Maanantaina Ylen tutkivan journalismin ohjelma MOT sekä A-studio todistivat suomalaisille, että Veikkaukseen kytkeytyvä korruptio on laajempaa ja järjestelmällisempää kuin aikaisemmin on osattu epäillä. Rahapelimonopoli on hyvää vauhtia paljastumassa Suomen historian suurimmaksi huijaukseksi.
MOT:ssa Veikkauksen toimitusjohtaja Olli Sarekoskea pyydettiin selittämään, miksi Veikkaus käyttää markkinoinnissa ja sisäisessä kirjanpidossa eri summia liikevaihtonsa ilmoittamiseen? Sarekoski muisti vakuuttaa, ettei mitään piilotella ja loput vastauksesta oli suoraan huonon liikkeenjohdon sapluunasta: Näin tehdään, koska näin on tehty ennenkin ja tehdään muuallakin. Selitys on tuttu Veikkauksen luovan kirjanpidon pelikirjasta, minkä todisti asiasta tiedotteen myöhemmin kirjoittanut Veikkauksen CFO Regina Sippel.
Toki rahapelien kohdalla liikevaihdon määritelmästä voidaan väitellä: Onko liikevaihto vain yrityksen kassaan jäävä vai koko yrityksen laitteiden kautta kiertänyt summa? Jos laskennan tekee Veikkaus, riipuu käytetty matematiikka tarkasteltavasta pelimuodosta. Selitykseksi Veikkaus kertoo, että raha-automaattipelaaminen on luonteeltaan erilaista muihin pelimuotoihin verrattuna – siinä sama raha kiertää pelaajan kädestä koneeseen ja takaisin. Tosin niin kiertää kaikissa muissakin rahapeleissä. Laskentatavan mielivaltainen valinta vaikuttaa tarkoitukselliselta keskeisten liiketoimintaan liittyvien lukujen manipuloinnilta.
Selitys raha-automaattipelien liikevaihdon luonteesta olisi hyväksyttävä, jos sama logiikka koskisi kaikkia Veikkauksen rahapelejä. Vaan kun ei koske.
Myös termin ”voitto” määrittely on Veikkauksen kohdalla luovaa. Sisäministeriön asetuksen mukaan rahapelivoitoksi katsotaan käytännössä mikä tahansa summa, jopa 0 euroa (s. 183). Tämän Veikkauksenkin käyttämän tulkinnan mukaan asiakas voittaa myös silloin, kun häviää kaikki rahansa. Joku irvileuka saattaisi kutsua tällaista sanojen merkitysten vääntelyä harhaanjohtamiseksi.
Jos Veikkauksen omankin määritelmän mukaan jokainen koneesta ulos tuleva euro on pelaajalle voittoa, voidaan tuon rahan katsoa käyneen Veikkauksen kassassa huolimatta siitä, kuka sen on koneeseen työntänyt ja milloin. Johdonmukaisesti laskettuna Veikkauksen liikevaihto olisi 13 MRD€, mikä murentaisi monopoliyhtiön oikeutusta entisestään. Tästä syystä Veikkaus osaa laskea liikevaihtonsa suuruuden aina tarpeen mukaan: Edunsaajille korostetaan Veikkauksen suuruutta, muille kansalaisille sen pienuutta.
Oman mausteensa soppaan heitti Ylen A-studio, jossa vieraana oli omistajaohjausministeri Sirpa Paatero. Hänen ei ollut vaikeaa arvata puolustavan rahapelimonopolia, onhan Paatero tehnyt kaksi lähes kaksi vuosikymmentä kestäneen uran erilaisissa Veikkauksen ja sen edunsaajien luottamustehtävissä. Hän on toiminut mm. demari-vaikuttajien suojatyöpaikkana toimivan ja Veikkaus-rahansa haamuseuroilla huijaavan Työväen urheiluliiton (TUL ry) luottamustehtävissä, viimeksi sen puheenjohtajana vuodet 2007-2016.
Silti selkeän eturistiriidan kanssa sisäisesti painivan ministerin köysissä rimpuilua oli kiusallista katsoa.
