Säätytalolla neuvottelevan nelikon on vihdoin pakko käsitellä maahanmuuttokysymyksiä. Toivon, että työperäisen maahanmuuton osalta tunnistettaisiin asian vakavuus ja kiireellisyys, eikä sorruttaisi indentiteettipolitiikkaan. Väestön ikärakenne on johtamassa kohtuuttomaan taakkaan työssäkäyville tulevina vuosikymmeninä ja työvoimapula syö jo nyt yritysten kasvupotentiaalia. Tarvitaan näkökulmanvaihdos: koulutetuista maahanmuuttajista on kova kilpailu ja aivovuodosta kärsivän maan kannattaa miettiä maahanmuuton rajoittamisen sijaan omia vetovoimatekijöitään.
Maahanmuuttaja saapuu miinakentälle
Yleisin työperäiseen maahanmuuttoon liittyvä pelko on, työllistyykö maahanmuuttaja vai lankeaako hän johonkin niistä lukuisista kannustinloukkumiinoista joita Suomi itsetuhoisesti levittää omaan maastoonsa. Tämän vuoksi maahanmuuttajalta vaaditaan tyypillisesti jo olemassa olevaa työtarjousta ennen kuin hän voi tulla Suomeen.
Suomen työmarkkinoiden tarpeita palvelee paremmin nykysysteemin korvaaminen joustavalla, pisteytykseen perustuvalla järjestelmällä. Kuten Uudessa-Seelannissa, Suomeen muuttoa suunnitteleva henkilö tekee tässä mallissa ensin esihakemuksen ja jos hän saa tarvittavan pistemäärän hän voi tehdä varsinaisen hakemuksen. Mikäli hän saa korkeat pisteet varsinaisessa hakemuksessaan, hän voi tulla Suomeen etsimään työpaikkaa.
Maahanmuuttoon epäilevämmin suhtautuvia puolueita voin rauhoittaa sillä, että järjestelmä elää ajan ja tarpeen mukaan – pisteytystä voidaan nopeasti kiristää tai löyhentää esimerkiksi työmarkkinoiden muuttuneita tarpeita vastaaviksi. Työperäisen maahanmuuton tarpeen tunnistavia puolueita rauhoitan aivan samalla argumentilla.
Liberan mallissa pisteitä saa esimerkiksi henkilön koulutustasosta, kielitaidosta, työkokemuksesta, näytöistä aiemmista kansainvälisistä muutoista ja työllistymisestä kohdemaassa, sekä erityisesti työkokemuksesta tai koulutuksesta sellaiselta alalta, josta Suomessa on pulaa. Pisteitä voidaan antaa lisäksi – Kanadan ja Uuden-Seelannin mallien mukaisesti – muun muassa työhistoriasta Suomessa tai täältä jo saadusta työtarjouksesta.
Esimerkiksi Uudessa-Seelannissa pisteytysjärjestelmällä maahan pääsee alemman korkeakoulututkinnon omaava, 20–39 vuotias henkilö, jolla on vähintään neljä vuotta työkokemusta työvoimapulasta kärsivältä alalta
Lisäksi, järjestelmän sujuvoittamiseksi ensimmäinen oleskelulupa tulee korvata – muiden maiden esimerkkiä jälleen noudattaen – kansallisella viisumilla. Näin maahanmuuttaja voi saapua Suomeen ja aloittaa työnteon mahdollisimman nopeasti.
Ensimmäisen oleskeluluvan poistumista tasapainotetaan muun muassa sillä, että Liberan esittämä kansallinen viisumi mahdollistaa väärinkäyttäjien maasta poistamisen helpommin. Tämä on kuitenkin vain varotoimi, sillä pisteytysjärjestelmä vahvistaa henkilölle erinomaiset työllistymismahdollisuudet.
Viimeiseksi ongelmaksi jäävät lannistavat kannustinloukut. Tämä itseaiheuttu kansallinen tapaturma koskettaa kaikkia maassa asuvia heidän taustastaan riippumatta. Sosiaaliturvajärjestelmää on pakko joka tapauksessa uudistaa työntekoon kannustavaksi – ihan kaikkien hyödyksi.
Maastamuuttovirran kääntäminen
Tilastokeskuksen mukaan Suomesta lähtee vuosittain yli tuhat korkeakoulutettua enemmän ulkomaille kuin mitä tänne muuttaa ulkomailta. Trendi on huolestuttava, sillä kynnys pakata tavarat ja lähteä on vain madaltunut vuosi vuodelta.
