Valtiot ja alueet kilpailevat keskenään taloudellisten kannustimien ja verotuksen keinoin. Joillekin verokilpailu on todistettu tie menestykseen ja varmuuteen siitä, ettei tulojaan maksivoiva valtio vie yhä enempää ihmisten kovalla työllä ansaittuja varoja. Toiset taas pelkäävät verokilpailun olevan kilpailu kohti pohjaa, mikä voi viedä valtiolta mahdollisuudet rahoittaa edes sen perustavanlaatuisimpia tehtäviä.
Akateeminen tutkimus sekä varsinkin tosielämän esimerkeistä kootut raportit voivat rikastuttaa tästä aiheesta muuten käytävää, poliittisesti värittynyttä keskustelua. Esittelen teille nyt yhden menestyksekkään esimerkin, Luzernin kantonin (Sveitsin keskimmäinen hallintotaso). Luzern näyttää, miten pohjalta voi ponnistaa kohti huippua ja miten nopeasti asiat voivat kehittyä.
Luzern on yksi Sveitsin 26:sta kantonista, maan saksankielisessä osassa. Siellä asuu noin 450 000 ihmistä (5% Sveitsin väestöstä). Kantonin menestys ei todellakaan ollut helppoa tai itsestäänselvää. Äänestäjät tai vallanpitäjät eivät ole unohtaneet rankkojen menoleikkausten aikoja. Tuolloin muun muassa lisättiin opettajien viikoittaisten työtuntien määrää täyden palkan saavuttamiseksi.
Vielä noin vuosikymmen sitten Luzern oli voimakkaasti riippuvainen keskusvaltion – eli käytännössä muiden, varakkaimpien kantonien – rahoittamasta julkisen talouden tasausjärjestelmästä. Vuonna 2011 Luzernin taloudellinen kapasiteetti oli noin 74 % maan keskiarvosta. Kantoni sai tasausjärjestelmästä vuosittain noin 1000 Sveitsin frangia (noin 970 euroa) asukasta kohti. Tämä oli yhteensä noin 357 miljoonaa Sveitsin frangia vuonna 2011 (noin 346 miljoonaa euroa, 12 % kaikesta alueiden välisistä tulonsiirroista).
Vuonna 2012 Luzern päätti alkaa houkuttelemaan lisää yritystoimintaa ja leikkasi yritysvoittoverot puoleen. Sveitsin suoran demokratian mallin mukaisesti ehdotus meni kansanäänestykseen ja sitä kannatti 67,8% kantonin äänestäjistä.
Heti uudistuksen jälkeen tänä päivänä nähtävä menestys ei ollut nähtävissä. Veropohjan tuntuvasta kasvusta huolimatta alempi veroaste johti siihen, että yhteisöverotulot olivat noin 30 miljoonaa Sveitsin frangia (29 miljoonaa euroa) aiempaa pienemmät.
Toisin sanoen, vaikka yritysten investointeja saatiin houkuteltua aiempaa enemmän, tämä ei vielä kompensoinut kokonaisverokannan supistumista. Kantonin taloudellisen potentiaalin kasvaessa uudistuksen jälkeisinä vuosina kansallisen tasoitusjärjestelmän kautta saatiin vähemmän tukia.
Supistuneet verotulot yhdistyivät siis pienempiin tulonsiirtoihin.
Luonnollisesti tämä vaati menoleikkauksia, joita oli vaikea toteuttaa niin taloudellisesti kuin poliittisestikin. Vuonna 2016 järjestettiin kansanäänestys verouudistuksen osittaisesta kumoamisesta. 57,8% äänestäneistä kuitenkin vastusti ehdotusta. Taloudelliset vaikeudet pakottivat viranomaiset tarkkaan kustannusten hallintaan.
Onneksi vastuullinen taloudenpito yhdistyi tasaisesti kasvavaan talouteen ja siten myös verotuloihin.
Vuonna 2015 taloudellinen vahvuus oli noussut vuoden 2011 tasoon verrattuna viidellä prosenttiyksiköllä noin 79 prosenttiin maan keskiarvosta. 2020 se oli jo lähes 90% ja positiivinen kehitys on jatkunut vuonna 2022. Vastaavasti tulonsiirrot asukasta kohti laskivat uudistusta edeltäneestä 1000 sveitsin frangista vuonna 2011 hieman yli 280 sveitsin frangiin (270 euroon) asukasta kohti vuonna 2022, eli lähes 75 prosentilla.
Vuonna 2012 toteutetun ratkaisevan uudistuksen myötä Luzernin talous kasvoi, parantaen merkittävästi kantonin taloudellista autonomiaa. Kymmenen vuotta myöhemmin Luzern on taloudellisesti vakaa, nettovelkaa ei ole, taloudellinen riippumattomuus jatkaa kasvamistaa, ja valtakunnallisen tasausjärjestelmän rahavirta on vain murto-osa aiempaan verrattuna.
On myönnettävä, että useat tekijät tukivat asioiden kehittymistä ajan myötä. Talouden yleisesti myönteinen kehitys ja huomattavat valtiontasaukset helpottivat selvästi siirtymäkautta. Luzernin saadessa yhä jonkin verran tulonsiirtoja tasoitusjärjestelmästä, parannuspolku ei ole vielä ohi.
Silti minun on alleviivattava väistämätöntä johtopäätöstä: Luzernille verokilpailu yhdistettynä lyhytaikaiseen tiukkaan taloudenpitoon osoittautui toimivaksi keinoksi lisätä vaurautta ja taloudellista itsemääräämisoikeutta. Tässä olisi hyvä malli myös monille muille maille ja alueille.
Käännös: Denis Shemyakin
Aatetta, ratkaisuja ja ideoita
Aate- ja ideakirjoituksissa käsittelemme nyky-yhteiskuntaan sekä poliittiseen päätöksentekoon sopivia ratkaisuja klassisen liberalismin viitekehyksestä.
Tietoa kirjoittajasta
Natanael Rother
Natanael Rother on kirjoittanut useita artikkeleita desentralisaatiosta Suomessa, viimeksi "Suomen Yhdysvallat – Näin alueuudistus pitäisi tehdä" (Eva, 2021). Tällä hetkellä Natanael toimii Luzernin kantonin valtionvarainministerin talouspoliittisena neuvontantajana. Hänen kirjoituksessa esittelemänsä mielipiteet ovat hänen omiaan, eivät kantonin virallisia ulostuloja.
Yksi kommentti artikkeliin Verokilpailu kohti huippua
Suomessakin vielä joskus taivutaan sveitsinmallisiin poliittisiin rakenteisiin tai itketään ja taivutaan. Nyt vielä kovasti uskotaan sossusosialismiin, punavihreään suunnitelmatalouteen ja EU-oligarkiaan, vaikka tuleva selvitystila on väistämätön. Aidon demokratian Sveitsissä ei mitkään yksittäiset lipposet, helppoheikit ja populistipellet pääse kansan niskan päälle ja tuhotöihin, kuten esim. edustuksellisessa puoluediktatuurissamme pääsee.