Toimittajan kysymyksiin Paatero ei meinannut löytää vastauksia. Miksi Veikkaus tilastoi kolikkopelien liikevaihdon eri tavalla kuin muissa rahapeleissä? Miksi hyväksymme peliautomaattien koukuttavan läsnäolon kaikkialla? Onko vastuullista väittää vähentävänsä pelihaittoja ja samalla tyrkyttää pelejä joka tuutista? Pitäisikö pelikoneet laittaa sermin taakse piiloon tai poistaa kokonaan?
Lähes kaikki kysymykset jäivät vaille tyydyttävää vastausta. “Historiallisesti rahapelit on järjestetty näin”, “pelaaminen vähenee”, “näin on yhdessä sovittu”, “näin vähennetään pelihaittoja”, “eduskunta päättää”, “ongelmiin on jo puututtu”. Nämä Veikkaus-perheen kynttiläillallisilta opitut fraasit ovat tuttuja jo vuosien takaa.
Veikkauksen ikärajavalvonta on epäonnistunut katastrofaalisesti. Ikärajavalvonnan onnistumisesta luotu illuusio on puolestaan onnistunut loistavasti.
Karkein virhe ministeri Paaterolle kuitenkin kävi hänen väittäessään, että Veikkauksen ikärajavalvonta on onnistunut hyvin. Todellisuudessa vuonna 2018 ällistyttävät 89 % alaikäisistä koeostajista oli päässyt pelaamaan K-18 peliautomaatteja. Luku on mielenkiintoinen ottaen huomioon, että vielä vuonna 2004 vain 21 % suomalaisista arvioi Veikkauksen onnistuneen ikärajavalvonnassa hyvin. Vuoteen 2018 ”vastuullista pelaamista” rummuttanut markkinointikoneisto oli onnistunut nostamaan luvun jo 61 %:iin. Tällaista todellisuuden ja subjektiivisten kokemusten väliin hakattua kuilua voi huoletta kutsua murskaavaksi propagandavoitoksi.
Veikkauksen suojelurahoista nauttivat edunsaajajärjestöt eivät halua horjuttaa tuloautomaattinsa yhteiskunnallista erityisasemaa. Tätä ilmiselvyyttä paljon pahempaa epätoivoa on aiheuttanut se, kuinka kansanedustajien some-tilit ovat hiljentyneet Veikkaus-vyyhdin hiljalleen auetessa. Tämän mittaluokan kohut vapauttavat aina eetteriin valtavan määrän poliittisia irtopisteitä, joista poliitikot tavallisesti tappelevat verissä päin. Nyt Veikkaus-kohua vältellään, aivan niin kuin siihen koskeminen saattaisi tuhota poliittisen uran.
Normaalisti kyynelsilmin eriarvoisuudesta ja epäoikeudenmukaisuudesta fiilistelevien puolueiden hiljaisuus on korvia huumaavaa.
Pienituloisten ja eläkeläisten äänillä hallitukseen ratsastaneet puolueet? Ei voisi addiktioiden riivaamat kansanryhmät vähempää kiinnostaa. Markkinoiden vapauttamista ja kansantalouden tasapainottamista vaativat puolueet? Vaikenevat monopoliyhtiön kaikkialle yhteiskuntaan juurruttamasta korruptiosta. Moraalittomuudesta ja korruptioherkkyydestä muita haastavat puolueet? Ei hiiskahdustakaan. Edes Poliisihallituksen Veikkaukselta pyytämien tietojen pimittäminen ei tunnu herättävän tunteita julkishallinnon läpinäkyvyydestä fiilistelevissä päättäjissä.
Kansalaisjärjestöt ja puolueet vaikuttavat olevan Veikkauksen vaikutusvaltaa puolustamaan ostettuja palkkasotilaita. Vuosikymmeniä jatkunut korruptio on jo niin ilmiselvää, että totuus paistaa kiinni painettujen silmäluomienkin läpi.
Libera toivoo kaikille kansalaisaktiiveille, tutkiville journalisteilla, poliitikoille ja muille vaikuttajille rohkeutta sekä jaksamista Veikkauskratian vastaisessa taistelussa.
