Huhtikuussa Euroopan parlamentin maatalousvaliokunta asettui kannattamaan suomalaisen euroedustajan Elsi Kataisen aloitetta Etelä-Suomen kansallisen tuen jatkamisesta. Aloitetta kannatti myös suomalaisista edustajista kokoomuksen Petri Sarvamaa. Kyseessä on kansallinen tuki, jota maksetaan yli 20 miljoonaa euroa vuodessa sika- ja siipikarjatuottajille ja puutarhatalouden tukena.
EU:n maksamista tuista Suomen kannattaa ottaa irti aina kaikki mitä saadaan, koska jos me emme niitä ota ne vain menevät muille jäsenmaille. Tässä tapauksessa on kyse kuitenkin kansallisesta tuesta eli suomalaisten veronmaksajien kustantamasta tuesta.
Asia vaatii kuitenkin EU:n erityisluvan, sillä yhteisen maatalouspolitiikan lähtökohtana on se, että jäsenmaat luopuvat tämänkaltaisista kansallisista tuista. Tämä olisi myös Suomen kansallinen etu toimia näin.
Suomalaiset lihatalot HK ja Atria vievät tällä hetkellä veronmaksajien tukemaa sianlihaa Kiinan markkinoille. Ilmasto ja veronmaksajat itkevät kun verovaroilla tuettua sianlihaa viedään toiselle puolelle maailmaa.
Siipikarjan ja sianlihan lisäksi 141-tukea maksetaan myös puutarhataloudelle. Tämä tarkoittaa muun muassa “lehtitillin, persiljan, paprikan, leikkokukkien, sekä sisätiloihin tarkoitettujen, ruukussa viljeltävien koristekasvien kasvihuonetuotantoon.”
Luit oikein. Leikkokukkien ja koristekasvien kasvihuonetuontantoon. Tällä tuella ei ole mitään tekemistä huoltovarmuuden kanssa. Kyseessä on puhdas tulonsiirto valikoituneille tuottajille, jotka ovat onnistuneet erinomaisesti edunvalvonnassa.
On Suomen kansallinen intressi lopettaa tämä tuki. Suomalaisten europarlamentaarikot, jotka kannattavat tuen jatkamista toimivat Euroopan parlamentissa Suomen ja ilmaston edun vastaisesti.
Suomen ja EU:n välisessä liittymissopimuksessa vuodelta 1994 artiklan 141 tuet ovat tarkoitettu siihen, että Suomi voi yhdentyä EU:n yhteiseen maatalouspolitiikkaan. Samassa sopimuksessa hyväksytyt uudet jäsenmaat Ruotsi ja Itävalta eivät neuvotelleet itselleen samanlaisia tukia.
Blogit
Liberan blogiin kirjoittavat eri alojen asiantuntijat tai muuten vain mielenkiintoiset henkilöt. Blogit ovat kirjoittajiensa mielipiteitä, eivätkä välttämättä edusta Liberan virallista kantaa.
Tietoa kirjoittajasta
Fatim Diarra
Fatim Diarra on helsinkiläinen kaupunginvaltuutettu, varakansanedustaja, järjestötoimija ja feministi. Diarra työskennellyt EU-edunvalvonnan ja kansainvälisten asioiden asiantuntijana kaksi vuotta ja nyt työskentelee yhteiskunnallisen viestinnän asiantuntijana kansainvälisessä yrityksessä.
Yksi kommentti artikkeliin Elsi Kataisen ja Petri Sarvamaan aloite 141-tuen jatkamisesta on vahingollinen ilmastolle ja Suomen julkiselle taloudelle
Suomesta Kiinaan suuntautuva lihavienti on kohdistunut aika paljon sellaisiin ruhonosiin, joille ei Suomessa ole kysyntää elintarvikkeena, mutta joita arvostetaan Kiinassa (esim. sorkkia, sianpäitä, häntiä, korvia, sisäelimiä). Suomessa eläinten vähemmän arvostetuista osista voidaan tehdä esimerkiksi lemmikki- ja turkiseläinten ruokaa, ja se osuus, mikä ei kulu siinäkään käytössä, voidaan käyttää vaikkapa biopolttoaineen raaka-aineena tai kompostoida, mutta Kiinassa näitä syövät myös ihmiset, vaikka osin ne taitavat sielläkin mennä myös lemmikkieläinten ruoiksi. Ilmeisesti nimenomaan Suomessa heikosti kaupaksi käyvillä lihatuotteilla on yhä keskeinen rooli Kiinan viennissä. Sen sijaan hintavammat osat eläimistä ovat tainneet käydä heikkommin kaupaksi Kiinaan. Esimerkiksi HKScanin osalta on uutisoitu vuonna 2018:
”–Kiinassa arvostetaan ruhon maukkaampia osia eli sorkkia, sianpäitä, häntiä ja korvia sekä sisäelimiä. Niiden vienti on lähtenyt nopeimmin liikkeelle.
Kuivakkaampi ulkofile ei ole innostanut kiinalaisia ostajia. Sen sijaan rypsiporsas kiinnostaa.”
https://www.satakunnankansa.fi/kotimaa/sianlihan-vienti-kiinaan-on-lahtenyt-hyvaan-vauhtiin-kiinalaiset-arvostavat-ruhonosia-jotka-eivat-suomalaiselle-kelpaa-201141443