Korkeakoulutetut vievät mukanaan valtavasti tulevaisuuden tietotaitoa. Kun valtio on lisäksi laittanut omaisuuden näiden ihmisten kouluttamiseen, bileet eivät parane kun tämä väki vähenee.
Meidän kannattaisi pysähtyä miettimään näitä tärkeitä kysymyksiä. Miksi ulkomaalaiset kouluttautuvat täällä mutta eivät halua jäädä? Miksi Suomi ei pysty tarjoamaan edes maassa syntyneille korkeakoulutetuille houkuttelevaa ympäristöä jäädä?
Maahan- ja maastamuutto ovat monimutkaisia kysymyksiä, jotka pohjimmiltaan koskevat kohdemaan houkuttelevuutta. Haluankin lähettää neuvottelevalle nelikolle muistutuksen, että globaalissa maailmassa osaajista kilpaillaan ja esimerkiksi palkkatyön progressiivinen haittaverotus on käänteinen kilpailuetu.
Aatetta, ratkaisuja ja ideoita
Aate- ja ideakirjoituksissa käsittelemme nyky-yhteiskuntaan sekä poliittiseen päätöksentekoon sopivia ratkaisuja klassisen liberalismin viitekehyksestä.
Tietoa kirjoittajasta
Tero Lundstedt
Sisältöjohtaja
+358 44 304 4350
Tero Lundstedt johtaa Liberan kaikkea sisällöntuotantoa. Oikeustieteen tohtorina Tero on tehnyt monipuolisesti tutkimusta oikeustieteen ja politiikan aloilta. Hän toimii myös Finnish Yearbook of International Law-julkaisusarjan toimittajana ja on Helsinki Law Academyn perustajajäsen ja lakiasiainpäällikkö.
Yksi kommentti artikkeliin Maahan- ja maastamuuttajat
Suomi on omahyväisen ylimielisyytensä vanki/uhri. Täällä kuvitellaan että olisimme joku valittu kansa, muita kansoja jalompi, ylhäisempi ja kaikessa parempi. Tämän perusteella suomalaiset kuvittelevat että voisimme nirppanokkaisesti valikoida maahanmuuttajista parhaat päältä, napsia rusinat pullasta.
Totuus on tietysti aivan jotain muuta. Olemme vanheneva, näivettyvä ja taantuva kansa, pieni ja isolaattinen kieli-/kulttuurialue ja markkinavolyymiltamme olematon. Maantieteellisesti olemme kiertoilmaistuna haasteellisessa asemassa, sillä läntiset yhteytemme ovat merien takana ja vastaavasti meillä on koko valtakuntamme pitunen maaraja kammottavan Venäjän kanssa.
Suomessa vetovoimatekijöinä toimivat sosiaaliturvajärestelmä ja koulutusmahdollsuudet sekä mahdollisuus matalapalkka-alalla työllistymiseen. Siksi tänne on etupäässä tulossa ihmisiä maista joita emme pidä missään arvossa emmekä näinollen tippaakaan arvosta sieltä tulevia. Mutta meidän omien asenteidemme takia nämäkin maahanmuuttajat mitä todennäköisimmin käyttävät Suomea vain kauttakulkumaana edetessään jonnekin mieluisempaan paikkaan.
Sitten taas ne hyvinkoulutetut hyväpalkkaiset eurooppalaiset maahamuuttajat ovat totaalista utopiaa, Suomeen heitä ei saa millään ilveellä. Mitä täällä heille olisi? Ankea kulttuuri, ikäviä ihmisiä, rumia kaupunkeja kurja ilmasto. Heille pitäisi kaikesta tästä maksaa sen suuruista likaisen työn lisää ettei sellaista kertakaikkiaan voisi maksaa.
Suomessa ollaan nyt kuitenkin totisen paikan edessä. Maahanmuuttajia tarvitaan ja kipeästi, tästä maasta olisi vähän helvetin vikkelään tehtävä vetovoimainen joka tarkoittaa ihmisystävällisen ilmapiirin luomista joka on ”inklusiivinen” eikä ”ekskluvsiivinen”. Kaikenkarvainen alta kulmain kyräily ja henkisten muurien rakentelu saa luvan loppua, suomalaisten olisi korkea aika ryhdistäytyä ja sivistäytyä. Tällainen perämetsäkulttuuri millä täällä on menty, ei tule enää kysymykseenkään.