Turkin tuore ykkössija holhousvaltiollisuutta mittaavassa Nanny State -indeksissä ei ollut sattumaa. Turkki ei itseasiassa ole ollut viimeiseen 700 vuoteen mikään erityisen kuluttajaystävällinen maa. Hallitsija on perinteisesti nähty isähahmona ja yleisin valtiota kuvaava lempinimi on “baba”, eli “isä”. Turkilla on pitkä historia poliittisen hallinnon ja isyyden sekoittamisessa keskenään. Erittäin holhoava lainsäädäntö on vain looginen seuraus tästä.
Kontrollintia turkkilaiseen tapaan
Hellän mutta tiukan vanhemman tavoin Turkin hallitus sääntelee kaikenlaista kulutusta epämääräisillä hypoteeseilla, kuten “kansanterveyden vuoksi”, “suuremman edun vuoksi” tai – vanha suosikki – “lapsien hyväksi”. Erilaisia säätelykohteita on valtavasti, Uberista OnlyFansiin, Paypalista nuuskaan, ja Twitteristä alkoholiin.
Paternaaliset perustelut uppoavat kansaan muslimienemmistöisessä maassa. Ihmiset uskovat yleisesti poliittisten päättäjien moraaliseen paremmuuteen ja siihen, että he edustavat “yleistä etiikkaa” joka sitoo yhteiskunnan yhteen. Tämän vuoksi Turkissa on ollut melko vähän vastustusta valtion puuttumiselle ihmisten yksityisasioihin.
Tilanne on pahentunut Erdoğanin valtakaudella, ja nyky-Turkki alkaa olla jo valtiollisen holhoamisen ruumiillistuma. Presidentti taistelee tupakointia vastaan ja suorastaan vihaa alkoholia. Holhousvaltiokehitys onkin edennyt harppauksin vuodesta 2013 eteenpäin.
Holhouksen taustasyyt
Holhousvaltioilla on perinteisesti kaksi syytä pyrkiä puuttumaan kansalaisten yksityisasioihin, verotus ja tietämättömyys. Erdoğanin Turkki ei ole tästä poikkeus.
Syntiverot ovat valtava tulonlähde Turkin hallitukselle. Esimerkiksi rakia – perinteistä ja suosittua turkkilaista alkoholijuomaa – on helpompi verottaa kuin bensiiniä. Bensiinin verottamisesta raivostuvat kaikki, rakista vain osa kansaa. Lisäksi rakin käytön kontrollointia voi perustella edellämainitulla “yleisellä etiikalla” mitä Erdoğanin hallinto edustaa, bensiinin verotusta taas ei. Lisäksi, ainakin tähän mennessä, rakin käyttöä on jatkettu vaikka hinnat ovat nousseet.
Surullinen tosiasia on kuitenkin se, että vaikka turkkilaisten elintaso on laskenut jyrkästi hyperinflaation aikakaudella, alkoholin kulutus asukasta kohden ei ole muuttunut. Sen sijaan itsetehdystä alkoholista johtuvat kuolemat ovat lisääntyneet. Sama pätee salakuljetettuihin, vähemmän valvottuihin ja siten vaarallisempiin savukkeisiin.
Lopputulos on, että hallitus uskottelee ihmisille välittävänsä heidän terveydestään, mutta onnistuu vain pilaamaan sekä heidän terveytensä että taloutensa epätasa-arvoisilla moraalipäätöksillään.
Puhdas tietämättömyys. Vaikka turkkilaiset liberaalit haluavatkin nähdä jonkinlaisen kavalan suunnitelman hallituksen kontrollipolitiikan taustalla, tämä ei kuitenkaan pidä aina paikkaansa.
Esimerkiksi hallituksen rajoitettua alkoholin myyntiä kahden viikon ajan koronapandemian johdosta, se menetti valtavia määriä verorahoja – ollessaan valmiiksi jo talouskriisissä.
Kun hallitus on toistuvasti nostanut savukkeiden ja alkoholin verotusta, salakuljetus on suorastaan räjähtänyt käsiin. Tämä on johtanut niin turvallisuusongelmiin kuin taloudellisiin tappioihinkin.
Samalla kun hallitus pyrkii saamaan ihmiset lopettamaan tupakoinnin, se taistelee monen rintaman sotaa myös erilaisia sähkötupakkatuotteita vastaan. Sillä ei siten ole mitään kansanterveydellistä logiikkaa pyrkiä ohjaamaan ihmisiä vähemmän epäterveellisiin taipumuksiin, vaan rajoittaa ja verottaa kuoliaaksi kaikki vääränlainen toiminta. Tämä johtaa edelleen vain laajempaan salakuljetukseen.
Nämä muutamat esimerkit näyttävät, ettei Erdoğanilla ole mitään nerokasta suunnitelmaa turkkilaisten kansanterveyden kohentamiseksi, ainoastaan moralisoinnilla perusteltua epäjohdonmukaista politiikkaa.
Turkkilaisia pelotellaan usein hiljaiseksi hallituksen elämäntapainterventioiden edessä niiden eettisten perusteluiden vuoksi. Hallituksen yleisesti hyväksytty isärooli tekee kritisoinnista vaikeaa.
