Venäläinen energiaruletti

Venäjän hyökkäys Ukrainaan vuosi sitten käynnisti tapahtumaketjun, jossa länsimaat ja Venäjä ovat pyrkineet aiheuttamaan toisilleen taloudellista vahinkoa. Länsi asetti Venäjälle ennätysraskaat pakotteet – joista tärkeimmät ovat kuitenkin tulleet vasta tämän vuoden puolella voimaan -, kun taas Venäjä laukaisi energia-aseensa ja katkaisi toimitukset Eurooppaan. Mutta miksi Venäjän uhkapeli epäonnistui niin pahasti?

Epäterve riippuvuus

Euroopan energiainfrastruktuuria on rakennettu halvan venäläisen energian varaan jo vuosikymmeniä, eikä EU-maiden oma energiantuotanto ole pitkään aikaan vastannut alueen kulutusta. Tätä ei missään vaiheessa nähty ongelmana, kun Venäjältä on saanut energiaa edullisesti. Tilannetta on entisestään pahentanut se, että eurooppalaisten maiden lupa- ja ympäristömääräykset ovat kannustaneet tuontienergian hankintaan oman tuotannon ja huoltovarmuuden kustannuksella.

Venäläinen kaasu, öljy ja sähkö ovat virranneet Euroopan liki pohjattomille markkinoille. Vaikka jo 1980 -luvulla ensimmäisen Neuvostoliitosta Länsi-Saksaan kulkeneen kaasuputken rakentamisen aikaan amerikkalaiset varoittivat energiariippuvuuden vaaroista, vasta vuosikymmeniä myöhemmin nämä vaarat konkretisoituivat.

Venäläinen ruletti ja miksi se epäonnistui

Venäjän taktiikka oli jäädyttää eurooppalaiset hengiltä kostoksi Venäjään kohdistuneista pakotteista.

Uhkapeli ei onnistunut. Eurooppalaiset maat reagoivat ällistyttävän nopeasti ja kykenivät irtautumaan Venäjän energiainfrastruktuurista. Pelot siitä, että irtautuminen aiheuttaisi katastrofaalisia vaikutuksia teollisuudelle tai kotitalouksille eivät toteutuneet.

Markkinat reagoivat energian saatavuuden epävarmuuteen hintojen nousulla. Korkea hinta on paras kannuste kulutuksen sopeuttamiseen. Viime kesän yli kahden ja puolen euron bensalitran hinta sai monet ajattelemaan yksittäisten automatkojen tarpeellisuutta. Useiden kymmenien senttien sähkönhinta taas kannusti siirtämään sähkönkulutusta halvempiin tunteihin tai laskemaan sisälämpötilaa. 

Teollisuudessakaan ei oltu toimettomia. Esimerkiksi pääosin teollisuudessa käytetyn maakaasun kulutus putosi Suomessa noin 50% vuodesta 2021 vuoteen 2022. Lisäksi korkea hinta kannusti lisäämään muuta energiantuotantoa. Lopputuloksena hinnat laskivat. Tällä hetkellä hinnat ovat vuoden takaisia hintoja alemmat.

Euroopan maat ovat myös reagoineet ennen näkemättömällä vauhdilla hankkimalla energiaa korvaavista lähteistä ja rakentamalla korvaavaa infrastruktuuria. Maakaasun tuontiin soveltuvia nesteytetyn maakaasun LNG -terminaaleja on saatu jo käyttöön esimerkiksi Suomessa ja Saksassa. Samalla olemassa olevien LNG -terminaalien käyttöaste on noussut. 

Tällä hetkellä Euroopan maakaasuvarastot ovat kaksinkertaisella tasolla vuoden takaiseen verrattuna ja korkeamman kulutuksen talvi alkaa vähitellen olla jo ohitse. Kaasupulaa ei tullut täksi talveksi ja ensi talveksi on aikaa varautua.

Euroopassa on ilman Venäjän toimenpiteitäkin pyritty pääsemään fossiilisesta energiasta eroon korvaamalla sitä aurinko- ja tuulivoimalla. Vaikka näiden hankkeiden rakentaminen vie aikaa, Venäjän toimenpiteet ovat omiaan kiihdyttämään tätä kehitystä.

Venäjän energiapakotteiden suurin häviäjä on Venäjä itse.

Parhaat ostajat ovat onnistuneet tulemaan toimeen ilman venäläisenergiaa ja pystyvät tekemään sen silloinkin, kun sota loppuu ja pakotteet väistyvät.

Venäjän uhkapeli on siis epäonnistunut. Koska energian vienti muodostaa merkittävän osuuden maan vientituloista, Venäjä ja venäläiset joutuvat maksamaan nyt korkeaa hintaa uhkapelistään. Euroopan maat taas selviytyivät voittajina. Oma energiantuotanto ja huoltovarmuus ovat taas arvokkaita.

Kansainvälisen vapaakaupan miellekkyys perustuu suhteellisen edun teorialle. Venäjän/Neuvostoliiton ja kehittyneemmän Euroopan välinen energiakauppa tuotti pitkään molempia osapuolia hyödyttäneen win-win tilanteen, mutta poliittiset riskit olivat aina olemassa.

Vaikka EU joutuu jatkossa toimimaan energiatehokkaammin ja maksamaan korkeampaa hintaa, osataan tämä poliittinen riski nyt laskea paremmin mukaan. Näin pahaa riippuvuutta diktatuurista ei tule päästää toistumaan.

Lue myös blogit: Murheellinen vuosipäivä ja  Myöhäisputinilainen rappio