Tieturva-monopoli – Väyläviraston tietokannasta kansalaisjärjestön tuloautomaatiksi

Väylävirasto on luovuttanut Suomen Pelastusalan Keskusjärjestö ry:lle miljoonien eurojen arvoisen monopolin Tieturva-koulutusten ja niiden oheistuotteiden myyjänä. Viimeaikaisten tapahtumien perusteella hämärästi kilpailutetun palvelutoiminnan järjestäjällä, SPEK:lla, on Väyläviraston siunaus olla välittämättä asiakaspalvelusta, kuluttajan tietosuojasta tai edes kilpailulainsäädännöstä.

Yleisten teiden ylläpidosta vastaava Väylävirasto eli Väylä (Ent. Liikennevirasto) toimii Liikenne- ja viestintäministeriön alaisuudessa. Virastona se edellyttää yleisiä tietä rakentavien urakoitsijoiden suorittavan Tieturva-koulutuksen, jolla varmistetaan työntekijöiden perehtyneisyys työympäristön vaaroihin. Suomen Pelastusalan Keskusjärjestö ry SPEK on pelastus- ja turvallisuusalalla vaikuttava yleishyödyllinen kansalaisjärjestö.

SPEK:n ja Väylän vanha monopolipeli

Tieturva-koulutusten järjestämisestä on kirjattu Väylän ja SPEK:n väliseen sopimukseen, joka on ollut voimassa vuodesta 2012 lähtien. Sopimuksessa SPEK:lle on kirjattu kattavasti velvollisuuksia: Kurssinjohtajien, koulutettujen, kurssien ja koulutusorganisaatioiden tietojen tallentaminen omistamaansa Tieturva -tietokantaan, Tieturva -korttien painotilaukset, sekä asiakaspalautteiden käsittely ja välittäminen toimikunnalle.

Vastineeksi SPEK on saanut yksinoikeuden myydä tieturva-kortteja, kurssijohtajakoulutuksia, seminaareja ja muita materiaaleja, joiden myyntituotot kattavat moninkertaisesti sopimukseen sisältyvät vaatimukset. Maaliskuussa 2016 Tieturva-koulutettuja oli julkisten tietojen mukaan lähes 300 000. Jokainen heistä on ostanut SPEK:n yksinoikeudella myymiä tuotteita viranomaisen, eli Väylän, vaatimuksesta.

Tieturva-koulutuksen hämärä kilpailutus

Vuonna 2018 Väylä ilmoitti siirtävänsä Tieturva 1 -koulutuksen vain verkossa suoritettavaksi. Tuolloin ainakin kaksi yritystä ilmoitti kiinnostuksensa osallistua tarjouskilpailuun.

Lähetin Väylään kyselyn kilpailutuksen tilanteesta, koska sitä ei 2019 alkuun mennessä oltu järjestetty. Vastauksessa hankinta ilmoitettiin toteutetun suorahankintana, koska “työn toteuttajalla on aiempaa Tieturva-materiaalinpäivittämisosaamista. Näin toimimalla päivitystyön hankintahinta on tilaajalle edullisempi”. Melkoinen olettama, koska edullisinta hankintahintaa ei voi selvittää kuin kilpailuttamalla!

Väyläviraston vastauksesta käy myös ilmi tällaiseen julkiseen palveluostamiseen liittyvä dilemma. Hankinnan kokonaissumma alittaa hankintalain 60 000 euron kynnysrajan, koska Väylän ja SPEK:n välillä ei liiku rahaa. Viraston mandaatilla myönnetty palvelutuotantomonopoli on kuitenkin tuottajalle miljoonien eurojen arvoinen. Tällaisia virastojen ja kansalaisjärjestöjen välisiä menettelyitä on Suomessa useita muitakin, niistä lisää joskus toiste.

Viime hetkellä järjestetty pikakilpailutus

Väylä kuitenkin julkaisi 24.10.2019 Tieturva 1 -verkkokoulutusjärjestelmän kilpailutuksen. Ajoitus hämmensi, koska alkuperäisen ilmoituksen mukaan järjestelmän toteutuksen piti tapahtua vuoden 2019 loppuun mennessä. Viime hetkellä järjestetty kilpailutus oli voimassa vain kaksi viikkoa 08.11.2019 asti.

Kilpailutusasiakirjoihin tutustuminen toi mukanaan yllätyksiä. Mukana oli esimerkiksi vaatimus tietojen siirtämistä SPEK:in ylläpitämään Tieturva-rekisteriin. Herää kysymys, miksi kansalaisjärjestö hallinnoi valtionhallinnon koulutustietokantoja?

