Minimipalkka, oli se sitten lakiin tai työehtosopimukseen kirjattu, estää erityisesti yhteiskuntamme heikoimmassa asemassa olevia työllistymästä.
Viime päivinä kiihtyneessä työmarkkinakeskustelussa on pohdittu myös sitä, miten minimipalkasta pitäisi säätää. Nämä pohdinnat ovat suomalaisessa työmarkkinatodellisuudessa toki reaaalipoliittisesti järkeviä. Työmarkkinoiden toiminnan, työpaikkojen syntymisen ja työttömien kannalta minimipalkka on kuitenkin yksi huonoimmista keksinnoistä.
Esimerkiksi voimme ottaa vaikkapa lievästi kehitysvammaisen opiskelijan tai osatyökykyisen pitkäaikaistyöttömän. Jos mahdollinen työnantaja ei voi varmistua työntekijän tuottavan vähintään minimipalkan verran arvoa yritykselle, ei rekrytointi ole taloudellisesti hyväksyttävissä. Jos työntekijällä kuitenkin on mahdollisuus neuvotella palkkansa ilman minimipalkan asettamaa kynnystä, niin yrittäjäriski pienenee ja rekrytointi saadaan taloudellisesti kannattavaksi.
Työmarkkinoille pyrkivä työntekijä saa kipeästi kaipaamaansa työkokemusta, jota tarvitaan parempipalkkaisten töiden hakemiseksi. Työn tuomat arkirutiinit ja sosiaaliset kontaktit ovat paras suoja syrjäytymistä vastaan. Työstä saa myös roppakaupalla omanarvontuntoa – harva meistä haluaa elää muiden almuilla.
Nykyisessä järjestelmässämme molempien esimerkkihenkilöiden työllistymisen mahdollisuus on minimaalinen. Sen todistaa mm. Suomen 30 000 kehitysvammaista, joista Kehitysvammaliiton mukaan palkkatyössä on vain n. 600. Tiukat työehdot minimipalkkoineen estävät tuhansia vammaisia pääsemästä palkkatyön suomien arkirutiinien syrjään kiinni. Sama koskee muitakin työmarkkinoiden marginaaliryhmiä.
Minimipalkka syrjäyttää vähäosaiset
Minimipalkasta kärsivätkin eniten nuoret ja kokemattomat, maahanmuuttajat ja huonosti koulutetut, pitkäaikaissairaat, vammaiset, työhalukkaat vanhukset, pitkäaikaistyöttömät sekä muut heikosti työllistyvät ryhmät. He, joiden työn tuottavuus ei ainakaan vielä yllä minimipalkan tasolle, suljetaan tahallisesti ulos työmarkkinoilta. Monien kohdalla tämä johtaa jatkuvaan pitkäaikaistyöttömyyteen sekä syrjäytymiseen lieveilmiöineen.
Minimipalkka on sanalla sanottuna epäinhimillinen mekanismi, koska se syrjäyttää heikompiosaiset yhteiskunnasta. Paradoksaalisesti minimipalkkaa ja jopa sen korottamista kannattaa tiukimmin se poliittinen klikki, joka tykkää juhlapuheissaan esiintyä olevansa heikoimmassa asemassa olevien suomalaisten asialla.
Jos AY-liike ja vasemmistopoliitikot haluavat aidosti parantaa työttömien ja vähäosaisten arkea, niiden on syytä vaatia työmarkkinasääntelyn keventämistä ja minimipalkkasäännösten purkamista.
Jos ja kun pienelläkin palkalla työllistyvän suomalaisen perusturvan taso halutaan turvata, voidaan asia hoitaa esimerkiksi Liberan esittämällä perustili-mallilla. Sen myötä työn vastaanottamisesta voidaan tehdä aina työntekijälle taloudellisesti kannattavaa. Joka tapauksessa työmarkkinoiden toimivuuden kannalta minimipalkoista tulisi luopua.
Aatetta, ratkaisuja ja ideoita
Aate- ja ideakirjoituksissa käsittelemme nyky-yhteiskuntaan sekä poliittiseen päätöksentekoon sopivia ratkaisuja klassisen liberalismin viitekehyksestä.
Tietoa kirjoittajasta
Tere Sammallahti
Tere on vapautta rakastava kansalaisvaikuttaja, some-asiantuntija ja kokoomus-poliitikko. Hän toimi Liberan sisältöjohtajana vuosina 2019-2020.
5 kommenttia artikkeliin Minimipalkka rankaisee heikoimmassa asemassa olevia työttömyydellä
Kaikki matalapalkat korvaa veronmaksajat kuin toimeentulotuki ja vuokratuki astuu peliin , tästä pitää päästä pois.
Toki palkkojen osittainen maksu yhteiskunnalla on ongelma, mutta tässä tilanteet joita tässä nostettiin esiin on kun kaikki henkilön kulut tulevat maksettavaksi yhteiskunnalta helposti. Kun asumistuki, työmarkkinatuki ja täydentävä toimeentulotuki vaihtuu sovitettuun työmarkkinatukeen ja pienempään asumistukeen. Myös mahdollisesti sairastavuus laskee. Toki ne jotka haluaisivat ja pystyisivät tehdä täydet tunnit ja tarjolla vain 20-25h/viikko, vuorot niin hajallaan et lisätyö hankalaa ja vaatii tukia lisäksi on asia erikseen.
Kuin matalspalkkaisia ei löydy niin on pakko maksaa hyvää palkkaa tai sitten pistää pillit pussiin.Ihaillen Sveitsiä.
Sveitsissä on käytännössä täystyöllisyys, myös nuorilla. Sitä voi tutkia ja miettiä että miksi.
Suomi ei sovi euro valuttaan koskapa palkka joustot pitää olla mahdottomia ja tämä suuri syy että emme pärjää yhtään niin hyvin kuin muut Pohjoismaat.Suomen tulevaisuus on ainoastaan nähdä muitten takavalot.