Kun kerroin taannoin perustamastani Asepalvelus 2020– kampanjasta ja Suomen nykyisestä asepalvelusjärjestelmästä tšekkiläiselle ystävälleni, hän oli hämmentynyt. Erityisesti siviilipalvelushenkilöiden kohtalo ihmetytti häntä, taloustieteitä ja politiikkaa opiskellutta journalistia. Armeijan ja vankilan sijasta voi siis valita siviilipalveluksen, mutta se kestää melkein kaksi kertaa pidempään kuin lyhyin aseellinen palvelus? Niin, siis se on kuin 11 kuukauden työharjoittelu nuorille miehille, josta ei saa palkkaa, kerroin. “Mutta millä nämä ihmiset sitten oikein elävät? Minkä ikäisenä palvelus suoritetaan?” kuuluivat seuraavat kysymykset. Täysi-ikäisyyden kynnyksellä, se riippuu myös opinnoista ja terveyden tilasta, selitin.
Jos nuoria naisia velvoitettaisiin valitsemaan minimissään kuuden kuukauden aseellisen palveluksen, mielipidevankeuden tai 11 kuukauden siviilipalveluksen välillä 18-vuotiaana, voitte arvata, mitä tapahtuisi. Vallankumous. Rintsikoiden sijaan poltettaisiin todennäköisesti autoja tai muuta raskaampaa koneistoa, riippuen vihaisen intersektionaalisen feministin raivon kohteesta. Ikkunoita särkyisi, metallia käristyisi ja ihan joka ikinen nuori nainen tekisi ympäristölleen selväksi, että minähän en tee mitään sellaista, mitä minä en halua tehdä. Globaalin ympäristö- ja ilmastoliikkeen sijasta meillä olisi perjantaisin tuhansien teinityttöjen ihmisoikeusmarssit kaduilla partioimassa niin kauan, kunnes maan puolustusta koskevat pykälät olisi oiottu yksilönvapauden ja yhdenvertaisuuden suuntaan.
Minähän sen tiedän. Olen ollut 18-vuotias nuori nainen, vieläpä aina hyvin itsetietoinen, koskemattomuuteni rajoja ja itsemääräämisoikeuttani vaaliva tapaus. Sellainen, joka 18-vuotta täytettyään uhmasi vanhemmilleen ruokapöydässä: “Nyt kun minä olen 18-vuotias, voin tehdä tästä päivästä lähtien IHAN MITÄ TAHANSA haluan!” Neutraali vastaus kuului: “Etköhän sinä ole aina ennenkin tehnyt ihan tasan sen, mitä olet halunnut tehdä.” Höh. Niin kai sitten.
Olemme tottuneet ajattelemaan, että Suomessa laki on aina ihmisen puolella. Näinhän se ei tietenkään ole. Kansainvälisillä kentillä Suomen asepalvelusjärjestelmä saa pyyhkeitä sekä ihmisoikeusjärjestöiltä, kuten Amnestyltä että valtiollisilta instituutioilta, kuten YK:n ihmisoikeuskomitealta. Jehovan todistajien erityisasema oli keväällä käsittelyssä eduskunnassa, missä päädyttiin ihmisoikeuksien kannalta ongelmalliseen ratkaisuun: vakaumuksen perusteella ei vapautettu muita uskonto- tai mielipideryhmiä, vaan tehtiin asepalveluksen suorittaminen pakolliseksi myös Jehovan todistajille. Yksi ihmisoikeusongelma korjattiin tekemällä tilanne yhtä huonoksi kaikille, jotka eivät syystä tai toisesta halua pitää asetta kädessään tai värväytyä miltei vuoden kestävään palkattomaan harjoitteluun.
Kuulostaa ja näyttää hyvin oudolta, että tasa-arvon edelläkävijän parrasvaloissa kansainvälisessä vertailussa säännöllisesti paistatteleva Suomi ei ole vieläkään tehnyt oikeastaan mitään muuttaakseen epätasa-arvoista, epäoikeudenmukaista sekä inhimillisiä että taloudellisia resursseja hukkaavaa status quota eli nykytilannetta. Ruotsissa on, taas kerran, kaikki paremmin – vapaaehtoisesta palveluksesta on siirrytty kutsuntajärjestelmään, jossa kutsuja saavat postilaatikkoonsa tasapuolisesti kaikki sukupuolet. Nato-maa Norja tasa-arvoisti asepalvelusjärjestelmänsä jo yli viisi vuotta sitten. Sanomattakin on selvää, että Suomen, Ruotsin ja Norjan turvallisuus- ja geopoliittinen tilanne eroavat toisistaan. Yhtä selvää on, että kaikilla pohjoismaisilla hyvinvointivaltioilla menee tällä hetkellä kansainvälisesti verrattaen hyvin. Meillä ei ole keskimääräisesti mitään hätää. Uskottava ja Suomen itsenäisyyttä ylläpitävä maan puolustus on mahdollista rakentaa myös tasa-arvoisen järjestelmän varaan.