Monet muutkin kilpailutuksen vaatimukset olivat sellaiset, ettei niitä voi kohtuullisin kustannuksin tuottaa, ellei käytä valmiiksi tiettyjä tietojenkäsittelyjärjestelmiä. Mm. vaatimukset järjestelmän Moodle -pohjaisuudesta sekä vaatimukset käytön aikaisesta tuen saatavuudesta nostivat tarjousten hintaa niin, että kolme kilpailutuksen toimijaa päätti vetäytyä tarjouskilpailusta

Edellä mainitun johdosta herää epäilys, että haluttu palveluntuottaja oli jo tiedossa. Enää tarvitsi räätälöidä kilpailutuksen vaatimukset niin, että vain yksi toimija pystyisi ne täyttämään. Mainittakoon, että julkisessa kilpailutuksesta saa valita vain toimijan, joka täyttää kaikki kilpailutuksen kriteerit. Eli ne tarjoukset, jotka eivät vaadittuja kriteereitä täytä, jätetään joka tapauksessa käsittelemättä.

Uusi Tieturva-nettijärjestelmä rikkoo kilpailutussopimusta ja tietosuoja-asetuksia

19.12.2019 Väylä julkaisi tiedotteen Tieturva 1 -koulutusten siirtymisestä kokonaan verkkokoulutuksiin 02.01.2020 alkaen. Julkaisupäivänä havaittiin, ettei palvelun etu– tai rekisteröitymissivulla ole tietoja palvelun omistajasta eikä se täytä GDPR:n vaatimuksia. Nettisivuilta ei saanut tietoa, mistä palvelusta on kyse tai mikä toimija palvelun omistaa. Yksi kilpailutuksen vaatimus oli kattava käytön tuki, mutta uudella sivustolla ei ollut edes tuen yhteystietoja.

Puutteista ilmoitettiin heti Väylälle, mutta korjaavia toimia ei tapahtunut. Siksi puutteista ilmoitettiin myös Liikenne- ja viestintäministeriöön, jotta epäselvä palvelu suljetaan lain edellyttämien korjausta valmistumiseen asti. Sivusto suljettiin vain päivä julkaisun jälkeen, 03.01.2020. Kilpailutusasiakirjoissa edellytettiin toteutusaikataulussa pysymistä sanktioiden uhalla.

Väylä tiedotti ilmoituksen tehneelle sekä Tietosuojavaltuutetun toimistoon, että “Valitettavasti Väyläviraston Tieturvakoulutuksia ja –korttia koskevaa tietosuojaselostetta ei vielä oltu ehditty lisätä uudelle alustalle 2.1.2020”. Lisäksi rekisteriseloste luvattiin toimittaa jo aikaisemmin rekisteröityneille käyttäjille.

Selitys vaikuttaa epäuskottavalta

Tietosuojaseloste ilmestyi palveluun vasta 10.01.2010 ja oli päivätty samalle päivälle. Tämä viittaa siihen, ettei lain vaatima dokumentaatio ollut alunperin valmiina julkaisupäivänä.

Verkkosivusto avautui jälleen 10.01.2010. Annetusta lupauksesta huolimatta rekisteriselostetta ei lähetetty ainakaan kaikille aiemmin rekisteröityneille. Tarkistimme myös palveluun lisätyn tietosuojaselosteen, mutta tarjouskilpailun kriteerinä aikaisemmin mainitusta tukipalvelusta ei löytynyt tietoja.

Mitä Tieturva-koulutus oikeasti pitää sisällään, kuka tietää?

Uuteen Tieturva 1 -koulutukseen liittyy iso periaatteellinen ongelma: Koulutuksen sisältöä ole julkisesti määritelty. Tämä on merkittävä ongelma sekä viranomaisen tekemien kilpailutusten avoimuuden, että työntekijöitään kouluttavien yritysten oikeusturvan suhteen.

Myös Aluehallintavirasto edellyttää, että turvallisuuskoulutusten sisällön tulee olla tunnettua ja sen on oltava työhön soveltuvaa. Ilman julkista tietoa koulutuksen kriteereistä koulutuksen suorittaneet urakoitsijat eivät voi uskottavasti osoittaa viranomaiselle vaadittua tiellä työskentelyn turvallisuusasioihin perehtyneisyyttä. Koulutuksen suorittamisesta saatu todistus kun sisältää vain suorittajan ja koulutuksen nimen sekä päivämäärän.

