Suomessa on 15 yliopistoa ja 25 ammattikorkeakoulua. Väkilukuun suhteutettuna tämä on kaksinkertainen määrä korkeakouluja muihin Pohjoismaihin verrattuna. Suomen korkeakouluverkosto on laaja mutta heikko, sillä resursseja on hajautettu liikaa. Tällä hetkellä Suomi tarvitsisi vähemmän mutta paremmin resursoituja korkeakouluja. Nyt meillä on vain kourallinen yliopistoja, joilla on kyky tuottaa huippututkimusta.
Korkeakoulujen liian suuresta lukumäärästä aiheutuvat ongelmat ovat olleet tiedossa jo pitkään. Muun muassa Valtion tiede- ja teknologianeuvosto kirjoitti vuonna 2006 julkaistussa raportissaan Tiede, teknologia, innovaatiot:
”Voimavarojen parempi käyttö edellyttää päällekkäisten toimintojen karsimista, korkeakoulusektoreiden välisen yhteistyön syventämistä ja yksikköjen muodostamista nykyistä suuremmiksi kokonaisuuksiksi” (Tiede- ja teknologianeuvosto, 2006)
Samaan tapaan Aalto-yliopiston entinen rehtori Tuula Teeri ja professori Arto Mustajoki vaativat laajan yliopistoverkoston uudelleen arviointia vuoden 2015 raportissaan Innovaatioiden perusta murenee:
”Suomessa oli aikoinaan hyvät perusteet laajalle yliopistoverkolle, mutta kiristynyt kansainvälinen kilpailu on asettanut meidät uuteen tilanteeseen. Huomiota pitää kiinnittää yliopistokentän pieniin toiminnallisiin yksiköihin.
Kaikkiaan yliopistoissamme on 54 tieteenalaa, ja niistä 27 on edustettuna vähintään kuudessa eri yliopistossa. Yksikään näistä 27 tieteenalasta ei nouse tasoltaan yli maailman keskitason.” (Mustajoki, Teeri, 2015)
Shanghain yliopiston ylläpitämässä kansainvälisessä yliopistovertailussa suomalaisista yliopistoista vain viisi yltää 500 parhaan yliopiston joukkoon. Tätä voi pitää vielä kohtuullisena suorituksena.
Esimerkiksi Ruotsista samalle listalle yltää 11 yliopistoa. Väkilukuun suhteutettuna Ruotsissa on noin 22 prosenttia enemmän huippuyliopistoja kuin Suomessa.
Sijoitusten lähempi tarkastelu ei kuitenkaan ole mairittelevaa suomalaisten yliopistojen kannalta. Suomen huippuyliopistoista kolme sijoittuu välille 401–500. Eli maailman 400:n parhaan yliopiston listalla Suomella on enää kaksi yliopistoa: Helsingin yliopisto ja Itä-Suomen yliopisto. Edes työnimellä ”huippuyliopisto” tituleerattu Aalto-yliopisto ei siis mahdu tuohon ryhmään. Ruotsin korkeakouluista sen sijaan kymmenen on maailman 400:n parhaan yliopiston joukossa.
Talouspolitiikan arviointineuvoston vuoden 2017 raportin mukaan eri tieteenalojen merkittävimmät yksiköt ovat Ruotsissa huomattavasti suomalaisia yksiköitä suurempia. Ruotsissa alan suurimmissa yksiköissä on keskimäärin 26 professuuria, kun taas Suomessa on vain 17 professuuria. Kun Suomen korkeakoulujärjestelmän absoluuttiset resurssit ovat selvästi pienemmät kuin Ruotsin, on resurssien keskittäminen sitäkin perustellumpaa.
Samaan aikaan, kun Suomessa päätettiin vuonna 2010 muodostaa Aalto-yliopisto yhdistämällä kolme erillistä korkeakoulua – Helsingin kauppakorkeakoulu, Taideteollinen korkeakoulu ja Teknillinen korkeakoulu – Tanskassa toteutettiin astetta kunnianhimoisempi korkeakoulu-uudistus.
Tanskassa oli havaittu samat hajanaisen korkeakoulukentän ongelmat kuin Suomessa. Vastatakseen kiristyvään kansainväliseen kilpailuun Tanskassa toteutettiin vuonna 2007 yliopisto-uudistus. Siinä yhdistettiin 25 korkeakoulua ja tutkimuslaitosta siten, että instituutioiden lukumäärä laski yhteentoista. Uudistuksen jälkeen maassa oli kahdeksan yliopistoa ja kolme tutkimuslaitosta. Tanskassa tutkimusrahoitus on kohdistettu pääasiassa seitsemälle tutkimusyliopistolle, joissa tapahtuu 97 prosenttia kaikesta yliopistotutkimuksesta.
