AY-retoriikka for dummies

George Orwell lanseerasi termin uuskieli (newspeak) dystopiaa kuvaavassa klassikkokirjassaan Vuonna 1984. Kirjan kuuluisin esimerkki uuskielestä lienee iskulause ”sota on rauhaa, orjuus on vapautta, tietämättömyys on voimaa”. Se kuvastaa, kuinka vallanpitäjä pyrkii harhaanjohtavilla kielikuvilla hämärtämään todellisuuden rajat manipuloidakseen suurta yleisöä omaksi edukseen.

Harmillisesti uuskieli ei ole pelkkää fiktiota, vaan osa jokapäiväistä politiikkaa.

Uuskieli on suomalaisen politiikan ytimessä

Esimerkiksi eräs ympäristö- ja tiedepuolue on viimeisen neljän vuoden aikana vaatinut niin hakkuukiintiöiden merkittävää kasvattamista kuin pienentämistäkin, vedoten molemmilla kerroilla ilmastotaisteluun. Markkinatalouspuolue ajoi vaaliohjelmassaan 110 miljoonan euron lisäyksiä taide- ja kulttuuribudjettiin. Veronmaksajien rahoilla rakennetut siltarummut muka ”pitävät koko Suomen asuttuna”. Veikkauksen ja Alkon monopolien suojeleminen on addiktiohaittojen vähentämistä, tukiloukkujen syventäminen työttömien auttamista ja kiihtyvä julkinen velkaantuminen nuorista sukupolvista huolehtimista.

Tasa-arvoa muka ajetaan kyttäämällä ihonvärejä, syrjintää ehkäistään kiintiöillä, lähimmäisenrakkautta korostetaan seksuaalivähemmistöjä syrjimällä ja sananvapautta joko uhataan tai puolustetaan aina sen mukaan, kuka teki rikosilmoituksen.

Uuskieli ja loputon toisto ammattiyhdistysliikkeen markkinoinnissa

Sipilän hallituksen toimet työttömyysasteen alentamiseksi tuntuivat olevan kovaa myrkkyä AY-liikkeelle ja vastalääkkeeksi otettiin uuskieli. Kun Sipilän hallitus vuonna 2018 esitti henkilöperusteisen irtisanomisen helpottamista pienten yritysten palkkaamiskynnyksen pienentämiseksi, lanseerasi AY-liike SAK:n johdolla #viimeinenniitti-kampanjan. Siinä primus motorina toiminut SAK kehysti esityksen ”mielivaltaiseksi irtisanomislaiksi”.

Kampanjan kuvat antoivat ymmärtää, että laki antaisi työnantajalle vapaat kädet irtisanoa esimerkiksi työtapaturmassa loukkaantunut työntekijä. Lakiesityksessä mikään ei viitannut siihen suuntaankaan, tietenkään. Maksettujen mainoskampanjoiden väsymätön toisto kuitenkin teki ”irtisanomislaista” totuuden osalle vastaanottajista, vaikka viesti oli tahallisen harhaanjohtava.

AY-liikkeen uuskieliset vaikuttamiskampanjat kiihtyivät sitä mukaa, kun Sipilän hallituksen hattuun tuli uusia sulkia.

Kun Sipilän hallitus aikoi keventää kroonista työttömyyttä ylläpitävää työmarkkinasäätelyä, AY-liike apureineen lanseerasi termin ”pakkolaki”. Lakien noudattaminen tosin ei ole vapaaehtoista kenellekään meistä ja SAK myöntää itsekin, että ”[pakkolaki] ei ole oikeustieteellinen termi, vaan työmarkkinoiden arkikieleen iskostunut, Sipilän hallituksen aikomuksia tarkoittava käsite”.

Toisin sanoen se on oppikirjaesimerkki uuskielestä: Mielivaltaisesti määritelty termi, jolla vallanpitäjä pyrkii hämärtämään todellisuuden rajoja ja manipuloimaan suurta yleisöä.

Pakkolaki-termin käyttöä puolustettiin vedoten siihen, että ottaessaan lainsäädäntövallan jälleen eduskunnalle, Sipilän hallitus irtautui ”sopimisen kulttuurista” murentaen ”sopimusyhteiskuntaa”. Alkujaan sopimusyhteiskunta on tarkoittanut yksilöiden välistä sopimusvapautta, jota esimerkiksi TES:n yleissitovuus rikkoo räikeästi. Aidossa sopimusyhteiskunnassa AY-liike ei heiluttele lakkoasetta kiristääkseen lainsäädäntövallan eduskunnalta kabinetteihin, äänestäjien ulottumattomiin.

Korporatismi elää valheilla

Tulopoliittisten kokonaisratkaisujen perään haikaileva AY-liike on retoriikassaan kehystänyt 1970-luvun kabinettisopimiseen palaamisen ”uudistamiseksi” ja ”työntekijöiden mukaan ottamiseksi”.

