Osinkoverotus ja sen ympärillä pyörivä verosuunnittelu ovat olleet taas kansakunnan tapetilla muun muassa somevaikuttaja Natalia Salmelan verokikkailun ansiosta. Tämä blogi ei kuitenkaan pyri syyttämään yksittäisiä yrittäjiä lain sallimien verojärjestelyiden käyttämisestä. Sen sijaan nostan esiin Liberan ehdotuksen neutraaliksi osinkoveromalliksi, mikä yksinkertaistaisi järjestelmää ja poistaisi houkutuksia verosuunnitteluun.
Tässä blogissa esitetty osinkoverouudistus pohjaa Janne Juuselan kirjoittamaan ja Liberan alunperin vuonna 2021 julkaisemaan ehdotukseen.
“Entäs ukkelit ja sedät?”
Finnwatchin selvityksen mukaan osa somevaikuttajista on pyrkinyt minimoimaan verojaan holding-yhtiö järjestelyillä. Pääpiirteissään järjestelyllä saadaan pumpattua vähempiarvoisen yrityksen arvoa korkeammaksi, jolloin sen kautta voidaan nostaa maksimimäärät osinkoja mahdollisimman pienellä veroasteella.
Aikanaan nykyistä osinkoverotusjärjestelmää luomassa ollut emeritusprofessori Heikki Niskakangas on pitänyt käytäntöä “lain hengen vastaisena”. Laillista se on silti.
Selvityksessä yksilöity Salmela ei kuitenkaan puolustellut toimintaansa sen laillisuudella, vaan perinteisellä whataboutismilla: “ukkelit ja sedät” kun kikkailevat hänen mukaansa vielä enemmän. Yhtäkään “ukkelia” saati “setää” ei yksilöity väitteessä.
Ongelmana ei kuitenkaan ole Natalia, ukkeli eikä setä, vaan monimutkainen ja kikkailusta palkitseva osinkoverotusjärjestelmä Suomessa.
Mikä osinkoverotuksessa on vialla?
Hyvä verotus on neutraalia, yksinkertaista ja vakaata. Suomen osinkoverojärjestelmä taas on vakaasti epäneutraali, monimutkainen ja sisältää talouskasvun kannalta haitallisia ohjausvaikutuksia.
Panokset ovat kovat, sillä nykysysteemissä pörssiosingon kokonaisveroaste vaihtelee 40,4% ja 43,12% välillä, kun taas listaamattoman yhtiön osingon kokonaisveroaste vaihtelee 26% ja 50% välillä. Järjestelyillä on siis mahdollista saada todella merkittäviä helpotuksia verotaakkaan. Samalla ne vääristävät liiketoimintaa ja kohtelevat eri yrityksiä hyvinkin epäneutraalisti. Aikaa ja rahaa kuluu verosuunnitteluun, koska se kannattaa.
Kun nykytilanne on näin ongelmallinen, koemme velvollisuudeksemme Liberassa esittää muutosta neutraaliksi osinkoverotukseksi.
Neutraalissa mallissa osingon verokohtelua ei kytketä osinkoa jakavan yhtiön varallisuusasemaan ja osingonsaajalle osinko on aina pääomatuloverotuksen piirissä.
Osingon kokonaisveroaste – yhtiön ja osakkeenomistajan yhteensä maksama vero – on sama kuin pääomatulon veroaste eli 30 prosenttia.
Nykyisellä 20 prosentin yhteisöverokannalla neutraali osinkoveromalli voidaan toteuttaa siten, että osinkotulosta 42 prosenttia on osingonsaajalle veronalaista pääomatuloa. Tällöin osingon kokonaisveroaste on 20 % + (80 x 0,42 x 0,3) = 30,08 %. Osingonsaajan tasolla vero on 12,6 %.
Osinkojen verotus neutraalissa mallissa:
100 Yhtiön voitto
20 Yhtiön vero
80 Jaettu osinko
33,6 Veronalainen pääomatulo (42 % osingosta)
10,08 Osingonsaajan vero (12,6 % saadusta osingosta)
30,08 Yhtiön ja osingonsaajan vero yhteensä
Neutraali osinkoveromalli parantaisi Suomen verojärjestelmän kilpailukykyä, kannustaen samalla yrityksiä kasvamaan ja kotitalouksia sijoittamaan.
Ehdottamassamme mallissa osinkotulo olisi aina yhdenmukaisesti verotettua riippumatta pörssilistautumisesta, liiketoiminnan luonteesta tai yrityksen varallisuusasemasta, Se kohtelee yhdenmukaisesti kaikkia yrityksiä riippumatta siitä, perustuuko niiden liiketoiminta aineelliseen pääomaan vai aineettomaan osaamispääomaan.
Neutraalissa mallissa ei myöskään ole kasvun kannalta ongelmallista listautumiskynnystä, vaan se toteuttaa sijoitusmuoto- ja rahoitusmuoto-neutraalisuuden periaatteita.
Mallistamme puuttuvat kaikki ohjausvaikutukset yhtiön varallisuuden tai osingonjaon suhteen. Päätökset varallisuuden hankkimisesta yhtiöön ja yhtiön voittovarojen jakamisesta osinkoina tehdään puhtaasti liiketaloudellisilla perusteilla.
