Suosivatko puolueet maahanmuuttoa siksi, että se tuo niille uusia äänestäjiä?

Tämä kirjoitus on jatkoa heinäkuun blogille Pakolaisten auttaminen lähialueilla: Auttamiskerroin.

Kansainvälinen muuttoliike on 1960-luvulta lähtien nelinkertaistunut. Vuonna 2018 toiseen maahan muuttajia maailmassa oli noin 27 miljoonaa. Myös pakolaisten määrä on 2000-luvulla kasvanut ja heitä oli vuonna 2018 7,6 % kaikista muuttaneista (Hatton, 2020).

Miksi puolue kannattaa maahanmuuttoa, jos se heikentää puolueen omien äänestäjiensä taloudellista asemaa? Tämän kysymyksen nostivat israelilainen ja kanadalainen taloustieteen professorit Arye L. Hillman ja Ngo Long. Miksi puoluettaan äänestävien etuja ajavat puolueet kannattavat maahanmuuttoa, joka (työperäisenä maahanmuuttona) heikentää puolueen omien äänestäjiensä tulonmuodostusta ja (työllistymättömien pakolaisten sosiaaliturvan muodossa) kiristää näiden verotusta? Hillmanin ja Longin mukaan siksi, että maahanmuuttajat ovat puolueelle tulevaisuuden äänestäjiä.

Arvioin tässä kirjoituksessa Hillmanin ja Longin taloustieteellisen taloudelliseen malliin perustuvan, vuonna 2021 julkaistun tutkimuksen tuloksia. 

Millaiset ovat poliittisten puolueiden ja poliitikkojen motiivit? Poliittisen järjestelmän tutkimuksen lähtökohtana taloustieteen tutkimustraditiossa on aina ollut näkemys siitä, että poliittisten puolueiden välillä vallitsee markkinaosuustaistelu. Puolueet pyrkivät lisäämään kannattajakuntaansa, koska valtaan pääsy tuo puolueelle hyötyjä. Poliitikkojen henkilökohtaisena tavoitteena on vahvistaa uudelleenvalintansa todennäköisyyttä. Tämä koskee niin oikeistoa kuin vasemmistoakin.

Maahanmuuttoa ei siis voi tämän mukaan analysoida pelkästään kansantalouden kannalta. Yhtä oleellista on analysoida, miten maahanmuutto vaikuttaa poliittiseen tasapainoon (oikeisto, vasemmisto) eli nykyisten ja tulevien äänestäjien äänestyskäyttäytymiseen.

Hillmanin ja Longin raportin ohella kysymyksen tekee aiheelliseksi Liberan heinäkuussa julkaisema blogini ”Pakolaisten auttaminen lähialueilla: Auttamiskerroin”. Siinä laskin, kuinka monta ihmistä olisi autettavissa Lähi-idän pakolaisten lähtöalueilla sen sijaan, että heistä muutamia tuodaan Suomeen. Sain mm. seuraavat luvut: Afganistanissa voitaisiin auttaa 50, Syyriassa 55, Irakissa 10 ja Somaliassa 114 henkilöä sillä summalla, millä Suomessa autetaan yhtä heistä. Jos pakolaispolitiikassa noudatettaisiin kustannus-vaikuttavuuskriteeriä, heidän auttamisekseen Suomessa vuosittain käytetty runsas 3 miljardia euroa olisi käytettävissä suuremmalla vaikuttavuuskertoimella. Miksi tämä ei ole kiinnostanut poliittisia puolueita? Tarjoavatko Hillman ja Long vastauksen?

Vasemmistoa äänestävät alempituloiset kansalaiset häviävät Hillman-Long analyysissa maahanmuutosta lyhyellä tähtäimellä, koska joutuvat sitä osaltaan rahoittamaan (verorahoitteiset sosiaalituet), mutta hyötyvät pidemmällä tähtäimellä, jos heitä edustava puolue pääsee valtaan.

Jos äänestäjät ovat lyhytnäköisiä, maahanmuuttajia ei nähdä tulevina äänestäjinä vaan vaakakupissa painavat heistä aiheutuvat kustannukset. Vasemmiston todennäköisyys voittaa vaalit tuonnempana kuitenkin vahvistuu, koska vasemmistolla on mahdollisuus saada äänestäjiä maahanmuuttajista. 

Vasemmistopuolueet kannattavat Hillman-Long mallissa myös pakolaismaahanmuuttoa, vaikka se aiheuttaa kaikkien kantakansalaisten tulotason putoamisen kiristyvän verotuksen muodossa. Kuten kaikkea muutakin yhteiskunnassa, varakkaammat rahoittavat pakolaisuuttakin eniten.

