Veropäivä osuu tänä vuonna keskiviikolle 9.11 ja osuvasti samalle viikolle kuin vuoden harmain päivä. Tässä jo 22 vuotta täyttävässä sirkusperformanssissa köyhimmän ja nopeiten köyhtyvän Pohjoismaan kansalaiset juoksevat sanomalehtien ääreen suurennuslasin kanssa kyttäämään, ettei kukaan vain ole saanut ansaitsemattoman kovia tuloja. Vastaavaa käytäntöä ei juuri muualta maailmasta löydy, joten herääkin kysymys miksi me olemme tällaisia?
Veropäivän historia
Vuodesta 2000 alkaen Suomessa on vietetty nykyisenlaista Veropäivää, melko samalla lailla kuin Norjassa ja Ruotsissa. Tänä juhlapäivänä Verottaja toimittaa vuosittain medioille listan yli 100 000 euroa vuodessa ansainneista suomalaisista, sekä erittelyt heidän tuloistaan ja maksamistaan veroista.
Häkellyttävästi, tämä ei ole Verottajalle laissa määrätty velvoite, vaan perustuu sen omaan päätökseen. Verottaja perustelee tätä halullaan tukea yhteiskunnallista keskustelua.
Henkilötietojen julkaisu on johtanut tyypillisiin ja ennalta odotettuihin seurauksiin. Suurituloiset ovat raportoineet henkilökohtaisia ongelmia ja uhkauksia, joita on seurannut tästä “yhteiskunnallisesta keskustelusta”. Iso osa hyvätuloisista ei siksi halua osallistua tähän Verottajan yhteiskunnalliseen missioon, vaan kielsi nimensä luovuttamisen medialle EU:n tietosuoja-asetuksen perusteella. Vuosina 2018-2020 he saivatkin pyynnöstään olla rauhassa.
Vuoden 2019 kyselyssä enemmistö suomalaisista vastaajista kannatti oikeutta estää verotietojen julkistus. Veropäivä on kuitenkin valtava klikkiotsikkojen kerääjä, joten mediat valittivat Helsingin hallinto-oikeuteen. Vuonna 2021 hallinto-oikeus päätti, että poistetut nimet pitää luovuttaa medialle pyynnöstä. Parin välivuoden jälkeen kateuspäivä palasi entiseen loistoonsa.
Ketä kateuspäivä palvelee?
Veropäivää on perusteltu muun muassa sillä, että se antaa käsityksen tuloeroista.
Tämän narratiivin vastaisesti maailman pienimpiin kuuluvat tuloeromme ovat pysyneet samoina suunnilleen vuodesta 1998 eteenpäin. Tuloerot ovat kasvaneet hitusen ainoastaan voimakkaan kasvun vuosina 1995-1999 ja 2002-2007 – ja tuolloin tietenkin kaikkien ryhmien tulot ovat kasvaneet voimakkaasti. Nollakasvun aikana vuodesta 2007 eteenpäin tuloerot ovat jopa laskeneet. Kaikkien köyhtyessä tasaisesti tätä ei kannata juhlia.
Jos haluamme todella avoimuutta kunkin korsista kekoon, miksi pysähtyä yhteiskunnan suurimpiin veronmaksajiin?
Miksemme perkaisi Veropäivänä läpi myös vaikka yleishyödyllisten järjestöjen tuloja ja maksettuja veroja? Miksi emme listaisi ihan kaikkien kansalaisten tulot ja saadut tuet, niin pääsemme uudelle tasolle tirkistelymahdollisuuksissa?
Enemmistöä suomalaisista kiinnostaa kuitenkin vain pienen ja kansainvälisittäin vertaillen hyvin vaatimattoman omaisuuden omaavan joukon tienestit. Tämä johtuu kansallisesta asenteestamme koskien vaurastumista.
Lottokansa
Tutkimustulokset osoittavat, että jos henkilö kokee oman henkilökohtaisen rikastumisensa olevan mahdollista, hän pyrkii siihen ja käyttää vähemmän aikaa ja energiaa muiden kadehtimiseen. Jos taas hän kokee, ettei rikastuminen ole hänelle mahdollista, hän kyttää kaunaisena muiden tuloja.
Tästä seuraava looginen politiikkasuositus on mahdollistaa mahdollisimman paljon autonomiaa ihmisille omien tulojen kerryttämiseen ja käyttämiseen.
Valitettavasti Suomessa tilanne on liki päinvastainen. Maailman kärkiluokkaan kuuluva kokonaisveroaste vaatii veronsa. Valtio painaa päätä alaspäin niin kovalla kädellä, että suurelle enemmistölle jää aivan liian vähän varoja omavalintaiseen käyttöön tai säästöön. Tämän vuoksi omiin mahdollisuuksiin vaurastua ei uskota ja kansa pitää lottoamista todennäköisempänä tienä rikkauteen kuin sijoittamista, säästämistä tai ansiotyötä.