Tämä asianlaita ei kuitenkaan tule kestämään ikuisesti. Jokainen ihminen ansaitsee tehdä omat valintansa, päättää kohtalostaan ja kantaa päätöstensä seuraukset. Turkissa tämä ei tule tapahtumaan aivan lähiaikoina, mutta ennen pitkää se on väistämätöntä.
Aivan kuten turkkilaiset ovat hyväksyneet “isällisen” kontrollin lisääntymisen, tulevat he hyväksymään myös sen vähentämisen, jos ja kun aikanaan yksilönvapauksia kunnioittavat päättäjät nousevat valtaan.
Blogit
Liberan blogiin kirjoittavat eri alojen asiantuntijat tai muuten vain mielenkiintoiset henkilöt. Blogit ovat kirjoittajiensa mielipiteitä, eivätkä välttämättä edusta Liberan virallista kantaa.
Tietoa kirjoittajasta
Çağın Eroğlu
Cagin Eroglu on turkkilainen liberaali, joka työskentelee projektikoordinaattorina ajatuspaja Freedom Research Associationissa. Hänen työtehtäviinsä kuuluvat erityisesti kansalais- ja poliittisten vapauksien seuranta.
Yksi kommentti artikkeliin Isä tietää paremmin
Noin neljännes maailman ihmisistä jakaa niinsanotut länsimaiset demokratian ja vapauden liberaalit arvot. Miksi esimerkiksi Kiina ja Venäjä ovat tervetulleempia kumppaneita Afrikan maihin kun länsimaat? Koska nämä kaksi totalitääristä hirmuvaltiota eivät läksytä afrikkalaisia diktaattoreita ihmisoikeusongelmista tai ympäristön ja ilmaston tilasta.
Euroopassa ja Yhdysvalloissa demokratia on niinikään kärsimässä jonkin asteista inflaatiota. Yksi selkeä esimerkki on äärioikeistolaisen konservatiivi-populismin kannatuksen nousu edelleen. Nämä liikkeet molemmin puolin Atlanttia hyväksyvät Vladimir Putinin masinoiman kansanmurhan ja hävityksen Ukrainassa, vastustavat Ukrainan tukemista ja Venäjän sanktioimista. Kaksi NATOn jäsenmaata, Turkki ja Unkari ovat hyvinkin Venäjä-myönteisiä, etenkin Unkari.
Mikäli Donald Trump palaa presidentiksi -24 vaalien tuloksena Yhdysvalloissa, tietää se mitä todennäköisimmin täyskäännöstä suhteessa Joe Bidenin hallinnon ulkopolitiikkaan. On hyvinkin mahdollista että Trump tekisi lopun Ukrainan tukemisesta ja vetäisi USA.n ulos NATOsta. Tämä olisi ongelmallista Suomellekin joka laskee uutena NATOn jäsenmaana paljon USAn varaan. Vaikka kahta vaille kaikki NATOmaat ovat Atlantin valtameren tällä puolella, nojaa koko puollustusliiton uskottavuus suurimmaksi osaksi Yhdysvaltojen sotilaalliseen voimaan. Ilman Yhdysvaltojakin NATO olisi yhä ydinaseistettu liittokunta Ranskan ja Britannian osalta mutta tuskin kukaan on eri mieltä siitä että ilman Yhdysvaltojen massiivista materiaalitukea ja tiedusteluosaamista Ukrainan tilanne tässä sodassa olisi täydellisen toivoton.
Eurooppa on epäonnistunut anteeksiantamattomalla tavalla oman alueensa ylläpitämisessä. Euroopan valtioiden sotilaallinen kyky on surkeassa jamassa on materiaalituotantoa on ajettu alas. Euroopan status taloudellisena ja teknologisena alueena on myös menettänyt merkitystään. Amerikkalaisille on arvokkaampia kumppaneita Japani ja Eelä-Korea Tyynenmeren puolella joiden taustatukena Yhdysvallat haluaa ensisijaisesti olla Kiinan ja Pohjois-Korean uhkaa vastaan. Nämä kaksi USAn keskeistä kumppania ovat myös satsanneet aivan eri asteella sotilaalliseen kyvykkyyteensä kuin saamattomat ja laiskat eurooppalaiset. Etelä-Korean tykistö- ja ammustuotanto lukeutuu maailman suurimpiin.
Äärikonservatiiviset ja rasistiset liikkeet ja heidän kiihottajansa menestyvät galluppeissa täällä niinsanotussa vapaassa maailmassa. Somen sekoittamat seuraajat eivät heitä kyseenalaista vaan uskovat kaikkein paksuimmatkin valheet ja salaliittohöpinät. Victor Orbanin, Marine Le Pennin ja Donald Trumpin altaiset populistit vähät välittävät niistä länsimaisista arvoista joita on tähän asti pyritty puollustamaan kynsin ja hampain. Heille omat edut ja absoluuttinen valta menevät kansakunnan edun edelle. Valtaan pääsyä edesauttaa jo Hitlerin ja Leninin ajoista tuttu kansan turhautumisen ja vihan käyttäminen omien valtapyrkimysten pönkittämiseksi.