Hyvinvointipalvelut rahoitetaan työllä ja yrittämisellä, jolloin korkean tuottavuuden työntekijät ovat avainasemassa julkisen talouden tasapainottamisessa. Kannustamalla heitä tekemään enemmän töitä hallitus saisi tehokkaamman työllisyystoimen kuin patistelemalla vaikeimmin työllistettäviä töihin.
Suomalainen kokoaikainen työssäkäyvä tekee töitä keskimäärin 37,3 tuntia viikossa, eli tunnin vähemmän kuin ruotsalainen ja kaksi tuntia vähemmän kuin EU:ssa keskimäärin. Suomalaiset erityisasiantuntijat työskentelevät peräti kaksi tuntia ruotsalaisia verrokkejaan vähemmän.
Korkean tuottavuuden työntekijöiden kannustaminen ahkeroimaan marginaaliverotusta keventämällä onkin suhteellisen helposti poimittavissa oleva matalalla roikkuva hedelmä valtiontalouden tasapainottamiseen pyrkivälle hallitukselle.
Lähde: Eurostat
Laiskat vai rationaaliset suomalaiset?
Kokopäivätöissä olevat suomalaiset tekevät selvästi vähemmän töitä kuin eurooppalaiset verrokkinsa. Kun aiemmin ero tuli pitkälti lomista ja muista poissaoloista, nyt myös ero säännöllisessä työajassa on revennyt.
Säännöllinen työaika sisältää palkalliset ja palkattomat ylityöt mutta ei lomia ja muita poissaoloja. Ainoan olennaisen poikkeuksen ammattiluokituksen mukaan tarkasteltuna tekevät rakennus-, korjaus- ja valmistustyöntekijät, jotka työskentelevät yhtä pitkää viikkoa kuin verrokkinsa, sekä prosessi- ja kuljetustyöntekijät, jotka työskentelevät peräti kaksi tuntia enemmän viikossa kuin ruotsalaiset vastaavissa tehtävissä.
Erityisesti korkean tuottavuuden työtä tekevät ihmiset tuovat merkittävän panoksen julkiseen talouteen.
Suomessa oli vuonna 2020 noin puoli miljoonaa asiantuntijaa (esim. sairaanhoitajat, rakennusmestarit, farmaseutit) ja 700 000 erityisasiantuntijaa (esim. lääkärit, opettajat, ohjelmistokehittäjät). Siksi kahden viikkotunnin ero esimerkiksi ruotsalaisiin tuo valtavan vaikutuksen koko kansantaloudessa tehtyihin työtunteihin, syntyneeseen tuotokseen ja myös suoriin ja epäsuoriin verotuloihin. Monista erityisasiantuntijoista ja asiantuntijoista on lisäksi ollut viime vuosina pulaa.
Suomen verojärjestelmä ei kuitenkaan kannusta korkean tuottavuuden ihmisiä tekemään enemmän töitä tai siirtymään vaativampiin tehtäviin.
Verottaja ottaa lisäansioista lähes puolet jo keskituloiselta. 47000 euroa vuodessa (eli 3760€/kk) tienaava suomalainen nimittäin maksaa jokaisesta ylityötunnistaan, lisäkeikastaan tai palkankorotuksestaan 48 prosenttia valtion kirstuun. Ruotsalaisen marginaaliveroprosentti vastaavalla tulotasolla on vain 35.
Vastaavasti esimerkiksi lomarahojen vaihtaminen vapaaksi näyttäytyy suomalaiselle varsin houkuttelevana, kun moni menettää lomarahoista itse asiassa vain puolet ja toisen puolen saa takaisin alentuneena veroprosenttina. Usein on parempi valita enemmän vapaa-aikaa silloin, kun palkalla elää joka tapauksessa kohtalaisen mukavasti.
Suomalainen ei siis välttämättä ole ruotsalaista laiskempi vaan pikemminkin yhtä taitava laskemaan lisätyöstä saamansa hyödyn.
