Yksityinen voitontavottelu on tavoittelemisen arvoista

Viime vuosina ”voitontavoittelun kieltäminen” on muuttunut vakiovastaukseksi aina, kun julkisella rahalla tuotetuissa palveluissa on ilmennyt ongelmia. Vuonna 2019 vihreistä väläyteltiin yksityisen voitontavoittelun kieltämistä vanhuspalveluissa. Hallituksen lausuntokierrokselle lähteneessä sote-esityksessä yksityisen sektorin roolia rajataan ja jopa pyritään mitätöimään jo tehtyjä ulkoistussopimuksia.

Nyt vielä SDP:n puoluehallitus esittää puoluekokoukselle, että puolueen linja olisi rajoittaa voitontavoittelua lasten päivähoitopalveluissa perusopetuksen tapaan.

Ei voi kuin kysyä, miksi yksityisen sektorin sulkeminen palvelutuotannosta on Suomessa niin suosittu idea? On selvää, etteivät nämä hankkeet toteutuessaan tule pitkällä aikavälillä parantamaan julkisten palveluiden tasoa.

Voitontavoittelun estäminen tuhoaa kilpailun

Ei pidä antaa käytettyjen termien hämätä. Käytännössä voitontavoittelun kieltäminen tarkoittaa kilpailun kieltämistä, sillä harvalla yrityksellä on kannustinta tuottaa palveluita omakustannehintaan. Näin ollen voitontavoittelun kieltäminen tarkoittaisi sitä, että julkiset palvelut ostettaisiin enenevissä määrin kaupungin omalta konsernilta ilman kunnollista kilpailutusta.

Samalla kielto ei tuo takeita siitä, että julkisten palveluiden laatu paranee. Päinvastoin, yksityiseltä julkiselle puolelle siirtyvät työntekijät tulevat törmäämään jo nyt julkista palvelutuotantoa riivaavaan tehottomuuteen ja jäykkyyteen. Jos julkinen sektori todella olisi niin loistava palvelutuottaja kuin moni antaa ymmärtää, ei yksityisiä päiväkoteja, sairaaloita tai palvelutaloja olisi koskaan rakennetukaan.

Kilpailutusprosessien kautta kunnilla on kuitenkin ollut mahdollisuus hakea säästöjä samalla, kun kuntien tehtäviä on lisätty ja kuntatalous kriisiytyy kiihtyvällä vauhdilla. Esimerkiksi Meri-Lapissa ollaan tyytyväisiä tehtyyn sote-palveluiden kilpailutukseen ja ulkoistukseen. Tästä prosessista olisi syytä ottaa oppia kaikkialla Suomessa sen sijaan, että toiminta yritetään estää ja palauttaa kunnat väkisin katastrofiuralle.

Voitontavoittelun kielto kasvattaa julkisia kuluja

Yksityisen sektorin palvelutuotannon jarruttamista tuntuu toisinaan ajavan lapsenusko siitä, että yritykselle jäävä osuus voitosta on pois suomalaisten hyvinvoinnista. Että kun vaikkapa yksityisen yrityksen tekemä 5 %:n voitto siirretään julkiseen budjettiin, niin saadaan tismalleen tuon verran lisää hyvinvointia. Näin ei tietenkään ole.

Kun kilpailutukset tehdään oikein ja palvelustandardin toteutumista seurataan, on tuo esimerkin 5 %:n voitto säästöä. Vähintään niin paljon halvemmalla yksityinen yritys pystyi palvelun tuottamaan. Todellisuudessa säästö veronmaksajalle on vieläkin isompi, sillä todennäköisesti yksityisen yrityksen tarjoukset on oltava merkittävästi julkista palvelutuottajaa halvempi, jotta ulkoistukselle on poliittiset edellytykset.

Tosiasia kuitenkin on, että moni yksityinen yritys on onnistunut ns. leanaamaan palveluitaan tavalla, josta julkisella puolella lähinnä haaveillaan. Esimerkiksi ohjelmistohankinnoissa yhdelläkään yrityksellä ei olisi aikaa odottaa vuosia tai vuosikymmeniä valtavien budjettiylitysten saattelemana.

Asiakkaat tyytyväisempiä yksityisiin yrityksiin

Mittaamalla toiminnan tehokkuutta oikeilla mittareilla, yksityinen sektori on tehnyt palvelustaan halvempaa ja laadukkaampaa kuin mihin julkisella sektorilla kyetään. THL mittaa vuosittain asiakkaiden tyytyväisyyttä vanhuspalveluihin. Julkiseen keskusteluun pesiytyneestä ennakkoluulosta huolimatta yksityisen sektorin palvelut koetaan merkittävästi paremmiksi.

Kun tilanne vanhuspalveluissa on tämä, niin voidaan kysyä, onko se sama kaikissa sote-palveluissa? Vaikka helsinkiläisessä päiväkodissa oli liian vähän hoitajia, oliko varhaiskasvatuksen laatu huonompi? Voivatko lapset huonommin, kehittyivätkö he hitaammin tai olivatko vanhemmat tyytymättömiä palvelun laatuun? On paljon parempi mitata palveluiden laatua tutkimalla asiakastyytyväisyyttä kuin tuijottaa työntekijöiden määrän kaltaista kapeaa ja yksitulotteista mittaria.

Mahdollisuuksia voitontavoitteluun tulee laajentaa entisestään

Kun kilpailuttamisen hyödyt ovat näin yksiselitteiset, on epäloogista vaatia kilpailuttamisen rajoittamista voitontavoittelu kieltämällä. Päinvastoin, yksityisen palvelutuotannon mahdollisuuksia tulisi laajentaa entisestään. Näin pitäisi tehdä esimerkiksi perusopetuksessa sallimalla opetussuunnitelmaa noudattavat yksityiset koulut. Näin Suomeen saataisiin uusia opetusinnovaatioita ja mahdollistettaisiin mm. epidemian aikaan nähtyjen etäkoulutusmetodien nopeampi kehittyminen. Muutos palvelisi myös oppilaita monenkirjavine persoonineen ja erityistarpeineen.

Suomalaisessa poliittisessa retoriikassa kytee kummallinen viha yksityistä sektoria kohtaan samalla, kun julkisen sektorin autuus otetaan annettuna. Oli palvelutuotannon malli mikä tahansa, niin samat työntekijät siellä palveluita tuottavat. Vaatii aivan erikoista logiikkaa ajatella, että yksityisellä sektorilla ollessaan työntekijät muuttuvat häikäilemättömiksi vanhuksia, lapsia ja sairaita riistäviksi käärmeiksi, jotka löytävät inhimillisyytensä vasta, kun palkan maksaa kunnan oma sote-yhtiö.

Todellisuudessa suurin osa näiden alojen työntekijöistä haluavat tehdä työnsä hyvin ja tehokkaasti palkanmaksajasta huolimatta. Jos kilpailua päädytään rajoittamaan, niin asiakkaiden, työntekijöiden kuin palvelun ostajien mahdollisuudet kapenevat entisestään ja julkinen talous kriisiytyy entistä pahemmin. Siksi voitontavoittelua, eli kilpailua, ei tule julkisten palveluiden suhteen rajoittaa, vaan laajentaa entisestään.