Sote-näytelmän opetus: perustuslain ylin valvonta tulee siirtää tuomioistuimelle

Sote-uudistusta on yritetty tehdä jo 12 vuotta. Miten on mahdollista, että Suomessa enemmistöhallitukset eivät ole saaneet toteutettua elintärkeänä pitämäänsä uudistusta?

Uudistusesitykset ovat käytännössä pysähtyneet perustuslakivaliokuntaan. Julkisessa keskustelussa ihmetellään, miksi hallitukset, ja virkavastuulla sotea valmistelleet asiantuntijavirkamiehet, ovat kerta toisensa jälkeen tuoneet eduskuntaan uudistusmalleja, jotka perustuslakivaliokunnassa on todettu perustuslain vastaisiksi.

Voisiko ongelma sittenkin olla perustuslakivaliokunnassa ja sen esittämissä perustuslain tulkinnoissa? Tätä kysymystä on mahdollista selvittää tarkastelemalla niitä oikeudellisia argumentteja, joita perustuslakivaliokunta on käyttänyt soten kaatamisessa. Perustuslakivaliokunnan tehtävänä on arvioida lakiesityksiä ainoastaan oikeudellisesta näkökulmasta, eikä sen tule ottaa mitään kantaa lakiesitysten poliittiseen tarkoituksenmukaisuuteen.

Perustuslakivaliokunta käsitteli Sipilän hallituksen sote-esitystä kolme kertaa. Jokaisella kerralla valiokunta nosti esiin monia perustuslaillisia ongelmia. Osa ongelmista oli niin yleisluotoisia tai avoimen poliittisia, kuten huolet aikatauluista tai julkisten varojen riittävyydestä, ettei niitä voinut pitää vakavasti otettavina juridisina esteinä uudistuksen eteenpäin viemiselle.

Perustuslakivaliokunnan konkreettinen oikeudellinen kritiikki kohdistui niin sanottuun yhtiöittämisvelvollisuuteen. Hallituksen alkuperäinen sote-esitys lähti siitä, että sote-palveluja tuottavat maakunnan liikelaitokset pitää yhtiöittää. Taustalla oli EU:n kilpailuoikeuden vaatimus markkinatoimijoiden yhdenmukaisesta kohtelusta. Mikäli liikelaitoksia ei yhtiöitetä, ne ovat verovapauden ja konkurssisuojan vuoksi edullisemmassa asemassa kuin yksityiset palveluntuottajat.

Perustuslakivaliokunta kaatoi sote-esityksen tosiasiallisesti kesällä 2017, kun se linjasi, että liikelaitosten yhtiöittämisvelvollisuus rikkoi perustuslain yhdenvertaisuusperiaatetta. Tästä aiheutui umpikuja, sillä valiokunta perustellusti linjasi keväällä 2019, että yhtiöittämisvelvollisuuden puuttuminen puolestaan rikkoi EU-oikeutta. Perustuslakivaliokunta siis itse vaati kesällä 2017 yhtiöittämisvelvollisuuden poistamista ja siten itse aiheutti EU-oikeudellisen ongelman, johon sote-esitys lopulta kaatui.

Perustuslakivaliokunnan linjaus, että liikelaitosten yhtiöittämisvelvollisuus rikkoo Suomen perustuslakia, on oikeudellisesti kestämätön. Valiokunnan tai sen kuulemien asiantuntijoiden lausunnoissa ei esitetty mitään ymmärrettävää perustelua sille, miten yhtiöittämisvelvollisuus voisi vaarantaa kansalaisten yhdenvertaisuutta tai miksi maakunnan kokonaan omistama yhtiö olisi yhdenvertaisuuden kannalta huonompi kuin maakunnan liikelaitos. Oikeudellisesti arvioituna perustuslakivaliokunnan tulkintaa yhdenvertaisuusperiaatteesta voidaankin pitää mielivaltaisena.

Perustuslakivaliokunnan vaatimus yhtiöittämisvelvollisuuden poistamisesta oli myös vastoin EU-oikeutta. EU-oikeus sisältää yhdenvertaisuusperiaatteen, joka on saman sisältöinen kuin Suomen perustuslakiin kirjattu yhdenvertaisuusperiaate. EU:n kilpailuoikeuden vaatimus yhtiöittämisestä ei tietenkään ole ristiriidassa EU:n yhdenvertaisuusperiaatteen kanssa. Perustuslakivaliokunnan mukaan EU-oikeuden yhtiöittämisvaatimus oli kuitenkin ristiriidassa Suomen perustuslain yhdenvertaisuusperiaatteen kanssa. Tämä on käsittämätön tulkinta. Jos kansallisen lain ja EU-oikeuden välillä olisikin ristiriitaa, kansallisen oikeuden pitäisi väistyä.

Sote-uudistus kaatui perustuslakivaliokunnassa mielivaltaisilla ja EU-oikeuden vastaisilla perustuslakitulkinnoilla. Soten käsittely on tuorein osoitus järjestelmämme vakavasta valuviasta: perustuslakivaliokunta voi ilman oikeudellisia perusteita estää eduskunnan enemmistön haluamien lakiuudistusten toteuttamisen. Nykyinen perustuslain valvontajärjestelmä halvaannuttaa poliittisen päätöksenteon ja estää yhteiskunnan kehittämiseksi välttämättömien rakenteellisten uudistusten tekemisen.

Missään muussa länsimaassa perustuslain ylin valvontavalta ei ole poliitikkojen ja heille ilman virkavastuuta lausuntoja antavien asiantuntijoiden käsissä. Sote-näytelmän opetus on, että viimeistään nyt perustuslain ylin valvonta tulee Suomessakin siirtää korkeimmalle oikeudelle tai perustuslakituomioistuimelle.