Hallitus leikkaa pienituloisilta jos jonkinlaista etuutta. Paikoitellen leikkaukset ovat hyvin perusteltuja, esimerkiksi ansiosidonnaisen työttömyysturvan heikennykset todennäköisesti sekä nostavat työllisyyttä että vahvistavat julkista taloutta. Sen sijaan perusturvaan tehtävien heikennysten hyödyt julkiselle taloudelle voivat jäädä vähäisiksi, sillä perusturvan varassa elävien kohdalla kannustimet työllistyä eivät tutkitusti kovin hyvin toimi.
Julkisen talouden kannalta voisi olla tärkeämpää kannustaa työn verotusta alentamalla korkean tuottavuuden ihmiset tekemään enemmän töitä ja etenemään urallaan.
Lähteet:
https://www.eurojatalous.fi/fi/2022/artikkelit/miten-kasvattaa-tyovoiman-tarjontaa-suomessa/
https://www.etla.fi/ajankohtaista/kolumnit/hallitusohjelman-veropolitiikka-jaa-puolitiehen/
https://www.eva.fi/wp-content/uploads/2018/04/unionin_lyhyin_viikko.pdf
Eurostat 2023 säännöllisen työajan tilasto: https://ec.europa.eu/eurostat/databrowser/view/LFSA_EWHUIS__custom_7491483/default/table?lang=en
Eurostat 2023 tehdyn työajan tilasto: ec.europa.eu/eurostat/databrowser/view/LFSA_EWHAIS__custom_7333940/default/table
Säännöllinen työaika aloittain: https://ec.europa.eu/eurostat/databrowser/view/LFSA_EWHUN2__custom_7491920/default/table?lang=en
Tämä artikkeli on osa Liberan julkaisua
Väärin sammutettu – valtion budjetin paremmat leikkauskohteetAatetta, ratkaisuja ja ideoita
Aate- ja ideakirjoituksissa käsittelemme nyky-yhteiskuntaan sekä poliittiseen päätöksentekoon sopivia ratkaisuja klassisen liberalismin viitekehyksestä.
Tietoa kirjoittajasta
Sanna Kurronen
Hallituksen jäsen
Valtiotieteiden tohtori Sanna Kurronen on työskennellyt yli kymmenen vuotta pankkiekonomistina eri liikepankeissa. Kurronen on erikoistunut Suomen talouspolitiikkaan ja hänen väitöskirjansa käsitteli rahoitussektorin vaikutusta raaka-ainekiroukseen.
10 kommenttia artikkeliin Onko suomalainen laiskempi kuin ruotsalainen?
Suomalainen työntekijä kuitenkin tekee enemmän työtunteja kuin mainituissa maissa:
https://data.oecd.org/chart/7bS8
Se että tekeekö suomalainen asiantuntija vähemmän töitä kuin ko. maissa, en osaa sanoa (miksi tarkastelu on rajattu vain kokoaikaisiin? väkisinkin tulee mieleen, että oliko se ainoa tarkastelukulma joka tukee kirjoittaman haluamaa lopputulosta).
Itsekin kyllä teen vakituista asiantuntijatyötä ja 6h työpäivällä, minulla ei ole mitään hajua miten minut tilastoidaan näissä, kokoaikaisena ehkä? Entä jos tekisin 6h työpäivää Ruotsissa, miten minut silloin kategorioisaitiin?
Eritoten Ruotsissa vastaavat joustavamman työnajan ratkaisut ovat tietääkseni erittäin yleisiä tilaaja-tuottajamallilla, eli työntekijällä on yritys ja tilaaja ostaa työtä. Suomessa taas käsittääkseni tälläinen katsotaan veronkierroksi jos yrityksellä on vain yksi asiakas.
Kaipaisin tätä kirjoitusta parempaa ja monisyisempää analyysia ilmiöstä. Nyt kirjoitus näyttää tarkoitushakuiselta, ihan jo alkaen siitä että kuvaajan y-akseli on katkaistu dramaattisen efektin lisäämiseksi.