Norjassa korkeakouluja fuusioitiin 1990-luvulla eli samaan aikaan, kun Suomessa puuhattiin ammattikorkeakoulu-uudistusta. Norjassa keskustelu fuusioiden tarpeesta oli käynnistynyt jo vuonna 1965 perustetun yliopistojen tulevaisuutta selvittäneen Ottosen-komitean mietinnön myötä. Päätöksenteon ja fuusioiden toteuttamisen vaikeudesta kielii se, että uudistus tehtiin vasta 29 vuotta myöhemmin.
Vuonna 1994 Norjassa fuusioitiin 98 ammattikorkeakoulua 26:ksi instituutioksi. Tuon suuruudistuksen jälkeen Norja on jatkanut samalla linjalla. Viimeisen 20 vuoden aikana Norjassa ammattikorkeakoulujen lukumäärä on jatkanut pienentymistä ja myös yliopistoja on kannustettu fuusioitumaan. Nykyinen lainsäädäntö vaikeuttaa korkeakoulujen fuusioita
Aalto-yliopiston muodostamisen jälkeen Suomessa on nähty myös muita yhdistymisiä. Esimerkkeinä yhdistymisistä ovat Taideyliopisto sekä Itä-Suomen yliopisto. Taideyliopisto syntyi Sibelius-Akatemian, Teatterikorkeakoulun ja Kuvataideakatemian yhdistämisestä.
Itä-Suomen yliopisto yhdisti Kuopion ja Joensuun yliopistot. Lisäksi Turun yliopisto on ainakin hallinnollisesti nielaissut Turun kauppakorkeakoulun. Näidenkin fuusioiden jälkeen yliopistoja on edelleen neljätoista.
Korkeakoulujen lukumäärän pienentäminen olisi mahdollista toteuttaa samanaikaisesti duaalimallista luopumisen kanssa. Duaalimalli on ongelmallinen ammattikorkeakoulun ja yliopiston fuusiossa.Duaalimalli pakottaa oppilaitokset fuusiossa yhtiörakennekikkailuun: yliopistokonsernista tulee osakeyhtiömuotoisen ammattikorkeakoulun omistaja ja ammattikorkeakoulusta tytäryhtiö. Lainsäädäntö ei salli muuta ratkaisua. Yliopistoille ja ammattikorkeakouluille pitäisi antaa vahvat taloudelliset kannustimet nopeuttaa hitaasti alkanutta fuusioitumista.
Fuusioille pitäisi antaa valtion tuki ja lainsäädäntöä olisi päivitettävä. Itsenäisten korkeakoulujen lisäksi Suomessa toimivien kuuden yliopistokeskuksen tulevaisuutta ja tarkoituksenmukaisuutta tulisi arvioida kriittisesti.
Tämä artikkeli on osa Liberan julkaisua
Paljon opittavaa – kuinka korjata Suomen korkeakoulutusBlogit
Liberan blogiin kirjoittavat eri alojen asiantuntijat tai muuten vain mielenkiintoiset henkilöt. Blogit ovat kirjoittajiensa mielipiteitä, eivätkä välttämättä edusta Liberan virallista kantaa.
Tietoa kirjoittajasta
Mikko Kiesiläinen
Mikko Kiesiläinen is an economist at EK – Confederation of Finnish Industries. He has previously worked as the Director of HYY Group and as a consultant for McKinsey. He has a Master's degree from the London School of Economics, and a Bachelor's degree from the University of York. Mikko was the CEO of Libera Foundation in 2018-2019.
4 kommenttia artikkeliin Paljon opittavaa – korkeakouluverkostoa pitää harventaa
Onpa vähän väen vängällä saatu huippuyliopistojen rankingit ja joka niemessä ja notkossa olevat ammattikorkeakoulut samaan blogikirjoitukseen.
Ammattikorkeissa olisi selvästi edelleen vesurille töitä. Maaseudulla olevat pikkuyksiköt jotka eivät houkuttele opiskelijoita pitäisi sulkea. Yliopistosektorilla kehitystä on jo tapahtunut, ja se jatkuu myös tulevaisuudessa yliopistojen omilla ehdoilla.
