SDP – maltillisen kehno vaihtoehto

Edellisen hallituksen pääministeripuolue SDP pelasi kevään eduskuntavaaleissa upporikasta ja rutiköyhää – vaalitaktiikaksi valittiin sopeutustarpeen vähättely ja hallituskumppaneiden äänten ryöstökalastus. 

Taktiikka toimi lähes kalkkiviivoille asti, mutta sen hintakin oli kova – vihreiden ja vasemmistoliiton katkeruuden lisäksi puolue oli jo pitkälti pelattu ulos hallitusneuvotteluista tilanteessa, jossa talousvaalit voitettiin fiskaalikonservatiivisilla teemoilla. Lisäksi on todettava, että entinen pääministeri Marin ei tosissaan edes pyrkinyt neuvottelemaan kokoomuksen kanssa, vaan katosi julkisuudesta kesän ajaksi. 

Syyskuusta eteenpäin Antti Lindtmanin johtama SDP on siirtynyt vauvanaskeleen verran vähemmän vasemmalle ja se näkyy puolueen vaihtoehtobudjetissa. Kyseessä on kädenlämpöinen kevytversio vasemmistoliiton vastaavasta.

Sana “maltillinen” on ilmeisesti Sixten Korkmanilta poimittu avainsana, jota SDP viljelee keskustan tapaan vaihtoehtobudjetissaan. 

Suomessahan tunnetusti työnteolla ei raskaan verotuksen vuoksi juuri tienaa, mutta SDP laittaa paremmaksi ja pyrkii siirtämään verotuksen painopistettä ”maltillisesti” siten, ettei omistaminenkaan kannata entiseen malliin. Kiristyksiä esitetään osinkojen, sijoitusvakuutuksien ja vakuutuskuorien verotukseen. Ainoana potentiaalisesti hyvänä muutoksena esitetään lähdeveroa verovapaiden yhteisöjen osingoille.

Jopa osakesäästötilin talletusrajaa halutaan alentaa, vaikka luulisi että kansan kannustaminen pitkäjänteiseen piensijoittamiseen olisi vasemmistonkin mielestä toivottava asia.

Pääomatulojen lisäverotuksen lisäksi tietenkin myös marginaaliverotusta ja kannustinongelmia pahennetaan kiristämällä ansiotuloverotusta yläpäästä ja alentamalla sitä alimmilta tuloluokilta – jälleen “maltillisesti”.

Jos veronkorotusvimma ei yllättänyt, eipä yllätä menopuolikaan: SDP haluaa lisätä valtion menoja roimasti – toki korottaen veroja vielä roimemmin jolloin päästään kehuskelemaan 400 miljoonaa vähemmällä velanotolla kuin Orpon hallitus. 

Kuriositeettina puolue haluaa “kriminalisoida alipalkkauksen”. Harmaan talouden torjunnasta löytyy mielikuvitukselliset 100 miljoonaa, jotta keksitty säästökokonaisuus kuulostaa paremmalta.

Hyvää on toki se, että SDP tuntuu vihdoin hyväksyvän sopeutustarpeen suuruusluokan. Kun tästä päästään suurten puolueiden kesken sopuun, ei tarvitse riidellä kuin keinoista. 

Mutta huonot asiat painavat vaakakupin negatiiviselle puolelle. Puolueen esittämät yli 800 miljoonan euron suuruiset veronkiristykset – nykyisen veroasteen Suomessa – maalaavat ankeaa kuvaa sen visioimasta tulevaisuudesta. Samalla merkittävät valtion menolisäykset kertovat, ettei näihin henkeäsalpaaviin alijäämiin johtaneesta historiasta ole opittu mitään. 

Kouluarvosana 6,5.