Brexitin olisi pitänyt jo tapahtua, mutta EU on antanut Iso-Britannialle lisäaikaa huhtikuun 12. päivään asti. Päätös Brexitistä on nyt tehtävä ja uusi kansanäänestys olisi perusteltu tapa lähestyä maan kenties mittavinta yksittäistä poliittista päätöstä vuosikymmeniin. Iso-Britannia on taloudellisesti varautunut 2019 eurovaalien järjestämiseen toukokuun lopulla. Tämä tarjoaa ainutlaatuisen mahdollisuuden. Britannia voisi pitää uuden kansanäänestyksen seuraavien eurovaalien yhteydessä.
Uuden Brexit-äänestyksen on väitetty vähentävän luottamusta demokratiaan ja kutsuttu demokratiaa horjuttavaksi. Mikä olisi kuitenkaan demokraattisempaa kuin antaa kansalaisten päättää siitä miten Brexit toteutetaan nyt, kun he oikeasti voivat tietää mitä se tarkoittaa? Kun Brexit-kansanäänestys käytiin, mitään Brexit-sopimusta ei oltu laadittu, jonka takia kukaan ei oikeastaan tiennyt mitä ero EU:sta tarkoittaa käytännössä. Tämän lisäksi, monet argumentit Brexitin puolesta osoittautuivat valheiksi kun erosopimusta alettiin neuvotella. Eihän yksinkertainen valheellisen kampanjan siivittämä kansanäänestys voinut antaa maan hallitukselle täyttä toimi- ja mielivaltaa EU-eron suhteen.
Pienemmistäkin asioista on pidetty enemmän kuin yksi kansanäänestys
Kun Uusi-Seelanti halusi pääministerinsä aloitteesta selvittää lippunsa muuttamista, päätettiin siitä äänestää kahdella kierroksella. Ensimmäisellä kierroksella, äänestettiin eri vaihtoehdoista paras ja toisella kierroksella voittanut vaihtoehto kilpaili nykyistä lippua vastaan. Loppujen lopuksi, kansanäänestystä kritisoitiin laajalti, kansa katsoi kaikkien vaihtoehtojen olevan huonompia kuin nykyinen lippu ja äänesti muutosta vastaan. Jos kansa olisi äänestänyt vain yhdellä kierroksella 51%-osuudella, että lippu pitää muuttaa, ilman että tiedetään miksikä se muutetaan, olisiko maan hallitus muka saanut vapaat kädet tehdä lipusta ihan minkälaisen vaan?
Brexit äänestystä ei suunniteltu samalla tavoin kahden kierroksen äänestykseksi. Tämä siis antaa kuvan, että maan hallitus saisikin vapaat kädet erota EU:sta tavalla joka ei ole saanut kansan siunausta. Pitäähän konkreettisten muutosten kuitenkin olla tiedossa kun asiasta äänestetään. Kansanäänestykseen olisi alunperin pitänyt sisällyttää vaatimus toisesta kansanäänestyksestä sen jälkeen kun eroneuvottelut on käyty, jos äänestäjät puoltaisivat eroa ensimmäisessä äänestyksessä. David Cameron ei ensiksi uskonut Brexit-kansanäänestyksen edes toteutuvan, vaikka hän sitä lupasikin. Kun kansanäänestys kuitenkin toteutui, hän saattoi uskoa niin vahvasti siihen, että hänen EU-jäsenyyttä puoltava kanta voittaa, että hän ei pahemmin miettinyt mitä tapahtuisi jos hän häviäisi. Hävittyään, hän jättikin sotkun muiden selvitettäväksi. Nyt on kuitenkin mahdollisuus korjata menneisyyden virheitä ja antaa kansalle päätösvalta konkreettisen Brexitin toimeenpanemisesta.