Hakaniemen punikkibunkkereissa majailevat sosiaasi”demokraattiset” ay-possukaiset ovat ainakin ruotsalaisia ahkerampia ryhtymään hyökkäykseen demokratiaa ja parlamentaarista järjestystä sekä koko yhteiskuntaa vastaan aina, kun kansa äänestää ”väärin” ja ns. porvarihallitus muodostetaan.
Lakkopolitrukit määkivät ämyriin ”Muistakee, hallitus on vastuussa teoistamme!”
No jaa, suomalaisten ja ruotsalaisten työtuntien erot ovat niin mitättömät että niiden vertailu on hiusten halkomista kun verrataan millaisia tunteja Japanissa ja Yhdysvalloissa painetaan. Mutta nämä kaksi maata ovat talouden ja teknologisen tehokkuuden saralla aivan eri sarjassa kun pohjoismaat tai eurooppalaiset ylipäätään.
Saksa jota tykätään pitää ankaran ahkeruuden mekkana, teettää kansalaisillaan taas hämmästyttävän lyhyttä päivää, mutta saksalaiset organisointikykyisinä osaavat käyttää ne tunnit tehokkaasti.
Kurronen on oikeilla jäljillä: korkean tuottavuuden tekijöitä tarvitaan tekemään enemmän tulosta. Sekä ihmisiä että yrityksiä.
Nyt tuottavimmat ihmiset muuttavat ja yritykset myydään muualle. Suomalaisista tuottavin ihminen (tilinauhan pituudella mitaten) taitaa olla Lauri Markkanen. Enemmän kuin päätään pitempi muita. Vaihtamalla varusmiehen päivärahat NBA-liigan miljoonasopimuksiin pikku markat muuttuivat taaloiksi erinomaisella vaihtokurssilla.
Yrityksistä Supercell on Suomen, ellei koko maailman, nopeimmin nollasta miljardi- tai 10-mrd-yksisarvikseksi kiihdyttänyt startup-yritys. Se päätyi Softbankin kautta Tencentin omistukseen. Omistajat saivat toki enemmän kuin 10 senttiä yrityksestään.
Palkka- ja yritysverot pitää painaa nollaan. Sitä ennen 15% tasavero olisi oiva edistusaskel. Ellei valtio ymmärrä tätä, ihmiset ja yritykset kyllä ymmärtävät muuttaa muualle.
Marxilaisesta keskiluokan tuhoon tähtäävästä progressiivis-fasistisesta rankaisevasta tuloverotuksesta vielä luovutaan tai itketään ja luovutaan, ja tasavero otetaan tilalle. Ja lisäksi tasavero suojataan punaiselta perkeleeltä sveitsinmallisella aidolla demokratialla.
Eurooppa on kaikenkaikkiaan laiska ja saamaton, jos sitä vertaa Yhdysvaltoihin ja sen tärkeimpiin Tyynenemeren liittolaisiin Japaniin, Etelä-Koreaan ja Australiaan. Yhdysvallat jakaa noiden maiden kanssa taloudellisen, teknologisen ja strategisen tehokkuuden ja syvyyden perspektiivin.
Tänään eräskin amerikkalainen sotilasasiantuntija Helsingin turvallisuuskongressissa latasi suorat sanat siitä ettei Euroopan NATO-maiden omat kyvyt riitä alkuunkaan kohtaamaan Venäjän uhkaa. Vanha manner on täysin riippuvainen Atlantin takaisesesta sotilaallisesta pelotteesta.
Tyynenmeren puolella tilanne on toinen. Japani on hampaisiin asti aseistettu, Etelä-Korean massiivinen ammustuotanto aseistaa Ukrainaa taistelussa Venäjää vastaan. Kumpikin maa joutuu olemaan joka hetki varuillaan Kiinan ja Pohjois-Korean uhan varalta.
