Vuosi sitten hallitus asetti surullisenkuuluisan yritystukityöryhmän selvittämään yritystukien leikkaamista keskustalaisen Mauri Pekkarisen johdolla. Vuoden alussa kun työryhmän työ oli vielä kesken Mauri Pekkarinen lausui A-Studiossa, että ainakin ilmastopäästöjä aiheuttaviin yritystukiin pitää pystyä puuttumaan. Kuten nyt hyvin tiedämme, niin työryhmä ei lopulta saanut minkäänlaista esitystä aikaiseksi.
Nyt, kun yritystukikeskustelu on taas pudonnut pois uutisotsikoista, hallitus lisää jälleen yritystukia. Keskustalainen elinkeinoministeri Mika Lintilä ilmoitti lisäävänsä kuljetustuen määrärahaa miljoonalla eurolla kuuteen miljoonaan euroon. Kuljetustukea maksetaan Itä- ja Pohjois-Suomessa sijaitseville teollisuusyrityksille, jotka kuljettavat tuotteitaan yli 260 kilometrin päähän.
Ympäristöministeriön Ympäristön kannalta haitalliset tuet–raportin mukaan kuljetustuki on ympäristölle haitallinen yritystuki eli juuri sellainen, johon Pekkarinen lupaili ainakin puututtavan. Kuljetustuki lisää rekkojen liikennesuoritteita ja siten hiilidioksidipäästöjä.
Vaikka jättäisi kuljetustuen ilmastolle vahingollisen vaikutuksen huomioimatta, niin myös sen taloudelliset vaikutukset ovat Suomelle vahingolliset. Yksittäinen yritys voi saada kuljetustukea jopa 500 000 euroa vuodessa. Helsingin Sanomien mukaan vuosina 2010–2013 eniten kuljetustukea saanut yhtiö Pölkky Oy sai tukea yhteensä lähes kolme miljoonaa euroa. Pölkky valmistaa raskaita sahatuotteita, joita se kuljetetaan osittain kuljetustuen turvin Etelä-Suomeen. Etelä-Suomessa olevat Pölkyn kilpailijat eivät saa vastaavaa tukea, jos he haluavat myydä tuotteitaan Pohjois- tai Itä-Suomeen. Tämä tarkoittaa, että tuki vääristää myös kilpailua.
Valtion taloudellisen tutkimuslaitoksen mukaan alueelliset tukitoimet eivät lisää taloudellista toimintaa vaan ainoastaan siirtävät sitä. “Tutkimuksessa havaittiin, että työllisyys kasvaa tuetuilla alueilla tukea ilman jäävien alueiden kustannuksella. Lisäksi työllisyysvaikutukset katosivat kokonaan, kun tukitoimet päättyivät. Tulokset viittaavat siihen, että kokonaistyöllisyyden lisäämisen kannalta alueelliset tukitoimet ovat usein tehotonta politiikkaa,” raportoi VATT.
Se, että valtio verottaa palkkatyötä ja muuta taloudellista toimintaa siksi että voi lahjoittaa kuusi miljoonaa euroa kuljetustukena pois, on täysin järjetöntä ja ympäristölle vahingollista toimintaa. Kun otetaan huomioon verotuksen aiheuttamat hyvinvointitappiot ja ympäristölle aiheutuvat vahingot kuljetustuen kokonaisvaikutukset ovat Suomelle negatiiviset. On surullista, että hallitus ei ole leikannut tätä tukea kokonaan pois ja suorastaan masentavaa, että se lisää sitä.
Blogit
Liberan blogiin kirjoittavat eri alojen asiantuntijat tai muuten vain mielenkiintoiset henkilöt. Blogit ovat kirjoittajiensa mielipiteitä, eivätkä välttämättä edusta Liberan virallista kantaa.
Tietoa kirjoittajasta
Mikko Kiesiläinen
Mikko Kiesiläinen is an economist at EK – Confederation of Finnish Industries. He has previously worked as the Director of HYY Group and as a consultant for McKinsey. He has a Master's degree from the London School of Economics, and a Bachelor's degree from the University of York. Mikko was the CEO of Libera Foundation in 2018-2019.
11 kommenttia artikkeliin Hallitus lisää ympäristölle haitallisia yritystukia
Nykyinen hallitus lisännyt kaikkia kuljetusmuotoja niin mikä yllätys tämä oli.
Liberon torvelot eivät ymmärrä vienti(saha)teollisuudesta hevonhierakkaa. Eivätpä tietenkään, kun kyseisiä laitoksia ei juuri Etelä-Helsingissä ole.