Suomen puolueiden pakolaispolitiikkaa

Miltä Hillman-Long teoria vaikuttaa Suomen pakolaispoliittisten linjausten valossa? Suomen puolueista vapaata maahanmuuttopolitiikkaa ovat tulkintani mukaan eniten kannattaneet vasemmistoliitto, vihreät ja ruotsalainen kansanpuolue.

Puolueet vetoavat ihmisoikeuksiin ja kansainvälisiin sopimuksiin, etenkin Geneven sopimukseen vuodelta 1951. Ne ovat myös suhtautuneet nihkeästi Suomen itärajan vahvistamiseen raja-aidalla, jollaisia ovat turvakseen pystyttäneet Puola, Baltian maat ja Kreikka. Tämä havainto sopii yhteen Hillmanin ja Longin teorian kanssa: mainitut puolueet ilmeisesti eniten tavoittelevat uutta äänestäjäkuntaa. Viime gallupissa (HS 18.8.20220) kannatusmäärät olivat vihreillä 9,9 %, vasemmistoliitolla 7,6 %, ja RKP:lla 4,5 %. Esimerkiksi jälkimmäisellä ei ole muuta toivoa kasvattaa kannatustaan maan ruotsinkielisen väestön ulkopuolella. 

Mainittujen puolueiden tarve saada maahanmuuttajista vahvistusta kannatukseensa näkyy siinäkin, että niiden edustajat eivät julkisesti kritisoi esimerkiksi nuorten seurustelukieltoa yli etnisten rajojen (mikä on rasistinen motiivi). Eikö tehokkain keino integroida yhteiskuntaan eri etnisestä taustasta tulevia olisi sallia nuorten parinmuodostus ilman rajoituksia? Eikö seurustelukielto sen sijaan ole rinnastettavissa äskettäiseen Unkarin pääministerin Viktor Orbánin herjaan rotujen sekoittumisen haitallisuudesta?

Vasemmistopuolueista SDP:n asenne on monimutkainen. Puolueena se ymmärtää työperäisen maahanmuuton kiistattomat hyödyt Suomen kansantaloudelle, mikä tutkimuksin on osoitettu. Samaan aikaan se kuitenkin ymmärtää, että työperäinen maahanmuutto on sen tarpeellisuudesta huolimatta ristiriidassa puolueen peruskannattajiensa lyhyemmän tähtäimen etujen kanssa.

SDP onkin jättänyt pyrkimykset rajoittaa työperäistä maahanmuuttoa työntekijäjärjestöjen vastuulle. Nämä ovat vastustaneet maahanmuuttoa tunnistaen, että matalan tuottavuuden maahanmuuttajien tulo heikentää työntekijäjärjestöjen jäsenistön kilpailuasemaa työmarkkinoilla rajoittamalla palkannousuvaraa. Suomella on kuitenkin vahva tarve saada lisää esimerkiksi filippiiniläisiä sairaanhoitajia.

Suomen oikeistossa kokoomus aina korostaa valtiontalouden rajoituksia. Osa sen kannattajista halunnee siksi rajoittaa ainakin julkista taloutta rasittavien pakolaisen määrää. Puolue on kuitenkin varsin hiljaa maahanmuuttokysymyksessä, samoin keskusta. Ne hakevat äänestäjänsä muista väestöryhmistä.

Perussuomalaiset vastustavat pakolaisuuden lisäksi jopa työperäistä maahanmuuttoa, vaikka juuri sitä Suomi tarvitsee. Perussuomalaiset vastustavat myös kehitysapua, mikä on lyhytnäköistä: kehitysapua voi teoreettisesti perustella sillä, että monet kehitysmaat ovat menettäneet koulutettuakin työvoimaa länsimaille (tästä ks. Kanniainen, 2020). Perussuomalaisten linjaus selittynee niiden äänestäjien asenteilla (ks. myös Poutvaara ja Steinhardt, 2018). Kristillisdemokraattien linjausta on leimannut hiljaisuus, mikä selittynee sillä, että maahanmuuttajat tyypillisesti ovat toisuskoisia tai uskonnottomia.

Rajavalvontalakia uudistettaessa perussuomalaiset ja kokoomus olivat aktiivisia sen huolehtimisessa, että turvapaikanhakemista ei tehdä helpoksi. Olen tutkijana katsonut venäläisiä tilastoja. Niiden perusteella Venäjällä asuu 11 miljoonaa vierasmaalaista. Kun heitä vuosina 2015-16 tuli rajan ylitse pohjoisessa yli 1700, he edustivat 36 kansallisuutta. He kaikki anoivat Suomesta turvapaikkaa, vaikka ei heillä Venäjällä muuta ongelmaa ollut kuin alle 400 €:n jäävä keskimääräinen kuukausitulo. Paremman elämän tavoittelu on toki ymmärrettävää ja jopa kannatettavaa, mutta ei turvapaikka-järjestelmän kautta.