Euroopassa ainoa uskottava pelote on Ison Britannian ja Ranskan ydinasearsenaali mutta ne kalpanevat lukumäärältään oleellisesti Venäjän ja USAn ydiniskukykyjen rinnalla. Euroopalla on liian vähän tankkeja ja muita kulkuneuvoja, liian vähän lentokoneita ja helikoptereita. Suurin vaje on ammusvarastoissa. Esimerkiksi Saksa olisi nykyresursseillaan kestänyt Venäjän hyökkäystä kolme päivää.
Euroopassa olisi valjastettava teollisuuslaitokset ase- ja ajoneuvo-tuotantoon hetimiten. On alettava valmistaa massiivisia määriä ammuksia, pommeja, raketteja, ohjuksia, lentokoneita, aluksia, tankkeja,… Venäjä on koko Putinin hallintakauden ajan laittanut kaikki resurssit monipuolisen tuhoarsenaalin kehittelyyn. Euroopan puolella ollaan tuotettu punkkua, kortsuja ja Volkkareita. Nyt ei ole aikaa hukattavaksi. Eurooppa on aseistettava raskaasti ja useampi NATO-maa muutettava ydinasevallaksi. Pohjois-Korea ja Iran ovat rakentamassa ydinasekykyjään kovalla tohinalla. NATOssa on tehtävä sama, on oltava symmetrinen vastapelote joka takaa sen että hyökkäys minkään NATO-maan alueelle tuottaa yhtä julman vastaiskun jolta ei pääse turvaan.
Manner-Eurooppa on ollut sotilaallisesti laiska ja saamaton, liki pasifistinen.
Toisaalta se on tuonut pisimmän rauhan ajan sitten Pax Romanan. Aloitettuaan kahdet maailmansodat Euroopan olikin syytä rauhoittua. Saksan halkaisu rauhoitti sen kuin kuoharin puukko. Mutta Euroopan halkaisu rautaesiripulla jätti puoliskot supervaltojen etuvartioasemiksi.
USA ja Venäjä ovat liittovaltioita. EU on unioni. Jäsenvaltioiden asevoimat pärjäävät hyvin vertailussa vaikkapa USAn osavaltioiden puolustusvoimiin. Mutta unionilta puuttuvat liittovaltiotason suorituskyvyt: ydinsukellusveneet, lento- ja helikopteritukialukset, keskitetty logistiikka (asevarikot, tuotantokapasiteetti, huolto, kuljetuskyky, yms.), mannertenväliset ohjukset sekä avaruusvoimat (mm. erilaiset satelliitit) — ja ennen kaikkea yhteinen ydinpelote ynnä muut joukkotuhoaseet.
Mutta Eurooppa on herännyt, etenkin Ukraina ja Puola. Siitä on hyvä jatkaa.
lNiin no, kyllähän ne todella kovapintaiset ja äärettömän vahvat sekä uutterat suomalaiset alkavat olla hoivakodeissa ja hautausmaalla.
Euroopan pitkä rauhan aika on Yhdysvaltojen ansioita. Toisen Maailmansodan jälkeen aina tähän päivään saakka Neuvostoliiton, ja sittemmin Venäjän hirmuhallinnon laajentumispyrkimykset ovat patoutuneet Amerikan globaalin aseellisen mahdin pelotteella. USA.n tukikohtia ja ydinohjuksia oli sijoitettu sinne tänne Euroopassa. Kylmänsodan jälkeen tätä läsnäoloa vähennettiin.
Eurooppalaiset ovat vähän joka käänteessä kritisoineet amerikkalaisten strategista politiikkaa. Pariisin katukuppiloissa kahvikupposiaan nautiskelevat pikkuporvarit ylenkatsovat Atlantin takaisen voimatekijän ansioita Natsi-Saksan kukistamisessa ja Ranskan vapauttamisessa natsi-miehittäjistä, sekä koko sen jälkeisen ajan turvallisuusrakenteiden takaamisessa Euroopassa. He tuhahtelevat ylimielisesti ”vulgääreille jenkkimoukille” Talk about the biting the feeding hand.