Edellä esitetty olisi merkittävä parannus nykytilaan osinkoverotuksessa. Uudistuksen myötä staattisesti arvioiden verotuotot vähenisivät noin 180 miljoonaa euroa, mutta positiiviset dynaamiset vaikutukset paikkaavat verovajeen jo varsin lyhyen ajan kuluessa.
On jatkossakin oikeutettua, että yrittäjäriskin ja tulovirtojen epätasaisen ajallisen jakautumisen vuoksi yrityksen tuloja verotetaan palkkatuloja kevyemmin.
Mutta Suomen olosuhteissa on silti pakko todeta, että myös työn haittaverotusta – maailman kireimpiin kuuluvaa progressiota ja kauhistuttavan lannistavaa marginaaliveroastetta – tulisi samalla alentaa ettei pääoma- ja ansiotulojen verotus eriydy liikaa.
Tämä artikkeli on osa Liberan julkaisua
Kolme piristysruisketta SuomelleAatetta, ratkaisuja ja ideoita
Aate- ja ideakirjoituksissa käsittelemme nyky-yhteiskuntaan sekä poliittiseen päätöksentekoon sopivia ratkaisuja klassisen liberalismin viitekehyksestä.
Tietoa kirjoittajasta
Tero Lundstedt
Sisältöjohtaja
+358 44 304 4350
Tero Lundstedt johtaa Liberan kaikkea sisällöntuotantoa. Oikeustieteen tohtorina Tero on tehnyt monipuolisesti tutkimusta oikeustieteen ja politiikan aloilta. Hän toimii myös Finnish Yearbook of International Law-julkaisusarjan toimittajana ja on Helsinki Law Academyn perustajajäsen ja lakiasiainpäällikkö.
3 kommenttia artikkeliin Ukkelit ja akkelit veroja minimoimassa
Työmies laulaa ”verot köyhälistön verta juo…” (Internationaali, säe 3: Lait pettää, hallitukset sortaa…). Herrat taasen konjakkia.
Setä-mies minimoi verot. Kenenkään ei tarvitse maksaa veroja enemmän kuin laki määrää.
Mutta lait pettää ja hallitukset sortaa. Veromoraalinen kysymys kuuluu: kuuluuko palkka palkansaajalle ja voitto yrityksen omistajille — vai vorokarhulle?
Lipilaari sanoisi, että ensisijaisesti ja lähtökohtaisesti palkka kuuluu palkansaajalle ja voitto yrityksen omistajille. Hyödyllistä ja toivottavaa toimintaa ei pidä verottaa, sakottaa tai muulla tavoin rokottaa.
Valtion tehtävä on taata omistusoikeus… eikä varastaa kansalaisten varallisuutta.
Suomi tarvitsee verotuloja enemmän kun koskaan. Infrastruktuurimme rapistuu vauhdilla, tieverkosto on kehitysmaan asteella ja puollustuvoimamme tulee nielemään massiivisia summia jotta meillä olisi uskottavaa voimaa pahimman varalle. Olemme NATO.ssa lännen ydinase-sateenvarjon alla, mutta meidän on pakko siitä huolimatta aseistaa kansakuntamme sellaiseen iskuun että se luo jo itsessään pidäkkeitä Venäjälle suunnata tänne tulevaisuudessa.
Säästötkin ovat välttämättömiä, mutta niihin ”talkoisiin” tulee patistaa kaikki, myös isotuloisimmat, vaikka he nyt jo valittavat kuinka kohtuuttomasti heitä verotetaan ja vainotaan.
Eduskunta, kansanedustajat ja ministerit tulee pakottaa myös niukkuuskuurille. Palkkoihin roima alennus, myös muita etuja on syytä karsia kovalla kädellä. Sopeutusraha on lakkautettava tykkänään ja kalliit virka-autot Audit, Bemarit ja muut ökyilyrassit vaihdetaan Mondeoihin, Avensiksiin ja Passatteihin.
Kunnallis-pamppujen kissanpäiville stoppi, kaikille turhille työsude-etuisuuksille ja turhille avustajille.
Kaupunkien ja kuntien hankkeiden rahoittamisesta pitää tulla ehdollista ja tulosvastuullista. Valtionsouuksien myöntäminen pitää olla tarkemmin harkittua kun se tähän asti vallinnut rahojen viskely sinne tänne kun kylväjän siemenpussista.
Suomi tarvitsee yksityisiä investointeja enemmän kuin koskaan. Tuottavia investointeja.
Verovaroin rahoitetaan julkista kulutusta ja tuottamattomia investointeja. Julkinen kulutus menee tyypillisesti kansalaisille, jotka elävät kädestä suuhun ja suusta suoleen. Raha muuttaa muotoaan. Se siirtyy WC-pöntön kautta viemäristöön ja jätehuoltoon. Tuottamattomia investointeja hallitus on onneksi supistanut. Enää ei haaveilla pyörätiestä Helsingistä Lappiin. Tunnin juna Turkuun on myös lyhentynyt lähijunapätkiksi Helsingistä Lohjalle ja Turusta Saloon.
Budjetin menopuoli kaipaa radikaalia leikkausta: yli 25-vuotiaille kohdistuvat tuet yms. menot saisi leikata kokonaan pois. Näin vieroitettaisiin aikuiset valtioriippuvuudesta.