Iranissa kuohuu jo neljättä viikkoa, kun niin kutsuttu “siveyspoliisi” pahoinpiteli 22-vuotiaan Mahsa Aminin kuoliaaksi tämän noudatettua vaillinaisesti maan huntupakkoa. Kansa on ollut siitä asti kaduilla protestoimassa ympäri maata, mutta raivo ei kohdistu ainoastaan syyllisiin poliiseihin tai edes uskonnolliseen siveyspoliisi-instituutioon, vaan yleisemmin valtiolliseen sortoon. Mielenosoitukset ovat myös osa jo pidempää jatkumoa, mikä myös tekee niistä hallinnon kannalta erityisen uhkaavia.
Iranin islamilainen tasavalta
Vuoden 1979 vallankumouksen jälkeen Iran on ollut länsimaisten linssien läpi katsottuna ahdistava paikka, jossa valtiolla on rooli aivan jokaisella elämänalueella. Se on kuin totalitaristinen Neuvostoliitto, mutta kommunismiakin puhtaammalla uskonnollisella paatoksella varustettuna.
Tämä yhtälö tekee ihmisten jokapäiväiseen elämään kohdistuvista rajoituksista vielä sortavampia. Erityisesti naisiin kohdistuvat ongelmat ovat mittavia, mukaan lukien lapsiavioliitot, koulutusmahdollisuuksien rajoitukset, ja eriarvoinen kohtelu muun muassa tuomioistuimissa.
Mitään todellista mitattua suosiota nauttimaton pappisvalta on pyörittänyt maata vallankumouksesta lähtien. Iranin saavutukset tänä aikana ovat olleet kilpailu Saudi-Arabian kanssa maailman uskonnollisesti alistavimman hallinnon tittelistä, sekä maailmanennätys kansainvälisen terrorismin tukemisessa.
Valtiontalouden hoitoon on keskitytty vähemmän, joten Iranin bruttokansantuote asukasta kohden on hämmentävästi alempana kuin se oli ennen vallankumousta 43 vuotta sitten. Aikamoinen saavutus maalta, jolla on maailman neljänneksi suurimmat öljyvarannot. Suomessakin BKT moninkertaistui vuosina 1979-2008, minkä jälkeen toki on ollut nollakasvua.
Iranin mielenosoitukset 2022
Poliisin väärinkäytökset eivät ole uutta maailman korruptoituneempiin kuuluvassa valtiossa, mutta Mahsa Aminin kuolema poksautti painekattilan auki.
Mielenosoitukset ovat kohdistuneet ennen kaikkea hijabin käyttöpakkoa vastaan. Maassa on toistuvien protestiaaltojen seurauksena kasvanut rohkeampi ja hallintoon kriittisemmin suhtautuva sukupolvi, joka ei ole pelännyt kyseenalaistaa tätä pakkoa.
Lähinnä naisopiskelijoista alkaneet mielenosoitukset levisivät todella nopeasti yhteiskunnan läpileikkaavaksi ilmiöksi, jossa kaikenikäiset miehet ja naiset ovat protestoineet yli sadassa kaupungissa ympäri maata. Useissa tapauksissa on vaadittu jopa pappisvallan loppua – mikä on aina hyvin rohkea vaatimus diktatuureissa. Turvallisuusviranomaiset ovat vastanneet väkivallalla ja ainakin kymmenet mielenosoittajat ovat kuolleet yhteenotoissa.
Iranin johto on vastannut kritiikkiin juuri niin yksisilmäisesti kuin tyranniat aina tekevät näissä tilanteissa, eli syyttämällä protesteista ulkovaltoja. Esimerkiksi maan tosiasiallinen johtaja, suurajatolla Khamenei on syyttänyt mielenosoituksien masinoinnista Yhdysvaltoja ja Israelia.
Todellisuudessa on kuitenkin turha etsiä ulkoisia syyllisiä. Kansa on hyvinkin todistettavasti tyytymättömiä pappisvaltaan, mistä on osoituksena toistuvat protestiaallot muun muassa vuosina 2009, 2017-2018, ja 2019-2021.
Yksi suuri tekijä tyytymättömyyden kasvussa on naisten aseman lisäksi ollut itseaiheutetut talouspakotteet, joita Iraniin on kohdistunut sen ydinaseohjelman sekä terrorismin tukemisen johdosta. Nämä ovat olleet ulkopoliittinen valinta, josta on seurannut odotettavia seurauksia. Diktatuurille tyypillisesti tavallisen kansan etu ei paljoa paina vaakakupissa.
Nainen, elämä, vapaus
Alunperin kurdien feministiryhmien käyttämä slogan “Nainen – elämä – vapaus” on muodostunut protestien yhteiseksi säveleksi. Laajuudeltaan mielenosoitukset ovat kilpailleet vuoden 2009 protestien kanssa. Tuleva näyttää, tuleeko niistä pitkäikäisempiä – mikä voisi olla todellinen uhka pappisvallalle.