Ruotsi on länsimainen, elinvoimaisempi ja moniarvoisempi kulttuuri ja yhteiskunta kun Suomi. Ruotsalaisten elämänasenne on kaikkinensa valoisampi ja terveempi kun suomalaisten. Eräs hyvin perustavanlaatuinen ero kansakuntiemme välillä on se että Ruotsi on aina ollut suvereeni valtio ja yhteen aikaan se oli suoranainen suurvalta. Pohjoismaiden mittarilla se on yhä sitä. Suomella taas on pitkä historia suurvaltojen (Ruotsin ja Venäjän) alusmaana. Likainen savupirtti-kansa kuokki suota monarkioiden alaisuudessa. Ankeus, vaatimattomuus ja häpeä ovat olleet kansamme johdatuksena sukupolvien ajan ja se on osaltaan kasvattanut maaperää tälle apaattiselle näköalattomuudelle joka täällä vallitsee.
Ennen kun Suomessa suuret teollisuuslaitokset, viljelysmaat ja metsäsavotat imuroivat kymmeniä tuhansia ihmisiä töihin, kansa ahkeroi pitkiä päiviä huonollakin palkalla. Sitten kun massatyöllistävät elinkeinot yksi toisensa jälkeen alkoi ehtyä, tähän maahan alkoi muodostua niinsanottuja hylkypaikkakuntia joissa ei ole onnistuttu kompensoimaan näitä menetyksiä.
Uusien menetsyvien yritysten ja sitä kautta työpaikkojen luominen on Suomessa nihkeää. Olemme liian rajoittuneita ja pessimistisiä mahdollisuuksiemme suhteen. Meillä on myös yhä taantunut käsitys siitä mikä voidaan luokitella oikeaksi työksi ja mitä ei. Uskomme yhä vaan että oikeat kunnon työpaikat ovat teollisuudessa ja sote-alalla. Muuhun ei juuri satsata.
Suomessa henkinen laiskuus on ihan helvetin iso ongelma. Pohdimme liian vähän mahdollisuuksiamme. Kaikki menee suomalaisella hyvin niin kauan kun joku auktoriteettinen instituutio ohjeistaa ja osoittaa mitä tulee tehdä ja mitä ei, mutta kun ”apupyörät” otetaan pois, menee metsään. Tässä(kin) suomalainen on lähempänä venäläistä kuin pohjoismaalaista.
Nyt yhteiskunnassamme on alkanut vaikuttaa ilmiö josta ollaan huolissaan monessa muussakin maassa. 18-35 vuotiaat miehet jotka eivät kiinnostu työnteosta eikä romantiikasta. Huppareidensa piilossa kyräilevät hiipparit eivät hae mitään opiskelu- tai työpaikkoja eivätkä halua lähestyä naisia. He mätänevät vanhempiensa ullakolla tai vuokrayksiössään sosiaaliseen mediaan uppoutuneena.
Monille näistä henkilöistä moraaliset ja eettiset periaatteet ovat tyystin yhdentekeviä. Heille ei ole hyvää tai pahaa, oikeaa tai väärää. Nihilismi ja dystopia täyttää mielen. Mitä heidän elämästään voi koskaan tulla.
Sen lisäksi että näiden hunningolle joutuneiden miesten elämä on syöksykierteessä, vaikuttaa se koko yhteiskuntamme väestörakenteeseen samalla. Teini-ikää videopeleineen ja mopoineen halutaan venyttää ja venyttää.
Pahoinvoivan hyvinvointivaltiomme valtaosa väestöstä tulee asumaan asuu geriatrisessa hoivassa, osa on mielenterveyseläkkeellä ja psykiatrisessa hoidossa, päihdekuntoutuksessa, ja ehkä joillakin vielä on elämääkin.