Blogissa kirjoitetaan:
”Helsingin Sanomien mukaan vuosina 2010–2013 eniten kuljetustukea saanut yhtiö Pölkky Oy sai tukea yhteensä lähes kolme miljoonaa euroa. Pölkky valmistaa raskaita sahatuotteita, joita se kuljetetaan osittain kuljetustuen turvin Etelä-Suomeen. Etelä-Suomessa olevat Pölkyn kilpailijat eivät saa vastaavaa tukea, jos he haluavat myydä tuotteitaan Pohjois- tai Itä-Suomeen. Tämä tarkoittaa, että tuki vääristää myös kilpailua. ”
Aika vääristelevän kuuloinen väite. Kuten monet muutkin sahayhtiöt, tuokin yritys kuskaa tuotteitaan pääosin satamiin. Yhtiön tuotannosta noin 70 % menee vientiin. Loput tuotannosta menevät eri puolille Suomea. Sahatuotannon sivutuotteet hyödynnetään polttoaineena lähialueen voimaloissa. Kuljetustuki on pääosin vientituki.
Ympäristölle haitallisia kuljetustuet kyllä varmaan ovat. Suoria kuljetustukia ennemmin voisi panostaa vaikka Saimaan kanavan laajennukseen, ja mahdollistaa suorat merikuljetukset sahatavaraviennille isommilla laivoilla Saimaan satamista, jolloin puutavaraa ei tarvitsisi kuljettaa rekoilla niin pitkiä matkoja Itä-Suomesta, kun isommillekin laivoille sopivia satamia olisi lähempänäkin.
Eli jos Helsingissä toimiva yhtiö saisi vastaavan tuen kuljettaakseen puita itä tai pohjois-suomeen niin ongelma olisi hoidettu eli tuki ei vääristäisi kilpailua
Ymmärsin kyllä mitä tässä kolumnissa tavoitellaan mutta esimerkki oli huono.
Kirjoittaja voisi myös takertua enemmän vihreisiin arvoihin kuin että esitttelee jotain kansankapitalismia joka ei johda mihinkään.
Vihreä puolue mihin kirjoittaja kuuluu jatkaa samalla populistisella otteella kuin kaikki muutkin helsingin tekovihreät. Mikä ei sinällään yllätä. Ikävä kyllä
”Eli jos Helsingissä toimiva yhtiö saisi vastaavan tuen kuljettaakseen puita itä tai pohjois-suomeen niin ongelma olisi hoidettu eli tuki ei vääristäisi kilpailua”
Helsingissä on omat liikenteen erityistukensa, joita esimerkiksi itä-Suomen kunnissa ei ole. Esimerkiksi raitiotielle myönnetty sähköverovapautus ja valtion parin sadan miljoonan euron tuki kahden kaupungin omistamalle Länsimetro-osakeyhtiölle, mikä on käytännössä eräänlainen erityinen omaisuudensiirto ja omanlaisensa yritystuki.
Raskaita kuljetusajoneuvoja, kuten muitakin kulkuneuvoja voitaisiin konvertoida vaihtoehtoisilla uusiutuvilla polttoaineilla käyviksi, esim. erittäin herkästi palavaa metanolia ja kaasua hyödyntäen. Mitä paremmin polttaine palaa, sen vähemmin se tuottaa haitallisia päästöjä. Tämän tajuaa vaikkei olisi insinöörikään.
Hallituksen suunnitelmat ilmastonlämpenemisen hidastamiseksi ovat kaikkea muuta kun kestäviä. Anne Bernerin hinku uudistaa autokantaa sisältää sen ongelman, että jatkuva uusien autojen tuotanto ja kuljettaminen myyntiin, on julmaa lunonnovarojen kerskakulutusta ja ilmaston kuormittamista.
Sähköautot eivät ole ollenkaan niin puhtoisia ympäristön kannalta kun moni luulee. Sähköauto-lobbauksesta tulee mieleen lähinnä Spede Shown sketsi, jossa vaimo tokaisi miehelleen ydinvoiman olevan ihan turha energiamuoto, kun on olemassa sähkö.
Sähköautojen akkujen valmistuprosessi on groteskia ympäristön tuhomaista, ja kyseisiin autoihin ladattavaa sähköä tuotetaan mm. hiili- ja ydinvoimalla.
Kyynisesti voisi sanoa että Bernerin autokannan uudistuksen tavoitteena on että suvun autobusineksiin saadaan lisää buustia.
Yritykset, kuten ketkä tahansa tavalliset ihmisetkin on pakotettu moninkertaistamaan muovijätteen tuotantoa. Puhelimet ja tietokoneet vaihtuvat yhä lyhyemmällä aikavälillä uusiin ja niiden yhteydessä on vielä massiiviset määrät muovista pakkausmateriaalia.
Kaikkialla luukutetaan kasvun, tuotannon ja kulutuksen puolesta, ja samaan aikaan pitäisi tehdä jotain tämän henkitoreissaan korisevan jätteiltä ja myrkyiltä löyhkäävän lämpenevän planeetan hyväksi.