Brexit on huomattavasti tärkeämpi asia kuin Uuden-Seelannin lippu-kysymys ja saattaa jopa samalla muuttaa Iso-Britannian lipun, jos Skotlanti ja/tai Pohjois-Irlanti eroavat kuningaskunnasta Brexitin seurauksena. Brexit tulisi toteutuessaan, ihan missä vaan muodossa, tekemään perustavanlaatuisia muutoksia Iso-Britannian kansalaisten oikeuksiin, talouteen ja kansainväliseen asemaan. Tämän kokoluokan muutos tarvitsee enemmän demokraattista legitimiteettiä kuin mitä sillä on nyt.
Sopimukseton ero ei ole oikea vaihtoehto
Prosessin pituuteen ja monimutkaisuuteen kyllästyneet Brexitin kannattajat ovat jopa alkaneet hyväksyä sen, että Brexit tapahtuu ilman erosopimusta. Tämä ei ole oikea vaihtoehto, sillä se tulee johtamaan kaikennäköisiin taloudellisiin ja sosiallisiin ongelmiin myös Ison-Britannian ulkopuolella. Se voi jopa edesauttaa väkivaltaisen konfliktin paluuta Irlantiin. Sopimukseton ero on kuitenkin Theresa Mayn ainoa valttikortti, jolla hän voi uhata EU:ta, mutta ase omalla ohimolla ei ole aina paras neuvottelutaktiikka, varsinkaan jos omat kansalaiset alkavat kannustaa liipaisimen vetämisen puolesta.
Sopimukseton ero ei voisi olla vaihtoehto uudessa kansanäänestyksessä. Erosopimus on olemassa ja EU saattaa vielä neuvotella siitä, jos Britannian parlamentti suostuu tukemaan jotain ero-vaihtoehtoa. Eli Britannia eroaa joko sopimuksen kanssa, tai ei eroa ollenkaan. Mikään muu olisi hulluutta. Toisessa kansanäänestyksessä jokaisen äänestäjän tulisi äänestää joko erosopimuksen tai EU-jäsenyyden puolesta samalla kun valitaan uudet edustajat Euroopan parlamenttiin. Jos erosopimus voittaa, Brexit toteutuu sopimuksen mukaan, edustajia ei lähetetä Brysseliin ja demokratia on toteutunut. Jos kansa hylkää erosopimuksen, Iso-Britannia säilyy EU:n jäsenenä, edustajat lähetetään Brysseliin ja demokratia on toteutunut. Yli 6 miljoonaa ihmistä on allekirjoittanut maan historian suosituimman kansalaisaloitteen Brexitin perumisesta. Ilman uutta kansanäänestystä maan hallitus, jonka edustajat saivat vaaleissa alle 50% äänistä, veisi maan ulos EU:sta ilman, että kansa on edes hyväksynyt sen tavan millä lähdetään. Se vasta olisikin demokratian vastaista.
Blogit
Liberan blogiin kirjoittavat eri alojen asiantuntijat tai muuten vain mielenkiintoiset henkilöt. Blogit ovat kirjoittajiensa mielipiteitä, eivätkä välttämättä edusta Liberan virallista kantaa.
Tietoa kirjoittajasta
Coel Thomas
Coel Thomas on poliittisen sosiologian maisteri, aktivisti ja Vihreiden varavaltuutettu Helsingissä.
4 kommenttia artikkeliin Uusi Brexit-kansanäänestys pitäisi pitää eurovaalien yhteydessä
Ei on huono seura kuin eroon ei pääse.
Piti olla Eu ensimmäinen sana tosin aika ei sisältöinen on Eu.
Kansanäänestyksen järjestäminen Britanniassa vie vähintään 22 viikkoa, luultavasti lähemmäs vuoden. Prosessissa on monta vaihetta, eikä esimerkiksi kysymyksen ja vaihtoehtojen asettelu ole helppoa sekään.
Niinpä niin, mitäs jos britit vain jäisivät EU.hun. Brexit ei hyödytä brittejä sen enempää kuin EU.ta. Kaikesta tule vaan ihan turhaan vaikeaa ja epävakaata. Britannia menettää jatkuvasti sijoituksia ja ulkolaiset teollisuusyritykset kuten esim. japanilaiset autotehtaat lähtevät jotteivat jäisi tullimuurin väärälle puolelle. Sitten on uuteen kipinään syttynyt tulilanka Pohjois-Irlannissa.
