverotuksesta kohti kulutuksen ja maapohjan tai kiinteistöjen verotusta. 

Kilpailukykyisessä verotuksessa kannattaa pyrkiä pitämään työnteon kannustimet kohdallaan ja maa houkuttelevana kohteena ulkomaisille investoinneille. Jos verotus on liian korkealla tasolla, investoinnit menevät muualle – jolloin vero-euroja kerätään siis vähemmän vaikka veroaste olisi kuinka korkea. Samalla korkeat veroasteet ehkäisevät tehokkaasti myös kotimaisia investointeja ja ohjaavat resursseja verosuunnitteluun.

OECD: tutkimuksen perusteella yritysvero on kaikista veroista tuhoisin talouskasvulle, kun taas kulutuksen ja maaperän verottaminen ovat vähiten tuhoisia. Suomen erikoisuus – varainsiirtovero – on poikkeuksellisen tuhoisa taloudelliselle aktiivisuudelle.

TCI kehottaa mahdollisimman neutraaliin veromalliin verojen aiheuttamien vääristymien minimoimiseksi. Esimerkiksi kulutusta ei kannata suosia säästämisen kustannuksella – kuten vaikka jossain maissa käytössä oleva varallisuusvero tekee. 

Verovähennykset taas kannattaa pitää mahdollisimman vähäisinä. Monimutkainen verotus aiheuttaa vääristymiä ja varakkaimmat kiertävät säännöt satsaamalla verosuunnitteluun.

Miltä näyttää voittaminen

Kun edellisen 11 vuoden aikana Suomi ei ole kertaakaan ollut paremman 50% joukossa, saman ajanjakson ajan Viro on ollut joka vuosi OECD-maiden verotuksellisesti kilpailukykyisin kansantalous.

“Viron malli” perustuu muun muassa kannustavaan yritysverotukseen (20% voittoja nostettaessa, 0% kun voitot jätetään yritykseen tulevia investointeja varten), 20 prosentin tasaveroon palkansaajille ja pelkästään maaperään kohdistuvalle kiinteistöverotukselle.

TCI listaa Suomen kädenlämpöisiksi vahvuuksiksi mm. suhteellisen kilpailukykyisen yritysverotuksen (sija 7/39, pienempi luku aina parempi) ja melko yksinkertaisen yritysvero- ja tulovero-järjestelmän. Yritysvero on ainoa verotuksen osa-alue missä Suomi on paremman 50 prosentin joukossa.

Heikkouksia sen sijaan piisaa senkin edestä. Näistä erityismainintoja saa varainsiirtovero ja ansiotuloveron aivan poikkeuksellisen jyrkkä progressio, jossa olemme ankealla sijalla 29/39.

TCI:n väitteitä verotuksellisesti kilpailukykyisempien maiden suotuisammasta kasvusta on helppoa tarkistaa vertailemalla keskimääräistä talouskasvua vuosina 2014-2023.

Viro ja toiseksi tullut Latvia kasvoivat ajanjaksolla keskimäärin 2,44% vuodessa, kolmanneksi tullut Uusi-Seelanti 3,1% ja neljänneksi tullut Sveitsi taas 2%. Suomi pääsi tällä vertailujaksolla 1% keskiarvoon talouskasvussa.

Suomella ei siis ole selityksiä eikä kasvua.

Lopetetaan häviäminen

Maiden väliset tuloerot kasvavat kohisten. Helsinkiläisten keskimääräinen bruttokansantuote jää selvästi jälkeen jo entisten kommunistimaiden Puolan, Tšekin ja Slovakian pääkaupunkien tulotasosta. Muihin Pohjoismaihin on turha enää edes vertailla, se juna meni jo.

Politiikkasuositus on päivänselvä. Verotus on kevennettävä OECD-maiden keskiarvon tasolle. Ensimmäisenä pitäisi poistaa kaikkein haitallisin verolaji eli varainsiirtovero.

Yritysverotus taas vaikuttaa eniten kilpailukykyyn, joten siitäkin kannattaisi tehdä suhteellisen hyvän sijaan kilpailuvaltti – eli laskea sitä kohti 15 prosentin kansainvälistä minimitasoa.

Perintöverotusta on vaikeampaa vertailla kansainvälisesti, mutta sen vaikutus kilpailukykyyn on selvä ja siksi se on poistettu tai korvattu kaikissa naapurimaissamme. Samaa esitämme mekin.

Lisäksi kasvua ehkäisee ansiotuloverotuksen progressio. Liberan keväällä 2024 esittelemä ansiotuloverotuksen kokonaisuudistus esittää marginaaliverotuksen laskemista kilpailukyvyn parantamiseksi aivan kaikissa tilanteissa maksimissaan 47,5 prosenttiin nykyisestä 58 prosentin maksimista. Ehdotuksemme alentaisi veroja kaikilla vähintään 2500 euroa kuukaudessa tienaavilla. 

Tax Foundation laski pyynnöstämme, mitä tämä muutos tekisi Suomen sijoitukselle TCI:ssä. 

Tulos oli selvä – verouudistus nostaisi sijoitustamme verotuksen kilpailukyvyssä välittömästi yhdellä pykälällä – eli takaisin vuoden 2021 tasolle.

Mikä tärkeämpää, se parantaisi valtavasti sijoitustamme henkilökohtaisen verotuksen vertailussa, peräti kahdeksan sijaa eli sijalta 27 listan puoliväliin eli sijalle 19.

Ennen muutosta ylin veroasteemme oli OECD:n neljänneksi korkein, mutta ehdotuksemme laittaisi Suomen lähelle keskikastin verotusta – OECD:n marginaaliveron keskiarvo on 45,5%.

Eli muuttuisimme normaaliksi maaksi.