On siellä seassa myös ihan hyviäkin esityksiä. Esimerkiksi biopolttoaineiden sekoitusvelvoitteen nosto lienee pitkällä tähtäimellä parempi vaihtoehto kuin pelkän fossiilisen polttoaineen poltto. Tieliikenteen kasvihuonekaasupäästöt laskevat aika nopeaa vauhtia verrattuna muihin liikennemuotoihin.
Toista ääripäätä edustaa esimerkiksi Finavian laaja pääomitus vuonna 2014, jonka teki edellinen hallitus, johon kuului pääomitushetkellä mm. Vihreä liitto. Kyseisen pääomituksen pohjalta valtionyhtiö Finavia käynnisti velkavipua hyödyntäen miljardin euron laajuisen lentoliikenteen kasvattamiseen pyrkivän investointiohjelman, jonka tavoitteisiin lukeutuu lentoliikenteen kaksinkertaistaminen suomalaisilla lentokentillä vuoteen 2030 mennessä verrattuna vuoden 2014 pääomitusta edeltäneeseen tilanteeseen.
Oppositiosta käsin on aina helppo moittia hallitusten päätöksiä, mutta sitä poliitikkojen on vaikeampi selittää, minkä takia kukin puolue vuorollaan on hallituksessa ollessaan tullut tehneeksi ilmastonmuutoksen kannalta varsin ongelmallisia päätöksiä.
Mitä tulee blogistin viittaukseen linkattuun raporttiin, viittauksessa erikoista on se, että viitattu raportti ei ainakaan erikseen edes käsittele kuljetustukia, eikä siinä arvioida muidenkaan asioiden osalta kokonaisvaikutuksia ihmisten hyvinvoinnin kannalta, vaan vain kokonaistyöllisyysvaikutuksia erään Britanniassa tehdyn alueellisen tukiohjelman osalta.
Kuljetustukikeskusteluissa ainakin menneisyydessä keskeinen asema on ollut kilpailun vääristymissä. Kuljetustukioikeus neuvoteltiin aikoinaan Suomen EU:hun liittymissopimuksen osana. Kuljetustukien perusteluihin on liittynyt mm. se, että Ruotsi maksaa kuljetustukea ja että venäläisrekoilla on halvemmat kuljetuskustannukset sen maan alemman verotuksen ansiosta. Itse kannatan suorien kuljetustukien sijaan väylien kehittämistä niin, että kuljettaminen myös Pohjois-Suomesta ja Itä-Suomesta edullistuu sitä kautta. Väylien taso määrittää aika paljon kuljetuskustannusten määriä.
Nykyiset E-bensat ovat mitä kamalinta sotkua jota voi autoon tai moottoripyörään tankata. Se muuttuu bensasta vedeksi vuodessa, saastuttaa tarpeettomasti ja rikkoo moottorit.
Vaihtoehtopolttoaineita on on ollut jo 100 vuotta, ja hyvin tehokkaita sellaisia, mutta kun pitää päästä näpertelemään.
Jännä, että propaganda on mennyt niin hyvin perille, että täälläkin ympäristö alkaa olla omaehtoinen yksilöllinen toimija, jolla on preferenssit ja tavoitteet. Seuraavaksi varmaan päivitellään, mitä äitimaalle kuuluu. Muistutukseksi seuraava: kun pohditaan hyvinvointia ja halutaan vedota taloustieteeseen niin edunsaajat ja kärsijät ovat aina ihmisiä eivät ympäristöjä tai yrityksiä tai metsiä.
Ympäristö-perustetta moni poliitikko käyttää siinä kohdin, kun se tukee omaa poliittista kantaa, ja ja sama peruste jätetään esittämättä toisissa kohdin. Kirjoituksen julkaisun jälkeen Hesari julkaisu uutisen, jossa arvioi lentoliikenteen verotukien määriä. Helsinki-Thaimaan lennon tueksi kirjoituksessa arvioitiin 500 euroa: https://www.hs.fi/kuukausiliite/art-2000005915677.html
Jos Helsingistä on lentoja noin 20 miljoonaa euroa vuodessa, ja huomioiden myös lyhyempien lentojen osuudet keskimääräinen verotuki olisi vaikkapa 100 euroa per lento, olisi ympäristölle haitallisten verotukien määrä siltä osin 2 miljardia euroa vuodessa. Jos verotuki olisi 150 euroa per lento, verotukien määrä Helsingin lennoille olisi 3 miljardia euroa vuodessa.
20 miljoonan lukemassa kyse on lentomatkustajien määristä. Kirjoituksesta voi saada virheellisen kuvan, että kyse olisi lentojen määristä. Mutta lentomatkustajien määriä tarkoitin.