Ongelmana on se, että maassa ei ole vapaata lehdistöä ja tapahtumista on vaikeaa saada luotettavaa tietoa. Ilmeisesti mielenosoitukset ovat edelleen ilman selkeää johtoa, mikä kielii yleisen turhautumisen asteesta. Kaikki ovat yhtä mieltä vain yhdestä asiasta – muutosta tarvitaan. Erityisesti mielenosoituksissa yleistynyt huuto “kuolema diktaattorille” huolettanee nykyjohtoa suuresti.
Papisto ei nimittäin kykene muutokseen tai myönnytyksiin. Iranin koko valtioidea perustuu kansan täydelliseen kontrollointiin. Pelko lienee, että jos naiset saavat enemmän itsemääräämisoikeutta suhteessa pukeutumiseensa, kaikki vaativat enemmän itsemääräämisoikeutta myös kaikilla muilla elämän osa-alueilla.
Jos “siveyspoliisia” vaadittaisiin vastuuseen teoistaan, huomattaisiin vallan väärinkäytön olevan systemaattista. Näin ollen kyseessä on hyvin perinteinen diktatuurien ongelma: mitä tehdä, jos kansan alistamisesta seuraa suurilukuinen kansanliike sorron lopettamiseksi?
Piru ei kykene antamaan edes pikkusormeaan myönnytykseksi, mistä seuraa taas lisää sortoa ja tyytymättömyyttä. Iran on ollut tässä pahenevassa kierteessä ainakin vuodesta 2009 asti. Samalla elintaso on jatkanut laskemistaan.
Joku mielenosoitusaalto tulee aikanaan varmasti kaatamaan papiston, joka on systemaattisen kykenemätön tarjoamaan kansan enemmistölle edes siedettävää elintasoa sorron vastapainoksi. Olisiko tämä vuosi se vuosi?
Varmaa on ainakin se, että Kiinan, Venäjän ja Valko-Venäjän toveri-diktatuureissa seurataan tapahtumien kulkua huolestuneina.
Aatetta, ratkaisuja ja ideoita
Aate- ja ideakirjoituksissa käsittelemme nyky-yhteiskuntaan sekä poliittiseen päätöksentekoon sopivia ratkaisuja klassisen liberalismin viitekehyksestä.
Tietoa kirjoittajasta
Tero Lundstedt
Sisältöjohtaja
+358 44 304 4350
Tero Lundstedt johtaa Liberan kaikkea sisällöntuotantoa. Oikeustieteen tohtorina Tero on tehnyt monipuolisesti tutkimusta oikeustieteen ja politiikan aloilta. Hän toimii myös Finnish Yearbook of International Law-julkaisusarjan toimittajana ja on Helsinki Law Academyn perustajajäsen ja lakiasiainpäällikkö.
Yksi kommentti artikkeliin Iranin naiset nousevat valtion sortoa vastaan
Iranissa tapahtuu se jota Venäjällä turhaan odotetaan, eli rohkeat oikean asian puolesta taistelijat uhmaavat totalitääristä valtakoneistoa henkensä kaupalla ja lähtevät tekemään muutosta.
Iranin naiset ymmärsivät ettei kukaan lopultakaan tule muualta heidän elämäänsä parantamaan vaan heidän oli otettava kohtalonsa omiin käsiinsä.
Apatiaan ja passiivisuuteen kasvaneet venäläiset istuvat jupisemassa keittiöidensä pöytien ääressä mutta ovat muuten kun ei missään olisi mitään ongelmaa. Heidän nimissään toteutetaan kansanmurhaa naapurimaassa, heidän presidenttinsä politiikka köyhdyttää ja kurjistaa Venäjää vuosikymmeniksi eteenpäin ja vahvistaa Venäjän asemaa yhtenä niin sanotuista ”shithole” maista. Venäläinen urheilu ja kulttuuri on blokattu sivistyneestä maailmasta ulos eikä venäläisillä turisteilla ole myöskään sinne asiaa.
Iranissa naiset ovat eläneet julmassa ja väkivaltaisessa alistamisessa tarpeeksi kauan ja nyt kiehui yli. Tämä on tarpeellinen viesti kaikkialle maailmaan jossa autokratia ja fasismi nostaa rumaa päätään. Nyt nähdyt protestit eivät vielä kaada Iranin tuhannen vuoden taakse taantunutta patriarkaatin ylivaltaa, mutta se on lupaava alku sille.
Olen työskennellyt yrityksessä jonka päällikkönä toimii itseäni muutaman vuoden nuorempi milleniaali nainen ja hän on yritykselle ja koko henkilökunnalle uskomaton voimavara joka kykenee huolehtimaan käytännön asioista ja työntekijöiden hyvinvoinnista takeltelematta. Hänen valoisa ja humoristinen lähestymistapansa saa yön kääntymään kirkkaaksi päiväksi ja väsymyksen ja lannistuksen vireydeksi ja motivaatioksi. En halua edes ajatella millaisessa jamassa se paikka olisi jos pyörisi äijävetoisesti kaikessa toksisuudessaan.
Naisilla on harteillaan huomattava osa yhteiskuntamme kannattelemisesta, paitsi että nykyinen hallituksemme luotsaa kansakuntaamme koronan ja sodan kurimuksen keskellä naisten voimalla suurelta osin, niin ikään sosiaali- ja terveysalan henkilöstö on voittopuolisesti naisia.