Viranomaistietokannasta kansalaisjärjestön hallitsemaksi monopoliksi

Miten viranomainen voi ilman asianmukaista kilpailutusta luovuttaa viranomaisrekisterin ylläpidon sekä viranomaisen vaatiman koulutuksen oheisliiketoimintoineen yksinoikeudella kansalaisjärjestölle? Eikö viranomaisen tarvitse valvoa ostamiensa palveluiden laatua, soveltaa sopimusten sanktioita tai lakiin kirjattuja tietosuojavaatimuksia? Miten aatteellinen yhdistys pystyy yhdistyslain puitteissa tuottamaan tällaisia palveluita tai ylläpitämään viranomaisrekisteriä?

Väylän vastineissa todetaan: “Koska sopijapuolten välillä ei liiku rahaa, ei kysymyksessä ole palveluita koskeva hankintasopimus”. Toteamus kuulostaa aika lavealta tulkinnalta menettelytavoista tapauksessa, jossa viranomainen rakentaa kansalaisjärjestölle palvelutoimintamonopolin. Vaikka kilpailutuslain rajaa ei ylitetä, on liiketoiminnan reaalinen arvo ollut miljoonia euroja.

Koulutusten sisällön on oltava avointa

Mikään ei estä Tieturva -koulutusten vapaata ja avointa kilpailuttamista. Väylä:llä on työturvallisuuskoulutusten suositelluista vähimmäissisällöistä avoin linjaus, mutta juuri Tieturva -koulutuksista on luotu monopoli. Miksi vapaata ja avointa linjaa ei toteuteta myös Tieturva-koulutuksen toteutuksessa?

Tieturva 1 -koulutus on edelleen kytketty vahvasti SPEK:iin ja näyttää siltä, että tavoitteena on saada kaikki ilmaisen koulutuksen suorittaneet ostamaan koulutustodistus SPEK:ltä. Tätä olettamaa tukee myös se, että Väylä ja SPEK pyrkivät pyyntöihin annettujen vastausten perusteella estämään henkilön suoritustiedon siirtämisen toiseen järjestelmään henkilön itse sitä vaatiessa. Linjaus on erikoinen, koska esimerkiksi Traficom:lla on prosessi ajokorttitietojen siirtämiseen. Toki, tiedon siirtäminen ja käsittely eri rajapintojen yli tekisi SPEK:n myymistä Tieturvakorteista osin tarpeettomia.

Tieturva 1 -uudistuksen osalta voidaan todeta jo nyt, ettei kaikki mennyt putkeen. Kaikkea voidaan korjata, mutta tässä on jo rakenteissa niin paljon väärää, korjaaminen ei riitä. Ehkä olisi parempi purkaa vanha malli ja rakentaa koko järjestelmä uudestaan.

Ei yksittäistapaus vaan maan tapa

Tämä on esimerkki yhdestä viraston ja yhdistyksen ylläpitämästä kilpailulta suljetusta liiketoiminnasta. Monien muidenkin yhdistysten harjoittamaan liiketoimintaan kytkeytyvät turvakorttijärjestelmät ovat oma tarinansa, joissa haasteet ovat hieman erilaista, mutta kuluttajalle aiheutunut haitta jopa paljon suurempi.

Suljettujen järjestelmien ja mikromonopolien sijaan Suomi tarvitsee avoimuutta ja vastuullista vapautta myös viranomaisten vaatimien turvallisuuskoulutusten toimintaan. Toiminnan avoimuuden vaatimus ja kehittämisen paine tulee myös yhteiskunnan korkeimmilta päättäjiltä, kuten Valtioneuvoston sivuilla todetaan: “Tavoitteena on suotuisan toimintaympäristön luominen digitaalisille palveluille ja uusille liiketoimintamalleille.”

Digitalisaatio on päivän sana. Sen avulla voidaan tehdä taskuissa kuljetettavat muovikortit ja todistukset tarpeettomaksi. Samalla voidaan varmistaa avoin kilpailu palvelutuotannossa sekä helpompi viranomaisten vaatimien koulutussisältöjen ajantasaisuus ja tarpeellisuus. Tätä kehityksen suuntaa ei saisi viranomaisten toimesta hankaloittaa.

Firenzeläinen renessanssin ajan filosofi ja valtiomies Niccolò di Bernardo dei Machiavelli (3. toukokuuta 1469 – 21. kesäkuuta 1527) kirjoitti viisaasti keski- ja uuden ajan taitteessa kirjoittamassaan Ruhtinas-kirjassa:

”Täytyy muistaa, että ei ole mitään vaikeampaa suunnitella, ei epävarmempaa aikaansaada, ei vaarallisempaa johtaa kuin asioiden uuden järjestyksen luominen. Aloitteentekijä saa kokea vihamielisyyden niiden taholta, jotka hyötyvät vanhojen instituutioiden säilyttämisestä, ja vain haaleita puolustajia niiden joukosta, jotka hyötyvät uusista instituutioista.”