Blogit
Liberan blogiin kirjoittavat eri alojen asiantuntijat tai muuten vain mielenkiintoiset henkilöt. Blogit ovat kirjoittajiensa mielipiteitä, eivätkä välttämättä edusta Liberan virallista kantaa.
Tietoa kirjoittajasta
Tere Sammallahti
Tere on vapautta rakastava kansalaisvaikuttaja, some-asiantuntija ja kokoomus-poliitikko. Hän toimi Liberan sisältöjohtajana vuosina 2019-2020.
8 kommenttia artikkeliin Onko mikään Veikkauksessa enää totta?
Loistavaa tiedottamista! Tarvittaisiin uusi IRWIN ja uusi VEIKKO VENNAMO? ”Rötösherrat kiikkiin”
Oliko jossain joku tilasto siitä, mitkä demografiat ( ikä & varallisuus ) näitä eniten pelaa? Perstuntumalta vaikuttaisi että yleensä jokeri-pokerin edessä istuu nimenomaan vanhuksia. Mikäli tosiaan vähävaraiset ja vanhukset ovat pääpelaajia olisi kiva kysäistä Rinteeltä että eikö Veikkauksen kahlitsemisen kautta olisi helpompi irroittaa sitä vappusatasta kuin lainamarkkinoilta.
Mikä on Liberan lääke kaikkeen tähän? Oletan että lähtökohtaisesti kansalaisia ei kuulu kieltää pelaamasta. Veikkaus lihoiksi ja myydään hedelmäpelit ruotsalaisille? Millaisilla mekanismeilla vapaat markkinat korjaisivat tilannetta?
Kyllä noista on tilastoja. Lääke tähän on kieltää rahapelien tuputtaminen ja pelikoneet kasinoiden ulkopuolella. Monopolin purkaminen on sitten toinen kysymys. Ei varmaan haittaisi monopolin purkaminen jos olisi hyvä regulaatio rahapeleihin.
Veikkaus tulisi lakkauttaa ja siirtyä rahapeleissä lisenssimalliin. Se vaatisi tietysti tarkkaa regulaatiota esimerkiksi pelihaittojen ehkäisyn ja mainostamiseen käytetyn rahan suhteen. Lisenssimaksuilla ja veroilla voidaan kuitenkin tuottaa tarvittavat rahat valtion ydintehtäviin kuuluviin toimiin, loput tuet kansalaisjärjestökentälle tulee lakkauttaa.
Esimerkiksi Ruotsissa peliyhtiöt on velvoitettu laittamaan jatkuvasti näkyville ns. paniikkinapin, jota painamalla voi jäädyttää kaikki Ruotsissa lisenssillä toimivien yhtiöiden pelitilit. Ruotsissa mainostamiseen liittyvä lainsäädäntö taas tyrittiin ja siellä ei telkkarissa enää paljoa näy muuta kuin peliyhtiöiden mainoksia. Tämä on tietysti vältettävissä lainsäädäntövaiheessa.
Veikkaukseen liittyvässä uutisoinnissa pitäisi ryhtyä puhumaan asioista oikeilla käsitteillä eikä niillä, joita veikkauksen edunsaajat käyttävät. Voitaisiin alkaa esimerkiksi siitä, että Paatero on Veikkauksen korruptoima einytehkäpaska mutta huono ihminen kuitenkin. Edunsaajien tai Veikkauksen joskus korrputoituneiden ihmisten mielipiteisiin ei pitäisi panna painoa laisinkaan. Kaikilta Veikkauksen asemaa puolustavilta pitäisi kysyä, onko oopperan ylläpito niin tärkeää, että köyhät peliongelmaiset voidaan uhrata.
Mitenköhän voisi tutkia kuinka paljon toimeentulo- ja asuntotukia kanavoituu tarkoituksenvastaisesti näille veikkauksille ja kojamoille? Suomessa valitetaan köyhyydestä mutta vähän outoihin asioihin vähävaraisten eurot kuitenkin tuntuvat riittävän.
Yksikään laitos missä valtio ja virkamiehet on mukana ei kestä päivänvaloa.
Veikkauksen naisvirkailijat pitäisi siirtää yötyöhön ja virkamiehet majakanvartijoiksi.
Että jämpti on niin.