Vakaat tolpat ja koronan haperruttamat rakennuspuut

Pandemia ja ripeästi sen ehkäisemiseksi laaditut toimenpiteet väänsivät monet nuorten elämänkulussa aiemmin tärkeinä pidetyt asiat nurin niskoin. Ne seikat, mitä aiemmin pidettiin asiana jota yhteiskunnan tuli vaalia nuorten maailmassa, muuttui ongelmaksi. 

Ystävien näkeminen kasvokkain hankaloitui tai loppui tykkänään. Nuoruus on ajanjakso, jolloin ystävillä on erityinen merkitys. Toisten ihmisten seura tuottaa vertaisoppimista, iloa ja jäsentää arkea. Tapaamattomuus koski tietysti kaikkia suomalaisia, mutta nuoria erityisen paljon. Seurustelu hankaloitui. Vanhempia sukulaisia ei voinut nähdä, osalla oli huoli heidän selviämisestään. Nuorten asema julkisessa tilassa hiipui. Nuorille on tärkeää hakeutua niin sanottuihin kolmansiin tiloihin, kodin ja oppilaitosten ulkopuolelle. Nämä tilat suljettiin.

Ennen koronaa tärkeä yhteiskunnallinen tehtävä oli taata jokaiselle nuorelle yksi ohjattu harrastus.  Harrastustakuusta ei keväällä 2020 juuri kukaan puhunut, oli tärkeämpää tekemistä. Monet ei-kaupalliset julkiset tilat suljettiin. Vapaa-aika koki muodonmuutoksen. Nuorten omaehtoinen toiminta vääntyi mahdollisuudesta uhaksi.

Samaan aikaan myös nuorten instituutiot kokivat voimakkaita muutoksia, sillä nämä asiat olivat julkisessa kontrollissa ja niihin oli helppo puuttua poliittisin päätöksin. Koulut ja oppilaitokset pantiin säppiin. Aiemmin tärkeänä pidetty ryhmämuotoinen opiskelu ja sen mahdollistama yhteisöllisyys ja vertaisuus ei enää ollut mahdollista.

Rituaalit ja juhlat, kuten synttärit, lakkiaiset tai rippijuhlat, muuttuivat yhteisöllisistä kokemuksista rajoitetuiksi kohtaamisiksi. Erityisesti 20 ikävuoden molemmin puolin olevat nuoret aikuiset joutuivat työskentelemään pitkiä aikoja ilman ryhmätukea tai kohtaavaa työtä. Nuorten siirtymät kohtasivat hankaluuksia. Työelämään pääseminen muuttui aiempaa hankalaksi. 

Elämä koteloitui. Kodista tuli aiempaa keskeisempi toimintaympäristö. Ne nuoret, jotka asuivat vanhempiensa luona, olivat sen varassa, miten vanhemmat osasivat rakentaa myönteistä kasvatusilmapiiriä, tukea nuoria tai miten heillä oli rahaa ja aikaa huolehtia, että kaikkea tarvittavaa on saatavilla.

Omillaan asuvat nuoret joutuivat kohtaamaan tilanteen, missä oman, itsenäisen elämän aloittamisen tukipilarien sijaan tarjolla oli kotona olemista ja elämän siirtymistä digitaalisiiin puitteisiin. Aiemmin liika ruutuaika oli huolenaihe, nyt se oli normi. 

On totta, että korona on vaikuttanut kaikkiin ikäryhmiin. Totta kai on. Pandemia on uhannut turvallisuutta, heikentänyt sosiaalisia kohtaamisia ja vaikuttaneet taloudellisesti. Silti tärkeää on huomata, kuinka perustavalla tavalla korona vaikutti nimenomaan nuorille tärkeisiin asioihin.

Koronakriisillä ja sen hoidolla on erityinen sukupolvipoliittinen ulottuvuus. Nuorten elämän rakennuspuihin kajottiin, ilman että heillä oli mahdollisuutta vaikuttaa asioihin. Tämä tehtiin, jotta voitiin turvata erityisesti vanhempine ikäryhmien elämä ja estää terveydenhuollon ylikuormittuminen. Tauti oli tuhoisin vanhemmille ikäryhmille, mutta sen hoitotoimenpiteet osuivat tymäkästi nuoriin. Kriisin hoidossa sukupolvivaikutuksia ei joko ehditty tai osattu arvioida. Siksi on erityisen tärkeää kiinnittää niihin huomiota, kun mietitään, miten tilanne hoidetaan. 