Työnantajajärjestöt Suomessa ovat vahvasti kannattaneet työperäistä maahanmuuttoa. Myös elinkeinoelämän ajatushautomo EVA:n raportti Kurronen ja Pyykkönen (2021) on tämän henkinen. Tämä on helppo selittää: työperäinen maahanmuutto lisää työvoiman kilpailua työmarkkinoille rajoittamalla palkkatason nousua ja täten parantaa yritysten kannattavuutta.

Suhtautumisessa maahanmuuttoon sen lähtöalueen perusteella on kuitenkin eroja. Venäläisten ja virolaisten maahanmuuttajien hyvä työllistyminen on noteerattu korkealle, joskin samalla valitetaan virolaisten vieneen suomalaisilta töitä. Ukrainasta Suomeen on saapunut yli 35 000 turvapaikanhakijaa. Heidän tapauksessaan ongelmana ei ole sen selvittäminen, ovatko he turvapaikan tarpeessa toisin kuin Lähi-idästä saapuneet, joiden turvapaikkahakemuksista Migri on hylännyt puolet. 

Ukrainalaisten vastaanotto heijastaa samalla sitä näkemystä, että turvapaikanhakijoita tulisi auttaa heidän lähialueillaan. Ukraina on Suomellekin lähialuetta. Mitkään poliittiset puolueet Suomessa eivät ole erityisen profiloituneet Ukrainan pakolaiskysymyksessä. Hillman-Longin mallin avulla tulkittuna ne eivät odota omalle tontilleen uusia äänestäjiä enempää kuin muiden puolueiden tonteille.

Työperäisen maahanmuuton ja humanitaarisen maahanmuuton kansantaloudelliset vaikutukset poikkeavat tutkimusten mukaan radikaalisti. Puolueet eivät useinkaan silti tee eroa työperäisen ja humanitaarisen maahanmuuton osalta omassa agendassaan. Tämä voi johtua siitä olettamuksesta, että niiden vaikutus äänestäjäkunnan rakenteeseen saattaa olla hyvin samanlainen.

Kansainvälisiä havaintoja

Maahanmuuttoa koskeva tutkimus on taloustieteessä jo varsin laajaa ja olen sen katsastanut eräissä kirjoituksissani (viittauksia alla). Työperäinen maahanmuutto tuo kilpailevaa työvoimaa työvoimamarkkinoille. Tämä heikentää kantaväestön kilpailukykyä ja hyödyttää pääoman omistajia. Tämän odottaisi näkyvän työvoimaa edustavien vasemmistopuolueiden poliittisissa ohjelmissa maahanmuuttoa rajoittavana tavoitteena.

Tutkimusevidenssi on kuitenkin tämän ennusteen vastainen: vasemmistopuolueet eivät ole pyrkineet suojaamaan kotimaista työvoimaa maahanmuuttajien tuomalta kilpailulta. Ne myös ovat tukeneet tulonsiirtoja niille maahanmuuttajille, jotka eivät integroidu työmarkkinoille. Hillman-Long -teoria auttaa tämän selittämisessä. Samalla se selittää uusien maahanmuuttoa vastustavien puolueiden nousun Euroopassa.

Yhdysvalloissa on pitkään ollut rajoitteita maahanmuutolle, mitä onkin perusteltu juuri kotimaisen työvoiman suojelulla. Demokraattien ajattelu on kuitenkin vaihdellut. Ennen presidentiksi valituksi tulemistaan Joe Biden ilmoitti kampanjassaan, että hän laillistaa 11 miljoonan laittoman maahanmuuttajan aseman Yhdysvalloissa. Jo sitä ennen niin ikään demokraatteja edustanut presidentti Barack Obama oli ilmaissut, että hän parantaa laittomien maahanmuuttajien asemaa.

Nämä linjaukset ovat taustoitettavissa siten, että maahanmuuttajat Yhdysvalloissa tyypillisesti äänestävät demokraatteja, etenkin matalan ammattitaidon maahanmuuttajat. Sen sijaan korkeasti koulutettujen on todettu enemmän äänestävät republikaaneja Hillman-Long teorian ennusteen mukaisesti. Teoria myös osaltaan selittää USA:ssa Donald Trumpin menestyksen maahanmuuttoa vastustavana politiikkana. 