Brexit on seurausta populistisesta politiikasta jossa yksinkertaisia ja tietämättömiä johdatellaan tekemään typeriä päätöksiä. Kansanäänestys EU.sta on mitä idioottimaisin idea jota David Cameron nyt taatusti katuu. Olisi hänen pitänyt tajuta mitä siitä seuraa kun joukko kaljaa kittaavia vaimonhakkaajia ja jalkapallohuligaaneja saavat suoraa päätösvaltaa maan asioihin. Kaikki britit kun eivät ole jalosukuisia aatelisia ja Oxfordin älykköjä.
Euroopan Unionia jaksetaan haukkua ja syyttää kaikista mahdollisista ongelmista ja epäkohdista, mutta kuka tajuaa sen että EU ovat kaikki me eurooppalaiset. On meidän päätettävissä kuinka hyvä tai huono tämä liittouma on. Toistaiseksi olemme osoittautuneet heikoiksi ja eripuraisiksi. Annamme itänaapurissamme sijaitsevan terroristivaltion pistää asiamme sekaisin ja samalla otamme ahteriin Trumpilta, järkensä rippeet menettäneeltä dementikolta joka ei muista edes missä maassa isänsä syntyi.
Olkoon se nyt sitten brittien käsissä mitä tekevät, mutta olen tavattoman pettynyt että kansakunta jossa läntinen demokratia kehitettiin nykyiselleen, joka loi keksintöjä natsien kopioitavaksi II maailmansodassa (kuten suihkulentokone) ja jossa sijaistee ainoa eurooppalainen yliopisto joka ei häpeä amerikkalaisten huippuopinahjojen rinnalla, sorrutaan tällaiseen älyttömyyteen.
On kuitenkin toivottavaa että suomalaiset ottaisivat oppia tästä Brexit-pölhöilystä eivätkä vaadi Suomen erottamista Unionista. Jos se on Euroopan mahtivaltiolle näin vaikea rasti, niin millaiseen suohon se sysäisikään Tämän maan.
Suomalaiset jaksavat purnata EU.sta, mutta tässäpä jokunen fakta. Ilman EU-jäsenyyttä Suomi olisi toinen Ukraina. Vientimme josta taloutemme on pitkälti riippuvainen, olisi kroonisissa vaikeuksissa. Emme nauttisi näistä nykyisistä itsestäänselvyyksistä mitä meillä nyt on, kuten ilman erilliskustannuksia oppilaille mahdollinen kattava koulujärjestelmä kirjoineen aterioineen ja terveydnhoitoineen päivineen. Ei tällaista terveydenhoitojärjestelmää, ei valtavia Prismoja ja Citymarketteja, Vehoja ja Länsiautoja.
Ilman Euroopan Unionin maataloustukia yksikään traktori tai puimuri ei hörähdä käyntiin Suomessa. Ilman EU.n aluetukia lukuisat näivettyneet kaupungit ja taajamat olisi täysin asuinkelvottomia.
Ilman EU.ta olisimme jos liitetty takaisin Venäjään. Venäjä varoo rikkomasta EU.n rajalinjaa yhtä varmasti kun se varoo astumasta NATOn alueelle jalallaankaan.
Suomi on pieni kylä täällä Baltian perällä, meillä ei koskaan tule olemaan EU.n tai maailman mittakaavassa mitään todellista vaikutusvaltaa. Me olemme täysin muusta maailmasta riippuvaisia, mutta muu maailma ei huomaa jos katoamme kartalta. Siksi meidän on tehtävä kaikkemme sujuvien strategisten suhteiden ylläpitämiseksi, ja aivan erityisesti EU.n sisällä jossa meidän tärkeimmät kumppanimme vaikuttavat.
Mennyt maailma sotakorvauksineen ja YYA-liittoineen ei palaa, onneksi. Nykyisyys ja tulevaisuus vaatii yhä enemmän ymmärrystä gobalisaatiosta ja yhteistyöstä muiden kansojen kanssa.