Hankaluudet ja koronan kiihdyttämä eriarvoisuus

Koronakriisin vaikutuksia nuorten arkeen on vasta alettu tutkimaan. Monet keskeiset ulottuvuudet ovat vielä kartoittamatta. Jotakin kuitenkin tiedetään jo julkaistujen tutkimusten perusteella. Kuten kaikissa nuoria koskevissa tutkimuksissa, tärkein viesti näistä tutkimuksista on, etteivät nuoret ole yhtenäinen ryhmä ja että nuorten välillä on paljon eroja.

Koronatilanne merkitsi kaikille äkillistä muutosta, johon piti reagoida. Osalla nuorista oli sekä yksilöllisiä valmiuksia että sosiaalisia tukirakenteita, joilla korona-ajasta selvisi kolhuitta. Osa nuorista koki positiivisia vaikutuksia, esimerkiksi perheen kanssa oli aikaa ja sosiaaliset paineet hellittivät. Mutta osalle nuorista koronalla oli pysyviä vaikutuksia. Heillä ei ollut eri syistä johtuen vastaavia mahdollisuuksia pehmentää korona-ajan iskuja heidän elämäänsä.

Emme tiedä vielä läheskään kaikkea, mitä meidän tulisi voidaksemme tehdä viisaita ratkaisuja, miten tukea nuoria. Silti olemassa olevan tutkimusaineksen perusteella voidaan tehdä joukko tulkintoja. Perusviesti niissä on sama: koronan vaikutukset, erityisesti epäsuotuisimmat sellaiset, kasautuvat joukolle nuoria.

Kansallinen koulutuksen arviointikeskus eli Karvi on tutkinut opiskelijoiden näkemyksiä opiskeluistaan. Nämä tulokset osoittavat, että korona-aika on kasannut esteitä opiskelijoiden opintopolulle, mutta näihin esteisiin reagoidaan eri tavalla. Osa ylittää, osa jää hetkeksi kompuroimaan, osa ei tahdo päästä yli. Noin puolet lukiolaisista oli eri mieltä siitä, että heidän opiskelumotivaationsa oli ollut hyvä poikkeusolojen aikana. Hieman yli puolet on myös sitä mieltä, että opiskelu on ollut henkisesti kuormittavampaa kuin normaaliolosuhteissa.

Joka seitsemäs eli 15 prosenttia oli eri mieltä väittämästä, että oli saanut tarvitsemaansa tukea opiskelijahuollosta. Ammattikoululaisista 17 prosenttia oli eri mieltä siitä, että oli saanut riittävästi tukea opintojensa aikana. 19 oli eri mieltä siitä, että oli saanut tarvitsemaansa henkilökohtaista ja muuta opinto-ohjausta. 26 prosenttia oli samaa mieltä siitä, että heillä on ollut paljon ongelmia opiskeluissa poikkeusolojen aikana. 

Nuorisotutkimusseura toteutti 12-25 –vuotiaille nuorille kyselyn heidän koronakokemuksistaan. Lukemat olivat samankaltaisia kuin Karvin koulutusta koskevissa kysymyksissä. Valtaosalle nuorista koronan vaikutukset ovat olleet vähäisiä, ja niistä pääsee yliksi. On kuitenkin joukko nuoria, joilla aika on ollut vaativampaa. Yhteensä noin neljännes nuorista ajatteli, että koronalla on ollut pysyviä vaikutuksia heidän elämäänsä. Heikosti toimeentulevat nuoret ajattelivat muita enemmän ajalla olleen seuraamuksia heidän elämälleen. Tulkitsen tämän kertovan siitä, että jo aiemmin tunnistettujen riskitekijöiden vaikutukset tulevat koronan aikana kiihtymään. 

Professori Hiski Haukkala on kysynyt, onko korona katastrofi, käänne vai katalyytti. Nuorten maailmassa vastaus on alustavien tutkimustulosten mukaan melko selkeä. Valtaosalla nuorista on voimavaroja, jotka saattelevat heidät yli poikkeusajan, auttavat jaksamaan opinnoissaan, selviytymään hankaluuksista ja ajoittain kukoistamaan elämässään. Nämä resurssit liittyvät ihmissuhteisiin, käytännön asioihin kuten asumiseen tai varoihin, käsitykseen omasta itsestä tai tapoihin ymmärtää omaa itseään. Osa suorastaan on saanut myönteisiä asioita elämäänsä. Heidän hyvinvointinsa lepää vakaiden tolppien varassa. Katastrofista ei voida puhua, tuskin voimakkaasta käänteestäkään. Mutta katalyytista puhuminen lienee kohdallista: oletan koronan kiihdyttävän jo tunnistettujen riskitekijöiden vaikutusta. Ajatus tämän takana on yksinkertainen. 