Tämän pitäisi olla pysäyttävä fakta. Esimerkiksi Eurojackpotin päävoiton todennäköisyys on yhden suhde 140 miljoonaan. Ilmeisesti sekin koetaan todennäköisemmäksi kuin menestyä Suomen verojärjestelmässä. Pakoa suunnitteleville taas yritetään säätää maastapoistumisveroa.
Jos vauraustumisesta tehdään verotuksellisin keinoin vaikeaa, varallisuus tuppaa pysymään jo valmiiksi rikkailla ihmisillä. Tämä aiheuttaa kateutta, mikä ilmenee Veropäivänä.
Haluankin yrittää suunnata tämän Veropäivän negatiivisen energian johonkin rakentavaan. Veropäivän tirkistelytarve on liiallisen verotuksen oire. Ihmisten täytyy nähdä nykyistä paremmin oman ponnistelunsa ja tulojensa välinen yhteys.
Lottokansa tarvitsee paremmat todennäköisyydet menestyä kuin yhden suhde 140 miljoonaan.
Aatetta, ratkaisuja ja ideoita
Aate- ja ideakirjoituksissa käsittelemme nyky-yhteiskuntaan sekä poliittiseen päätöksentekoon sopivia ratkaisuja klassisen liberalismin viitekehyksestä.
Tietoa kirjoittajasta
Tero Lundstedt
Sisältöjohtaja
+358 44 304 4350
Tero Lundstedt johtaa Liberan kaikkea sisällöntuotantoa. Oikeustieteen tohtorina Tero on tehnyt monipuolisesti tutkimusta oikeustieteen ja politiikan aloilta. Hän toimii myös Finnish Yearbook of International Law-julkaisusarjan toimittajana ja on Helsinki Law Academyn perustajajäsen ja lakiasiainpäällikkö.
Yksi kommentti artikkeliin Lottokansan kateuspäivä
”Lottokansaa” ovat toki muutkin kun alle keskituloiset palkansaajat, eläkeläiset tai työttömät. Teollisuumaissa kaikkein vauraimpien yritysten perustaja-perheiden uudet sukupolvet ovat syntyneet juuri oikeaan aikaan ja oikeaan paikkaan, sillä heitä odottaa megaluokan tulonsaanti itseoikeutetusti ilman mitään omia henkilökohtaisia ansioita. Erityisesti Englannin hyvätuloisimpien on kuvailtu ”taantuvan” 1800-1900-lukujen todellisuuteen jossa vauras elämäntyyli ei perustu työntekoon ja yrittämiseen vaan perittyyn omaisuuteen. Vanhojen ja massiivisesti tuottavien yritysten jälkipolvet nauttivat kaiken sen tuottavuuden rakentaneiden työn hedelmistä niin että heidän saamiaan varoja hoidetaan ammattitaitoisesti sijoittamalla viisaasti ja tallentamalla niitä veroparatiiseihin. Miljardisukujen lapset voivat keskittyä lähinnä bailaamiseen kunnes terveys pettää.
Suomessa verotus ei tule keventymään lähitulevaisuudessa ja siitä on osittain ”Kiittäminen” viheliäistä itänaapuriamme. Maamme rajaturvallisuuden ja puollustusvoimien päivittäminen sellaiselle tasolle että se luo uskottavaa vastavoimaa Venäjän muodostamalle uhalle, nielee miljardeja ja taas miljardeja, ja jos joku yksityinen biljonääri ei jostain ykskaks tupsahda ja kuittaa shekkiä omasta taskustaan, tämä manööveri kustannetaan verotuloista.
Joillakin suomalaisilla on sellainen käsitys Yhdysvalloista että siellä olisi jotenkin kevyempi verotus kun Suomessa. Onko hullumpaa kuultu???!!! Amerikkalaiset tekevät hurjia tunteja vähillä lomilla ja maksavat tuntuvia veroja jotta Yhdysvallat kykenee ylläpitämään poliisivoimia, kansalliskaartia ja maailman ylivoimaisinta tiedustelu- ja armeijaorganisaatiota. Ukrainan sota on osoittanut että taas kerran se on Yhdysvallat joka tekee eniten Euroopan turvallisuuden eteen. USA vahvistaa Euroopan NATO-maiden turvallisuutta, aseistaa ja rahoittaa Ukrainaa paljon enemmän kun Euroopan maat, vaikka tämä kriisi on Euroopassa ja eurooppalaisten valtioiden pitäisi ensisijaisesti olla vetovastuussa tilanteen hoidosta. Euroopan ja Aasian vakauden turvaaminen maksetaan amerikkalaisten veronmaksajien selkänahasta.