Talous on valikoitunut vaalien ykkösteemaksi kohonneen velka-asteen ja kasvaneiden korkokustannusten siivittämänä. On selvää, että kun maamme työikäinen väestö on vähentynyt 12 vuotta ja talous on ollut enemmän tai vähemmän nollakasvussa 16 vuotta, asioihin on saatava muutos. Onneksi vaalikevät tarjoaa siihen mahdollisuuden. Ajatuspaja Libera on koonnut kuudesta tärkeästä uudistusalueesta koostuvan nöyrän toimenpidelistan hallitusneuvotteluihin, joita voi toteuttaa ihan puolueista riippumatta. Esittelen kirjoituksen lopussa niistä yhden, koko lista julkaistaan ensi viikolla.
Taktikointivaalit
Julkinen keskustelu kärjistyy aina vaalien lähestyessä ja tämä kevät ei ole poikkeus. On tyypillistä, että rahojen ollessa loppu alkaa keskinäinen syyttely ja vaikeiden kysymysten välttely. Oikeistolla on vaikeuksia täsmentää uskottavaa määrää leikkauskohteita ja vasemmistolla taas löytää uusia verotuskohteita. Kumpikin aihepiiri kun saattaa karkottaa potentiaalisia äänestäjiä.
Kun tähän päälle laitetaan neljän hallituspuolueen ulostulot keiden kanssa ei ainakaan suostuta menemään seuraavaan hallitukseen, vaaleihin mennään pelottavan samanlaisissa asetelmissa kuin vuonna 2011.
Se vaalikevät toi meille saamattoman hirviön nimeltä sixpack, mitä ei muistele lämmöllä edes minkään siihen osaa ottaneiden kuuden puolueen kannattajat.
Ylipäätään hallituskumppaneiden poissulkeminen ennen vaaleja on lyhytnäköistä touhua. Hallitusneuvotteluissa vasta punnitaan kynnyskysymykset. Suomi on lisäksi ollut jo pitkään hajautuneesta puoluekentästä huolimatta poliittisesti konsensushakuinen maa.
Jos ovia todella halutaan paiskoa kiinni ennen vaaleja, silloin äänestäjän kuluttajansuojan kannalta parasta olisi että puolueet sitoutuisivat blokkivaaleihin. Tällainen välimalli ainoastaan kannustaa taktikointiin, vaikka mukavampaa olisi jos saisi vain äänestää mielestään parasta ehdokasta ja puoluetta.
On muutoksen aika – tai aika loppuu
Mikä ikinä lopputulema saadaankaan taktikointivaaleista 2.4, on selvää ettei Suomessa voida jatkaa vanhalla linjalla. Talouden osalta on tärkeää ymmärtää, että kipeiden leikkausten ja sopeutustoimien jälkeenkin työsarkaa on yhä jäljellä. Emme saa toistaa vanhaa virhettä, että heti kun valtio ei ole juuri nyt menossa selvitystilaan niin jakovara-juhlat voivat taas alkaa.
Nollakasvu, nopeasti paheneva huoltosuhde ja muihin länsimaihin verrattuna yleinen jälkeen jääminen kaikessa ihmisten varallisuuteen liittyvissä asioissa ovat tosiasioita joihin on pakko puuttua.
Hyvinvointiyhteiskunnan kannattajien tulee ymmärtää, että valtio on käyttäytynyt jo pitkään talouden kannalta itsetuhoisesti. Jos kestävästä kasvusta ei pidetä kiinni, pian ei ole varaa enää yhtään mihinkään. Sitten käydään ihan erilaisia leikkauskeskusteluja.
Valtion tulopuolen vahvistaminen on siis vielä tärkeämpää kuin menoleikkaukset. Tätä ei kuitenkaan missään nimessä saa tehdä veronkorotuksin – se heikentäisi talouskasvua entisestään ja tuottaisi yleisiä hyvinvointitappioita maailman top 5 kokonaisveroasteen maassa. Verojuna meni jo, ajat sitten. Ei sieltä suunnalta löydy enää pelastusta.
Tilanne ei ole kuitenkaan toivoton. Esimerkiksi työllisyyden ja tuottavuuden kasvussa on valtava potentiaali. Työllisyyden kasvussa pitää kuitenkin olla tarkkana – sen tulee lisätä työtuntien määrää eikä työpaikat saa muodostua pääasiassa julkiselle sektorille.
Työ kannattavaksi
Suomen tulevaisuuden kannalta ydinkysymys on yksityisen sektorin toimintaedellytysten parantaminen.
Työn vastaanottamisen ja lisätyön tekemisen täytyy aina olla kannattavaa. Tämä on itsestäänselvyys miltei joka ikisessä maassa maailmassa, joten mitä jos mekin alkaisimme purkaa kannustinloukkuja ja haittaverotusta koskien työn tekemistä. Vaihtoehtona on jatkaa nykymallilla, missä työtä jää tekemättä koska se ei kannata ja erityisosaajat muuttavat ulkomaille koska siellä jää palkasta rahaa käteen.
Vain toinen näistä on menestysresepti ja siihen perustuu myös toivelistamme hallitusohjelmaan.
Aloitetaan ehkä suurimmasta kannustinloukusta. Ehdotamme, että maailman pisin ansiosidonnaisjärjestelmä porrastetaan ja lyhennetään kestoltaan puoleen.
Matalapalkka-alojen työllisyyttä voidaan nostaa negatiivisella tuloverolla. Mallissa tuen saamisen edellytys on työnteko ja saajan hyöty kasvaa tehtyjen työtuntien myötä. Tietyn – poliittisesti debatoitavissa olevan – rajan alle jääviä tuloja ei veroteta, vaan niiden päälle maksetaan negatiivista tuloveroa. Rajan ylittävistä ansioista maksetaan normaalisti veroa. Malli on käytössä Israelissa, missä se on muun muassa nostanut alimman kahden tulodesiilin vuosituloja 12%
Osa-aikatyöstä kokoaikaisempaan työhön siirtymiseen taas voidaan kannustaa korottamalla nykyistä työtulovähennystä.
Siinä muutamia konsteja millä voi aloittaa työllisyysasteen ja tehtyjen työtuntien kasvattamisen. Tuleva hallitus, tehkää aluksi edes nämä.
Tämä blogi on osa Ajatuspaja Liberan ensi viikolla julkaistavaa listaa ehdotuksista seuraavaan hallitusohjelmaan.
Blogit
Liberan blogiin kirjoittavat eri alojen asiantuntijat tai muuten vain mielenkiintoiset henkilöt. Blogit ovat kirjoittajiensa mielipiteitä, eivätkä välttämättä edusta Liberan virallista kantaa.
Tietoa kirjoittajasta
Tero Lundstedt
Sisältöjohtaja
+358 44 304 4350
Tero Lundstedt johtaa Liberan kaikkea sisällöntuotantoa. Oikeustieteen tohtorina Tero on tehnyt monipuolisesti tutkimusta oikeustieteen ja politiikan aloilta.