Joissakin kasvuyhteisöissä, kuten kotona, koettuja hankaluuksia voidaan kompensoida toisilla kasvuyhteisöillä, kuten mukavilla harrastuksilla tai tukevalle oppilaitosyhteisöllä. Kun osa kasvuyhteisöiden tuesta viedään pois, kuten korona-aikana tehtiin, jätetään lapset ja nuoret selviämään niissä ympäristöissä, joissa he toimivat. Siksi on oletettavaa, että ennen kriisiä olleet voimavarat ohjasivat kriisistä selviytymistä. Eriarvoistavat tekijät tulevat kiihtymään Jos tämä ennustus pitää paikkansa, koronalla tulee olemaan vaikutuksia koronan kokeneiden mahdollisuuksien tasa-arvoon.

Nuoret on viimein otettava keskiöön exit-strategiassa

Korona-aikana nuorten ympäristö on muuttunut. Vaikutuksia nuorten arkeen ei olla osattu arvioida kunnolla politiikkatoimenpideistä päätettäessä. Kun Suomi suuntaa ulos koronasta, tämä epäkohta on korvattava. Se on tehtävä tavalla, joka tunnistaa nuorten erilaiset tilanteet. Jos toimimme viisaasti, teemme tämän yhdistelmänä yksilölle suunnattua, mutta myös yhteisöllistä tukea. Nuoret on nähtävä monipuolisesti. Yhden koon vaatteet eivät sovi kaikille, eivätkä sovi yhden koon tukitoimetkaan. One size does not fit all.

Usein nuoria lähestytään huoli-linssien lävitse. Oletankin, että meidän on helppo puhua nuorten ongelmista, syrjäytymisvaaroista, mielenterveyden ongelmista, peloista kohdata muita ihmisiä tai koulutuksen keskeyttämisestä.

Kun näistä puhutaan, tulee huomata, mitkä asiat ovat seurauksia valitusta korona-strategiasta. Korona-aika hapersi joidenkin nuorten identiteetin rakennuspuita. Näitä puita on vahvistettava. Niille nuorille, joille opiskeluryhmän tuen merkitys on iso, korona tulee hankaloittamaan opiskelupolkua.

Nuorella olevat voimavarat ovat mahdollisuus joillekin nuorille, ja uhka niille, joiden resurssit eivät tue koulutusta tai elämässä selviytymistä. Nuorten aikuisten tilanteen heikkeneminen on jäänyt perusopetuksesta käytävän keskustelun varjoon. On selvitettävä, miten korona on vaikuttanut väkivaltaisuuteen ja rikoskäyttäytäytymiseen.

Tätä on ymmärrettävä myös nuorten itsensä näkökulmasta. Kukaan tuskin vähättelee näitä ongelmia, mutta pelkät huolilinssit eivät riitä. Tarvitaan myös sen näkemistä, mitkä mahdollisuuksia nuoret tarjoavat toisilleen ja koko yhteiskunnalle. Näistä asioista emme osanneet puhua korona-aikana. Nyt on tämä taito on opeteltava. 

Nuorten tarjoamat mahdollisuudet kiinnittyvät heidän sosiaalisten suhteiden, siteiden ja nuorten sosiaalisen ympäristön huomioimiseen. Kannustavat ja ystävälliset suhteet luovat lämpöä, arvostusta ja sosiaalista pääomaa. Sopivasti tuettuna nuoret voivat auttaa toisiaan kukoistamaan, mutta myös luovat arvoja muulle yhteiskunnalle.

Kaikki yhteiskunnat tarvitsevat eri osastensa panoksen, jotta saavat tehot irti. Tämä edellyttää eri ikäryhmien arvostamista. Nuorten osallisuuden, oikeuksien ja sosiaalisen oikeudenmukaisuuden edistäminen on yksi keskeisimmistä tehtävistä kun korona-ajasta tullaan ulos. On osattava sanoa exit korona-ajan rajoituksille ylipäätään, mutta erityisesti nuorten tilanteen ja heidän panoksensa unohtavalle politiikalle.