Työpaikoille haluttu ”työntekijöiden edustus” tarkoittaa monista hyvistä puolistaankin huolimatta esiliinan pakottamista myös sitoutumattomille työntekijöille. Pahimmassa tapauksessa tämä valta voi manifestoitua esimerkiksi koko Suomen vienteollisuuden pysäyttämiseen heikkojen henkilökemioiden takia.

Kun kiky-sopimuksen positiivinen vaikutus työllisyyteen vahvistui, leimasi AY-liike kiky-tunnit ”ilmaiseksi työksi” ja ”palkattomaksi talkootyöksi”. Tosin kikyn kirjaus työajasta on aivan normaali osa työehtoihin vaikuttavaa sopimusta. Jos sopimuksilla ei ole mitään merkitystä, niin palkankorotukset, pekkaspäivät tai lomarahat voidaan leimata ”palkaksi tekemättömästä työstä”. Kuulostaako järkevältä?

KiKy-sopimus ja kolmikanta

Edellä mainittujen kikkojen lisäksi AY-retoriikan suuria voittoja on ollut kiky-sopimuksen ja aktiivimallin kehystäminen Sipilän hallituksen tekemäksi pahantahtoiseksi kyykytykseksi.

Todellisuudessa kiky-sopimus oli työmarkkinajärjestöjen esitys ja aktiivimalliakin ne olivat sorvaamassa virkamiesten avustuksella. Kyllä, luit oikein: Kiky-sopimus, jota mm. SAK kiitteli vuolaasti sopimuksen syntymisen päätteeksi, on valmisteltu kolmikannassa. Siksi onkin ihmeteltävä, miksi juhlapuheissaan TUPOa ja duunarin etuja ajava AY-liike nyt haluaa purkaa nämä kymmenientuhansien suomalaisten työllistymiseen johtaneet TUPO-menettelyllä aikaansaadut uudistukset?

Samaa linjaa ovat jatkaneet myös Teollisuusliiton Liiton mies-kampanja, jossa duunarin etuja valvovan asiamiehen päällehuutaminen, lapselliset olkiukkoargumentit ja painostavat maneerit kehystetään ”neuvottelemiseksi”.

Erityismaininnan ansaitsee ammattiyhdistysliikkeen vaalien alla lanseeraama ja raflaavasti nimetty Vapaiden valtakunta-kampanja. Jo pelkkä puhe vapaudesta on tässä yhteydessä röyhkeää, kun kampanjan tarkoitus oli varjella työmarkkinajärjestöjen kuristusotetta eduskunnasta. Saman ”vapauden” hedelmistä nauttivat myös työttömät sekä järjestäytymättömät työntekijät, joita työehtosopimusten yleissitovuus kahlitsee heidän tahdostaan riippumatta. Alla olevan kuvan kaltaisia harhaanjohtavan retoriikan tyylinäytteitä löytyy tapahtuman FB-sivulta varsin kattava kokoelma.

Uuskieli nakertaa totuutta, jota demokratia tarvitsee

Ei kannata erehtyä luulemaan, että ammattiyhdistys-retoriikassa olisi työntekijän saati työttömän edusta. Kyse on AY-korporaatioiden edusta, jolle yritetään saada suuren yleisön kannatus hämärtämällä todellisuuden rajoja. Uuskielen ei ole tarkoituskaan olla johdonmukaista, vaan loogisten kuperkeikkojen myötä johtaa kuulijaa harhaan kertojan omaksi eduksi.

Uuskieli on haitallista, koska totuus pyritään piilottamaan sen taakse. Liberaalidemokratian periaatteet eivät toteudu, jos siinä operoivat poliittiset toimijat eivät ole avoimen rehellisiä ajamastaan politiikasta. Kun seuraavan kerran tunnistat uuskielen, muistutathan käyttäjäänsä sen haitallisuudesta.

 

PS. Tässä vielä pähkinänkuoressa lyhyt muistilista AY-liikkeen käyttämästä uuskielestä:

• Pakkolaki: Kun laillisesti valittu eduskunta säätää lait.
• Sopimisen kulttuuri: Kun ulkoparlamentaarinen kansalaisjärjestö säätää lait.
• Sopimusyhteiskunta: Poliittisilla lakoilla eduskunta kiristetään taipumaan AY-liikkeen tahtoon.
• Uudistus: Palataan takaisin 1970-luvun TuPo-kabinettisopimiseen.
• Työntekijät mukaan: Eduskunnan valtaa siirretään AY-liitoille.
• Työntekijöiden edustus: Luottamusmies päättää ja neuvottelee myös liittoon kuulumattomien työntekijöiden puolesta.
• Työnantajan armoilla: Satojenmiljoonien eurojen päällä istuva ammattiliitto kiristää yrittäjää kalliilla oikeusjutulla.