Hölmölän lääkäripula

Miten minimoida tehdyt työtunnit

Sunnuntaina uutisoitiin lääkärien tahallisesta työtuntien vähentämisestä “vapaa-ajan arvostuksen” vuoksi. 

Hyvinvointialueilla on huutava pula lääkäreistä, mutta ongelma ratkeaisi hyvin pitkälti jo sillä, että nykyiset lääkärit tekisivät täyttä työviikkoa. 

Kun hätä on suuri, boksin ulkopuolinen ajattelu alkaa jyllätä – Pohjois-Pohjanmaalla harkitaan jo lisäbonuksia täyttä työviikkoa tekeville. Miten tässä näin absurdisti on päässyt käymään?

Kuvitellaanpa paikka nimeltä “Hölmölä”. Jos siellä haluttaisiin aikaansaada pula lääkäreistä, miten sen saisi helpoiten toteutettua?

No, kannattaisi aloittaa tarjonnan supistamisesta selkeästi alle kysynnän. Lääkäriliitto on vuosikausia lobannut lääkäriksi opiskelevien määrän alhaalla pitämiseksi ja myös onnistunut siinä, mitä voidaan pitää hämmentävän kovana saavutuksena ottaen huomioon väestön ikääntymistä johtuvan hoitotarpeen jatkuvan kasvun.  

Lääkäriliitto on myös kiistänyt koko lääkäripulan olemassaolon. Tämä mukamas-pula voidaan liiton argumentissa hoitaa tehostamalla alan organisointia, toisin sanoen tuottavuuskasvulla. 

Kun se tuottavuus ei tunnu kasvavan, luonnollisesti ainoa järkeenkäypä toimenpide olisi lisätä lääkärien lukumäärää, siltä varalta että tuottavuus ei jatkossakaan kasva. Mutta Hölmölässä on pitkät ja ylpeät perinteet luottamuksesta maagiseen, itsestään tapahtuvaan kasvuun, joten logiikka ohitetaan olankohauksella.

Pahentaakseen ongelmaa on tärkeää kehitellä kannustimia liian vähäiselle määrälle lääkäreitä työskennellä mahdollisimman vähän. Tässä asiassa Hölmölässä ollaan onnistuttu yli odotusten: ansiotuloverotuksen kireä progressio on vedetty maailman kärkeen lääkärien tulotasolla. Ensi vuonna Hölmölän kansaa edustavat päättäjät kiristävät suuressa viisaudessaan veroprogressiota entisestään, kurotellen uusia maailmanennätyksiä.

Kun valtio suorastaan ryövää viikon viidennen työpäivän tulot mutta vapaa-ajan saa kokonaan omaan käyttöön, miksipä ei downshiftaisi ja ottaisi suosiolla perjantait vapaaksi? Yksilön tasolla täysin ymmärrettävä päätös, vaikka se vaikuttaakin negatiivisesti koko Hölmölän lääkärisaatavuuteen.

On totta, että työ voi usein olla kuormittavaa ja jotkut lääkärit varmasti aidostikin kaipaavat kevennystä vähäisempien viikkotuntien muodossa. Mutta tähän rajusti kannustaminen verotuksen kautta on epäloogista ja – yhdistettynä liian alhaisiin koulutusmääriin – yhteiskunnan kannalta itsetuhoista.

Luvut kertovat karmivaa tarinaa Hölmölän harjoittaman politiikan seurauksista. Ammattikunnan osa-aikainen työskentely on yleistynyt viime vuosina niin paljon, että monessa terveyskeskuksessa jo valtaosa lääkäreistä on osa-aikaisia. Yhteensä heitä on 30 prosenttia viimeisen kymmenen vuoden aikana valmistuneista lääkäreistä.

Lääkärit ovat poikkeuksellisessa asemassa Suomessa, koska lääkäriliitto on onnistunut varmistamaan heidän liian vähäisen määränsä täysin huolimatta siitä, miten korvaamaton ammattiryhmä on kyseessä yhdessä maailman nopeiten ikääntyvistä maista. Näin ollen heillä on neuvotteluvoimaa sanella haluamansa työmäärä aivan eri lailla, kuin muilla erityisasiantuntijoilla. 

Kun saat itse päättää työtuntisi, suuri ja mahtava liittosi on varmistanut tarjonnan kontrollilla hyvin korkean palkkasi, ja valtio rankaisee sinua raivopäisesti tienaamisestasi, saadaan yhtälöllä aikaan liian vähien lääkärien liian vähäiset työtunnit.

Hölmölä toisin sanoen laukoo omia maaleja vuodesta toiseen, samalla kun joukkue ikääntyy vauhdilla.