Suomi on ollut itsenäinen valtio yli 100-vuotta. Vapaa, itsemääräämisoikeudestaan huolta pitävä hyvinvoiva pohjoismainen valtio, jossa puhdasta ilmaa tuova tuuli hyväilee kasvoja ja itäisen mökkilammen vesi on niin kirkasta, että laiturilta näkee syvään pohjaan saakka. Minkä vuoksi tämä maa pelkää niin paljon uudistumista? Muutosvastarinta ja uhkakuvilla pelottelu ovat todellisia, ylitettäviä esteitä suuressa institutionaalisessa muutoksessa, joka on vain ja ainoastaan ajan kysymys.
Muutos kohti vapautta, ihmisoikeuksia sekä yhdenvertaisuutta on pysäyttämätön ja ehtymätön luonnonvoima. Ehdotan Suomen seuraavaksi vuosisadaksi eräästä historiallisesta vallankumouksesta tuttua hokemaa: Vapaus, tasa-arvo ja sisaruus.
Blogit
Liberan blogiin kirjoittavat eri alojen asiantuntijat tai muuten vain mielenkiintoiset henkilöt. Blogit ovat kirjoittajiensa mielipiteitä, eivätkä välttämättä edusta Liberan virallista kantaa.
Tietoa kirjoittajasta
Milja Suihko
Milja Suihko viimeistelee rauhan- ja konfliktintutkimuksen maisteriopintojaan Tampereen yliopistoon. Hän on tehnyt kandidaatin tutkinnon kansainvälisestä politiikasta ja ollut vaihdossa Bordeux’in Sciences Po yliopistossa. Hän on perustanut rankaisemattomaan ja yhdenvertaiseen asepalvelukseen tähtäävän Asepalvelus 2020- kampanjan sekä toimii Allianssin nuorten ilmastodelegaattina.
13 kommenttia artikkeliin Suomen puolustus tarvitsee enemmän Ruotsia ja Ranskaa
Tiesitkö muuten että Suomessa miehet saivat yhtäläisen äänioikeuden naisten kanssa 1945?
Koska pidempi kommentti ei näköjään mennyt läpi linkkien takia, toistan lyhyesti: Suomi on puolueettomien vertailujen (ei siis WEF:n feministisen Gender Gap Indeksin vaan ei-feminististen vertailujen) perusteella poikkeuksellisen epätasa-arvoinen maa. Jos haluaa tutustua todellisuuteen sumuverhon takana, voi googlata vaikka Better life index tai Basic Indicator of Gender Inequality.
Asepalvelus 2020-kampanja edustaa sellaista loogista ajatuksellista puhtautta josta joka tapauksessa hyötyy vain Kreml ja kärsijänä on Suomen puolustuskyky ja -tahto. Puhtaaseen vapaaehtoisuuteen perustuva järjestelmä johtaa joko tarpeeseen kaksinkertaistaa puolustusbudjetti tai sitten Ruotsin tilanteeseen jossa Ruotsi saa sotatilanteessa jalkeille vartijat Tukholman kuninkaanlinnan ympärille eikä sitten muuta. Suomea ei voi verrata Ruotsiin tai Ranskaan maanpuolustuksellisesti, vaan paras vertailukohta on Israel jossa asevelvollisuus koskee kaikkia (paitsi niitä korkkiruuvikiharaisia hattupäitä jotka ovat ensimmäisinä vaatimassa Suur-Israelia – maailma on usein omituinen).
Israelissa on yleinen asevelvollisuus, koska se koskee sekä naisia että miehiä. Suomessa ei näin ole, koska se velvoittaa vain miehiä. Ei äänioikeuskaan olisi yleinen, jos se koskisi vain miehiä. Siis turha verrata Suomea Israeliin.
Ruotsin malli on oiva esimerkki epäonnistuneesta uudistuksesta, joka romahdutti puolustuskyvyn.
Naisten fyysiset ominaisuudet – tai niiden puute – tekisivät useimmista kruununraakkeja. Henkiset ja sosiaaliset kyvyttömyydetkin saattaisivat pudottaan osan asepalveluksen ulkopuolelle, kuten kirjoittajalle olisi varmaan käynyt.
