Suomea ei voi pelastaa veronkorotuksilla — Vastine Sonja Finérille ja Hanna Kuuselalle

Yksi suomalaisen veropoliittisen keskustelun oire on varakkaimman prosentin pääomaverotuksen ylikorostaminen. Se paljastaa 99 % suomalaisista jo niin raskaasti verotetuiksi, ettei heidän verotuksensa korottamista nähdä enää vaihtoehdoksi edes jatkuvia menonlisäyksiä vaativien keskuudessa. Se kertoo karua kieltään siitä, millaiseen umpikujaan hyvinvointiyhteiskunnan rahoituspohja on ajettu jatkuvien menonlisäysten myötä.

Jo toista vuosikymmentä velaksi elävän Suomen ei voida olettaa muuttuvan paremmaksi paikaksi, vaikka vielä hetken suljemme silmät edessä olevilta leikkauksilta.

Liikaa menoja, liikaa veroja

Suomen julkisen talouden ongelma ei ole liian vähäinen verotus, vaan liian isot kulut. Niiden kattamiseksi Suomen kokonaisveroaste oli vuonna 2019 yksi maailman korkeimpia, 42,1 %. Ja kuten Finér ja Kuusela itsekin toteavat, uusi talouskriisi vetää julkisen talouden entistäkin alijäämäisemmäksi. Tätä epäkohtaa ei voi korjata lisäverotuksella, koska ongelman juurisyy ei ole liian pieni verotus.

Olisi naiivia ajatella, että voisimme yhtenä maailman raskaiten verottavista maista elää vielä toisen menetetyn vuosikymmenen velaksi ilman, että sillä olisi vakavia vaikutuksia hyvinvointiyhteiskunnan pitkän aikavälin taloudelliseen kestävyyteen. Tämä kestävyysvaje tulee väistämättä myös heikentämään suomalaisten hyvinvointia.

Finérin ja Kuuselan esittämä pääomaveroprogression jyrkentäminen heikentäisi Suomen asemaa kansainvälisessä verokilpailussa. Niinpä pääomaverotuksen korotuksen voi olettaa toimivan samoin kuin auto- ja alkoholiverojen kanssa on käynyt: Kokonaisverokertymä laskee, työllisyys heikkenee ja pääomia ohjautuu ulos Suomesta.

Jos ja kun hyvinvointiyhteiskunnasta halutaan pitää kiinni, sen verojärjestelmä on pakko rakentaa pääomia hyvin houkuttelevaksi ja sen julkisen sektorin kulurakenne kestäväksi. Kumpikaan näistä ehdoista ei ole täyttynyt yli vuosikymmeneen, eikä myöskään korjaannut Finérin ja Kuuselan esittämillä keinoilla.

Veronkorotukset hidastavat kriisistä toipumista

Viime aikojen huoltovarmuuskeskustelussa yhteiskuntamme taloudellinen kriisivalmius onkin jäänyt vähälle huomiolle. Jos taloutemme kriisivalmiutta olisi yritetty parantaa nyt esitetyin keinoin, eli nostamalla kokonaisveroastetta vieläkin korkeammaksi, niin yritysten ja yksityistalouksien asema olisi vielä nykyistäkin merkittävästi heikompi.

Samat verojen nostamiseen liittyvät ostovoiman ja taloudellisen toimeliaisuuden heikkenemiseen liittyvät ongelmat ovat edessä edelleen. Pääomaverotuksen kiristäminen jo ennestään heikosti investointipääomia houkuttelevassa Suomessa hidastaisi talouden toipumista. Niinpä, jos nykyistä rahoituskriisiä yritetään ratkaista veroja nostamalla, yhä useampi suomalainen tulee riippuvaiseksi alati kasvavista tulonsiirroista, kunnes tulonsiirtoihin ei enää ole varaa.

Finérin ja Kuuselan esiin nostamia varallisuuseroja isompi ongelma on se, että korkean verotuksen takia suurimmalla osalla suomalaisista on heikot mahdollisuudet vaurastua. Myös tiukka työmarkkinasääntely heikentää työmarkkinoidemme toimintaa ja heikentää taloudellista toimeliaisuutta. Korkea verokiila leikkaa kuluttajien ostovoimaa ja osaltaan ylläpitää korkeaa työttömyyttä. Suomessa työn kannustimet ovat liian heikot ja kannustinloukut syvät. Ongelmaa voi korkeintaan pahentaa veroprogressiota entisestään kiristämällä.

Menestyksen resepti on laskea veroja

Kun tarkoitus on lisätä suomalaisten hyvinvointia, on järkevämpää mahdollistaa vähävaraisemman kansanosan vaurastuminen kuin aiheuttaa pääomapako yliverottamalla sitä viimeistä maksukykyistä marginaalivähemmistöä. Toisin sanoen, on rakennemuutoksen kautta parempi auttaa työttömiä työllistymään kuin yrittää varmistaa, että myös hyvätuloiset saadaan köyhdytettyä hyvinvointiyhteiskunnan tukiverkkojen vangeiksi.

Finér ja Kuusela ovat oikeassa siinä, että verotuksen tulee olla neutraalia. Veroreformeja tehdessä veroasteen kuitenkin tulee laskea kaikissa tuloluokissa, jolloin kannustimet työntekoon ja investointeihin paranevat. Niinpä verotuksen neutraaliutta tavoiteltaessa kannattaa tähdätä verotuksen keventämiseen, ei verojen korottamiseen.