Tuo top 500 yliopiston listaus keskittyy toki puhtaasti tutkimuksen (=julkaisujen) tasoon, eli ammattikorkeakoulut eivät edes yritä olla sillä tontilla. Niitä voisi yhdistellä miten tahansa keskenään ilman että se nostaisi yhtäkään tuohon listaukseen.
En ole ihan varma että yrittävätkö kaikki yliopistotkaan (esim. Taideyliopisto, MPKK tai Hanken) todellisuudessa panostaa tuolle saralle niin paljoa… Eli Suomessa on kymmenisen korkeakoulua jotka tekevät tutkimusta ja niistä puolet on tuolla TOP 500 listalla. Ei se mikään huipputulos ole, muttei myöskään tunnu huutavan mistää suomalaisen koulutuksen alennustilasta.
Sinänsä päällekäisten toimintojen vähentäminen on tietysti hyvä tavoite. Itse kannattaisin koska tahansa tätä aluepolitiikkaan ideologisen hajauttamisen karsimista. Ja AMK:issa mm. heikko opetuksen laatu on vielä ihan oma puheenaiheensa. Silti näkisin mielelläni argumentoinnin pohjaavan vaikka johonkin vertaisarvioituun tutkimukseen, jossa on käsitelty yhdistymsiten vaikutuksia opetuksen tai tutkimuksen tasoon.
Helpoin tapa järjestää nousu noilla listoilla olisi perustaa Suomen yliopisto, jonka alayksiköitä kaikki Suomen yliopistojen hyin pärjäävät yksiköt olisivat, tai vaikka kaikki yliopistotkin. Helpoiten asia onnistuisi, jos toimittaisiin niin, että Suomen akatemia rahoittamineen hankkeineen luokiteltaisiin yliopistoksi. Mutta kokonaan toinen asia on, onko listoilla pärjääminen niin tärkeä asia, että sen takia niin kannattaisi tehdä. yliopistojen päätehtävänä Suomessa on perinteisesti nähty ennemmin hyvien työntekijöiden tai yrittäjien kouluttaminen ja kaupallisesti merkittävien innovaatioiden kehittäminen kuin pärjääminen englanninkielisiin julkaisuihin pääasiassa perustuvissa rankingeissa, joiden ranking-kärkenä on vuosi toisensa jälkeen tietyt varakkaat amerikkalaiset ja englantilaiset yliopistot, joilla on varaa rekrytoida Nobeleilla ja muilla tavoin palkittuja tutkijoita palvelukseensa.
Mitä päällekkäisyyteen tulee, niin on aika ilmeinen asia, että monissa asioissa ei edes kannata tähdätä kansainväliseen kärkeen, vaan päällekkäisyys voi olla jopa järkevää. Esimerkiksi markkinoinnin tutkimusta ja opetusta on isossa osassa Suomen yliopistoista. Näiden parissa toimii tyypillisesti pari työntekijää per yliopisto, ilman tavoitettakaan tähdätä kansainväliseen kärkeen. Nämä opettavat opiskelijamäärien kannalta pääasiassa peruskurssitason asioita, ja pyrkivät adaptoimaan opetukseen pääasiassa muiden tutkimia tietoja, käyttäen mm. yleensä samoja oppikirjoja kuin huippuyliopistotkin. Jos yliopistossa esim. 50 % opiskelijoista suorittaa vähintään yhden markkinoinnin kurssin, opetettavaa porukkaa riittää jo peruskurssitasolla. Sama tilanne on vaikkapa matematiikan peruskurssien suhteen. Opiskelijat tarvitsevat niiden tietoja vähän kaikissa yliopistoissa, ja samalla yliopistot tarvitsevat jonkinlaisen henkilökunnan peruskursseja pitämään – vaikka toiminta onkin päällekkäistä muiden yliopistojen kanssa. Peruskurssien osalta sillä ei ole kauheasti merkitystä, millaista huippututkimusta yliopistossa tehdään tai ei tehdä, sillä huippuyliopistojenkaan tutkijat eivät työkseen tutki matematiikan peruskurssien perusasioita, vaan jotain ihan muuta.
Suomen kokoiseen maahan sopisi yksi kansallinen yliopisto(systeemi). Niin kuin USAn osavaltioissa: State University of New York System tai California State University System.
Ranking paranisi kummasti. Alkuun riittää varmaan profiloituminen ja yliopistojen yhdistymiset. Ammattikorkeakouluja yliopistoihin yhdistämällä tutkimustilastot tuskin paranevat.