”Olen ollut 18-vuotias nuori nainen, vieläpä aina hyvin itsetietoinen, koskemattomuuteni rajoja ja itsemääräämisoikeuttani vaaliva tapaus. Sellainen, joka 18-vuotta täytettyään uhmasi vanhemmilleen ruokapöydässä: Nyt kun minä olen 18-vuotias, voin tehdä tästä päivästä lähtien IHAN MITÄ TAHANSA haluan!”
Mutta vapaassa maassa voi unelmoida niin kauan kuin ei tarvitse herätä kasakan nauruun pistin hyllyssä.
Ruotsi on Global Fire Power ranking listalla sijalla 31 ja Suomen sijoitus on vasta 63. Tämä kertoo Suomen puolustuksen heikosta tilasta.
Ruotsin puolustusvoimien komentaja Sverker Göransson taas kertoi, että Ruotsin puolustus kestäisi korkeintaan viikon.
Armeijassa sanottiin, ettei tasajako ole taktiikka. Tasa-arvo taas ei ole strategia, jolla sota voitetaan.
Ei myöskään puolustustahto ole tekijä, jolla sota voitetaan, vaan oleellista on puolustuskyky.
Sitä ei kuitenkaan ole Suomessa noteerattu eikä mitattu.
Toivottavasti mittelöä ei tulekaan. Kynnys on tarpeeksi korkea niin kauan kuin sitä ei ylitetä.
Puolustuskykyä on onneksi viime vuosina terästetty: kasvattamalla sodanajan reservi 280 tuhanteen mieheen, vahvistamalla valmiusjoukkoja, hankkimalla kaukovaikutteista aseistusta sekä käynnistämällä ilma- ja merivoimien sukupolvenvaihdoshankkeet (HX ja Laivue 2020).
Kahdenkeskistä ja monenvälistä puolustusyhteistyötäkin on tiivistetty.
Sotilasmäärä ei ole tae uskottavasta puolustuksesta. Puolan armeija koki sen todeksi toisessa maailman sodassa. He luottivat lukumääräisesti suureen armeijaan, mutta Saksa miehitti ison maan pienemmällä, mutta teknisemmällä armeijalla yhdessä päivässä. Suomella on Puolan kohtalo edessä, jos mitään ei muuteta.
Natsi-Saksa ja bolshevikki-Neuvostoliitto tosiaan valloittivat Puolan runsaassa kuukaudessa (1.9. – 6.10.1939) Ison-Britannian ja Ranskan turvatakuista huolimatta. Suomen valloitus kesti hieman kauemmin.
Viime vuosina SA Intissä on ollut havaittavissa jonkinasteista teknillistymistä:
– HX-hävittäjähanke ja Hornetien AGM-158 JASSM -risteilyohjukset sekä ohjattavat JDAM-pommit ja JSOW-liitopommit;
– Laivue 2020 -hanke, Gabriel 5 Advanced Naval Attack Missile (ANAM) -ohjusjärjestelmä, Torped 47 -kevyttorpedot, Evolved Sea Sparrow eli ESSM ilmatorjuntaohjukset;
– Sata Leopard 2A6 panssarivaunua, 48 K9 Thunder -panssarihaupitsia, raskaan raketinheittimen aluevaikutteisia GMLRS AW -ampumatarvikkeita, vastatykistötutkia, yms.
Ja ruotuväkikin on vähentynyt 1970-luvun 700 tuhannesta. Pidot paranee.
Suomi ja Ruotsi voisivat yhdessä muodostaa suhteellisen vahvan NATOn ulkopuolisen alliansin. Tämän päivän ja tulevaisuuden uskottava sotilaallinen puollustus nojaa paljolti huipputeknolgiaan. Pomppumiinoilla ei pitkälle pötkitä, etenkin kun otetaan huomioon että moinen kapistus perustuu Natsi-Saksan armeijan käyttämään S-miinaan II maailmansodassa. Amerikkalaiset antoivat sille lempinimen ”Bouncing Betty” ja sovelsivat sitä itse mm. Vietnamissa.
Suomi ja Ruotsi tarvitsee konventionaalisen arsenaalin lisäksi älyaseita, ohjuksin ja pommein ladattavia häivelennokkeja ja dronekoptereita joissa on konetuliaseet ja hämäysjärjestelmät.
Minkään maan puollustus ei ole uskottavaa nähnytkään ilman uskottavia hyökkäys- ja torjuntaohjuksia, sekä massiivisia rakettipattereita.
Laser tulee olemaan yhä suuremmassa roolissa viholliselle aiheutettavan vahingon aikaan saamiseksi, samoin mikroaallot.