Täältä ei leikattu

Ongelmattomia leikkauskohteita ei juuri ole olemassa ja jokainen päätös vaikuttaa joidenkin ihmisten elämään jollain lailla. Liberan viime viikolla julkaistu leikkauslista on saanut paljon huomiota ja herättänyt keskustelua, alleviivaten leikkausten ehdottamisen vaikeutta. Mutta valtiontalouden sopeuttamistarpeen ollessa akuutti haaste on pakko ottaa vastaan. Listassamme eritellyt kohteet valikoitiin purkamaan epätasa-arvoisia rakenteita, tehottomuutta ja perusteettomia etuja.

Katso myös: liberan leikkauslista.

Miksi vain kaksi miljardia?

Olemme aiemmissa julkaisuissamme esittäneet moninkertaisen määrän sopeuttamistoimenpiteitä. Kun kerran tarve on suurempi, miksi viimeisin listamme yksilöi vain alle neljänneksen valtion laskennallista alijäämästä?

Tämänkertaisen leikkauslistamme tarkoituksena oli alusta lähtien “helppojen” kohteiden tunnistaminen. Sellaisten, joista seuraavat mahdolliset hallituskokoonpanot pystyisivät pääsemään yhteisymmärrykseen verrattain kivuttomasti. 

Leikkauspaine tulee jatkumaan vuosikymmenen loppuun asti, mutta jostain pitää aloittaa. Miksi emme aloittaisi kohteista, joiden ei pitäisi kuulua – ainakaan tässä mittakaavassa – valtion tehtäviin tai joiden poistamista tutkimustulokset suosittavat?

Esimerkiksi paljon keskustelua herättänyt kotihoidontuki on Pohjoismaalaisittain vertaillen kummallinen ja epätasa-arvoa työmarkkinoilla edistävä rakennelma. Varhaiskasvatuksen henkilökuntaa on lisättävä joka tapauksessa ja alan nykykriisi ei ole tekosyy ylläpitää tätä erityisesti maahanmuuttajanaisia syrjäyttävää tukimuotoa. 

Mitä listalta puuttuu?

Kahden miljardin lista ei ole millään tavalla tyhjentävä ja olemmekin esittäneet esimerkiksi vuoden 2021 varjokehyksessä huomattavasti suurempia menoleikkauksia koskien esimerkiksi indeksijäädytyksiä ja hallinnon menosäästöjä.

Yhdessä ehdottamiemme rakenteellisten uudistusten – paikallisen sopimisen ja työperäisen maahanmuuton edistäminen, sekä nuorisotyöttömyyteen puuttuminen oppisopimustoiminnan avulla kuten Saksassa – on tuloksena pidemmällä aikavälillä yli seitsemän miljardin euron valtiontaloutta vahvistava vaikutus.

Liberaalipuolueen #Leikattavaalöytyy lista taas kävi suurennuslasilla läpi valtion budjettikirjan ja löysi yli yhdeksällä miljardilla mahdollisia säästökohteita.

Valtiovarainministeriön on arvioinut ensi vaalikauden leikkaustarpeeksi noin kuusi miljardia, siis enemmän kuin Sipilän hallitus (2015-2019) sai aikaan. Koska Sipilän aika muistetaan leikkauslinjastaan, voi seuraavasta hallituskaudesta odottaa tuulista. 

Hallitusohjelmaan tulee siis kirjata pitkälle meneviä toimia. Liberan leikkauslistasta kannattaa aloittaa, mutta sillä pärjää vain ensimmäisen vuoden. Onneksi tosiaan pidemmälle meneviä ja rakenteellisia uudistuksia sisältäviä julkaisuja löytyy niin Liberalta kuin muiltakin tahoilta. 

On ylipäätänsä hyvä, että eri tahot julkaisevat omia ehdotuksiaan. Näin säästötalkoissa ei toivottavasti jää kiveäkään kääntämättä ja tulevissa hallitusohjelma neuvotteluissa poliitikoille on käytettävissä tarpeeksi vaihtoehtoja päätösten tueksi. Samalla on mahdollista käydä kriittistä keskustelua koskien valtion itse itselleen kahmimien tehtävien ja velvollisuuksien mittakaavasta.

Leikkausten vaihtoehto – #Verotettavaalöytyy?

Eduskuntavaalien teemat pyörii paljon talouden ympärillä, mikä on ymmärrettävää korkojen noustessa ja Rinteen/Marinin hallitusten loppulaskun saapuessa pöytään.

Valtiontalouden sopeutustarpeesta on lähes kaikkien eduskuntapuolueiden taholta yhteisymmärrys. Mutta jotkut poliitikot ovat tuoneet julki näkemyksen, että ei tule tarkastella vain menopuolta vaan myös tulopuolta. Eli siis tarvittavien leikkausten määrää voidaan vähentää veronkorotuksilla. 

Tämä narratiivi on kuitenkin yhtä vääristävää kuin puhe siitä miten talouden ja työllisyyden kasvu korjaa alijäämät. Suomen talous ei ole kasvanut juuri lainkaan kuuteentoista vuoteen ja tarvittavat rakenteelliset uudistukset huutavat poissaolollaan. 

Työllisyysaste on korkeimmalla tasollaan kolmeenkymmeneen vuoteen – ja alijäämät ovat silti ennätysluokkaa, sillä suuri osa näistä työpaikoista syntyi valmiiksi ylipaisuneelle julkiselle sektorille, mikä kasvattaa budjettivajetta entisestään.

Kasvuun nojaaminen on mielikuvamarkkinointia, koska kukapa nyt vastustaisi talouden tai työllisyysasteen kasvattamista. Mutta ilman uskottavia ehdotuksia miten näitä asioita kasvatetaan tämä jää poliittiseksi liturgiaksi vailla sisältöä.

Entäpä muu tulopuoli? Maailman korkeimpiin kokonaisveroasteisiin luisuneessa maassa ei ole realistista puhua verojen korotuksista. Julkisen sektorin koko ei vastaa kansakunnan maksukykyä ja tämä fakta ei muuksi muutu. Niin kauan kuin mikään puolue ei esitä laaja-alaisia työllisyys-, vero- ja muita reformeja joilla talouskasvu saadaan kestävästi nykyistä moninkertaisesti paremmalle tasolle, ei nykytila ole ylläpidettävissä. 

Verojen painopistettä voidaan muuttaa esimerkiksi enemmän haittaverotuksen suuntaan, mutta kokonaisveroastetta ei kyetä enää nostamaan ilman taloudellista tuhoa. Pää on jäänyt vetävän käteen. 

Näin ollen Libera haastaa puolueet mukaan leikkaus-talkoisiin. Jos ne aidosti kantavat huolta julkisten palveluiden turvaamisesta tulevaisuudessakin, on korkea aika sopeuttaa julkinen sektori kansantaloutta vastaavalle tasolle. Yhteishengen rakentamiseksi viime viikkoinen leikkauslistamme luetteli matalalla roikkuvat hedelmät, joista on helppo aloittaa.

Kun nämä leikkaukset on tehty, meiltä löytyy roppakaupalla lisää ja pidemmälle meneviä ehdotuksia jotka laittavat kuriin julkisen sektorin rönsyjä. Kaikkien ehdotuksiemme päällimmäisenä tausta-ajatuksena on tehdä työnteosta kannattavampaa ja verotuksesta kannustavampaa. Korkeimpana pyrkimyksenä tulee mielestämme aina olla ihmisten vapauden kohottaminen koskien heidän työnsä tuloksia.