Muissa länsimaissa on samansuuntaisia havaintoja: vasemmistopuolueet ovat olleet kannattamassa maahanmuuttoa. Esimerkiksi Saksassa sosiaalidemokraattinen puolue on ollut maahanmuuttoa kannattava. Sama koskee Britannian työväenpuoluetta. Britanniassa, jossa maahanmuutto oli yksi taustasyy Brexitille, tapahtui kuitenkin äänestäjien siirtymä työväen puolueelta konservatiiveille. Työväen luokkaan kuuluvat äänestäjät siirtyivät massoittain Brexitin kannalle (Aidt et al, 2020). Sama koski monia brittipoliitikkoja.

Ruotsalaisessa datassa on nähty, että pakolaisten työllistymisaste jää matalaksi ja heidän kustannuksensa valtiontaloudelle on 10.000 – 20.000 euron luokkaa vuosittain henkilöä kohden (Aldén and Hammarstedt, 2019). Tulonsiirtojen rahoituspohjan turvaaminen edellyttää korkeampaa työn verotusta. OECD:n arvion Ruotsi käytti bruttokansantuotteestaan 1,35 prosenttia (6 miljardia €) vuonna 2015 pakolaisten kustannuksiin. Ruotsissa maahanmuutto on jakanut poliittisia puolueita. 

Äskettäin Ruotsin pääministeri on julkisuudessa todennut maahanmuuttopolitiikan epäonnistumisen. Hänen mukaansa liian suuri maahanmuutto ja liian vähäinen integraatio ovat johtaneet rinnakkaisyhteiskuntiin, joissa rikollisjengit ovat voineet kasvaa. Pohjoismaista tiukimmalle linjalle on kuitenkin kääntynyt Tanska.

Hillmanin ja Longin taloustieteellinen tutkimus linkittää kaksi tutkimustraditiota, maahanmuuttoon liittyvät talousseuraukset ja poliittisen vallan määräytymisen demokratiassa. Sen mukaan vasemmistopuolueiden poliittinen agenda on ristiriidassa sen perusäänestäjien intressien kanssa, mutta selittyy puolueiden äänestäjien runsastumisella tulevaisuudessa.

Korkeampituloisia edustavien puolueiden äänestäjät puolestaan ovat tyypillisesti rajoittavamman maahanmuuttopolitiikan kannalla. Hillman ja Long myös toteavat, että maahan jo muuttaneet ja äänestysoikeuden saaneet tyypillisesti kannattavat avointa maahanmuuttopolitiikkaa. Tälle on syynä se, että sen avulla laajennetun perhekäsityksen edustajat pystyvät tuomaan maahan puolisoitaan näiden kotimaasta. 

Kirjallisuutta:

Aidt, T., Grey, F. and Savu, A., (2019). “The Meaningful Votes: Voting on Brexit in the British House of Commons”, Public Choice 185(1). 1-31.

Aldén, L. and Hammarstedt, M., (2019). “Refugee Immigration and Public-Sector Finances: Evidence from Sweden”, FinanzArchiv 75(3), 297-322.

Hatton, T.I., (2020). “Asylum migration to to the developed world: persecution, incentives, and policy”, Journal of Economic Perspectives 34, 75-93.

Hillman, A,L. and Long, N.V. (2022). “Immigrants as Future Voters”, CESifo working paper N:o 9246, 2021; Public Choice 190(2); 1-26. DOI:10.1007/s11127-021-00927-5

Glazer A., Kanniainen V., Poutvaara P., ”Income Taxes, Property Values, and Migration”, Journal of Public Economics 2008, 915-923.

Kanniainen V., ”Maahanmuuton taloudellisista kustannuksista”, lausunto eduskunnan hallintovaliokunnalle 2.12.2020.

Kanniainen, V., ”Humanitaarisen maahanmuuton kansantaloudellinen kustannus on korkea”, Uusi Suomi blogi 12.9.2021.

Kanniainen, V., ”Rajaton maailma olisi katastrofi”, Uusi Suomi blogi 12.2.2022.

Kanniainen, V., ”Pakolaisten auttaminen lähialueilla: Auttamiskerroin”, Ajatuspaja Libera blogi 21.7.2022.

Kurronen S. ja Pyykkönen J: ”Jäähyväiset nuivuudelle. Näin maahanmuutto pelastaa Suomen”, EVA 2.11.2021.

OECD (2017). Migration Policy Debates, N:o 13, January 2017.

Poutvaara, P. and Steinhardt, M. F., (2018). “Bitterness in life and attitudes towards immigration”, European Journal of Political Economy, Elsevier, 55(C), 471-490.