Yksi Alkon monopolin säilyttämistä kannattavien usein käyttämä perustelu on Alkon hyvän valikoiman ja asiantuntevan palvelun turvaaminen. Tyypillisen argumentin mukaan Alkon laaja valikoima ei olisi enää saatavilla ympäri maan, jos alkoholin vähittäismyynti avattaisiin kilpailulle.
Alkon hyvän valikoiman ja palvelun salaisuus on se, että asiakkaat jotka niistä nauttivat eivät maksa niiden koko hintaa, vaan maksattavat ison osan kuluista muilla. Ulkomailla, missä viinien myynti ruokakaupoissa on sallittua, usein viinivalikoima on pienempi kuin isossa Alkossa. Laajan valikoiman ylläpitäminen on kallista ja kilpailulla markkinalla, sitä kustannusta ei pitäisi laittaa muiden maksettavaksi niin kuin Suomessa.
Ristisubventiolla tuetaan viiniharrastajia
Alko hinnoittelee kaikki valko-, puna- ja kuohuviinit samalla hinnoittelukertoimella. Tukkuhinta kerrotaan 1,54 kertoimella ja siitä saadaan vähittäismyyntihinta. Alkon hinnoittelu on täysin mekaaninen, eikä ota huomioon muita kustannuksiin vaikuttavia tekijöitä kuin sisäänostohinnan.
Normaalisti vähittäismyyntiä harjoittava yritys hinnoittelee tuotteensa siten, että suuremmalla volyymillä myytävät tuotteet hinnoitellaan matalammalla katteella. Tämä on mahdollista sen ansiosta että nopeasti kiertävät tuotteet aiheuttavat vähemmän varastointikustannuksia ja niihin sitoutuu käyttöpääomaa vain lyhyeksi aikaa.
Viime vuonna Alkon litramääräisesti myydyimmät tuotteet olivat Hartwallin lonkero, Leijona Viina, Koskenkorva, Suomi Viina ja Olvin Tuplapukki. Näiden tuotteiden ostajat ovat Alkon ristisubvention maksajia. Saamapuolella taas on pääasiassa pienimenekkisten harvinaisempien viinien ostajat. On perusteltua olettaa että suurimenekkisten juomien ostajat ovat keskimäärin pienituloisempia kuin viiniharrastajat. Jos näin on, Alkon ristisubventio toimii kuin regressiivinen tulonsiirto.
Jos Alko toimisi kilpailulla markkinalla, se joutuisi hinnoittelemaan tuotteensa selkeämmin todellisten kustannusten mukaan. Tämä tarkoittaisi suurivolyymisten tuotteiden hintojen laskua ja pienimenekkisten tuotteiden hintojen nousua. Jos kilpailulla markkinalla toimiva vähittäismyyntiyritys hinnoittelisi tuotteensa Alkon tavoin kiinteällä kertoimella, se menettäisi ison osan myynnistään fiksummalle yrittäjälle, joka tarjoaisi volyymituotteet edullisemmalla hinnalla.
Alko tuottaa ylilaatua
Alkon asiakaspalvelun laatu on erinomaista, oikeastaan liian hyvää. Alkon työntekijät viettävät vuosittain noin neljä päivää koulutuksessa. Vertailun vuoksi Eksote-sairaanhoitopiirin työntekijät viettävät keskimäärin 1,7 päivää koulutuksessa. Sitä voi kukin miettiä onko se julkisten varojen järkevää käyttöä, että Alkon henkilökuntaa koulutetaan kaksi kertaa enemmän kuin sairaanhoitopiirin henkilökuntaa.
Suuren koulutusmäärän ajurina on, että Alkon palvelun laatutaso on asetettu vaativimpien asiakkaiden mukaan. Alko itse kuvailee koulutuksen painopisteiden kehittymistä mm. seuraavasti “yksittäisten opiskeltavien tuotteiden määrää vähennettiin ja koulutus keskittyi aiempaa enemmän sesonkeihin, tuoteryhmiin ja viinialueisiin sekä eri ruoka- ja juomakulttuurien erityispiirteisiin.”
On vaikea nähdä miten suuren volyymin siideri-, lonkero- tai viinatuotteita ostava asiakas hyötyisi tästä koulutuksesta yhtä paljon kuin erikoisviinejä nauttiva keskimäärin parempituloinen asiakas. Kuitenkin kaikki asiakkaat osallistuvat näiden koulutuskustannusten maksamiseen. Samoin kuin laajan valikoiman ylläpito, asiakaspalvelun ylilaatu on luonteeltaan regressiivinen vero.
Kilpailun vapauttaminen lopettaisi piiloverot
Alkon tapa subventoida viini-intoilijoiden harrastusta on tuloeroja kasvattava, eikä sitä voi pitää oikeudenmukaisena. Vaikka Alkon monopoli lopetettaisiin, niin etämyynnin myötä on turha pelätä että hyviä viinejä ei olisi saatavilla. Pelkästään Ranskassa arvioidaan olevan yli 100 000 viinin tuottajaa, joten Alko ei ikinä pysty tarjoamaan samanlaista valikoimaa kuin internetin kautta tapahtuva etämyynti.
Se, että Alkon monopoliasemaa puolustetaan laadukkaalla valikoimalla, kertoo siitä kuinka kauas Alko on ajautunut päätehtävästään eli alkoholihaittojen vähentämisestä. Tämä on sinänsä ymmärrettävää sillä alkoholin jakelumonopoli on erittäin epätarkoituksenmukainen keino rajoittaa alkoholihaittoja.
Parasta olisi vapauttaa alkoholin vähittäismyynti kilpailulle. Alkoholi on addiktiota ja terveyshaittoja aiheuttava aine, joten sen tarjontaa on perusteltua säännellä. Verotus, valistus sekä markkinoinnin ja myynnin sääntely ovat kuitenkin huomattavasti parempia keinoja tähän kuin valtion oma viinakauppa.
Blogit
Liberan blogiin kirjoittavat eri alojen asiantuntijat tai muuten vain mielenkiintoiset henkilöt. Blogit ovat kirjoittajiensa mielipiteitä, eivätkä välttämättä edusta Liberan virallista kantaa.
Tietoa kirjoittajasta
Mikko Kiesiläinen
Mikko Kiesiläinen is an economist at EK – Confederation of Finnish Industries. He has previously worked as the Director of HYY Group and as a consultant for McKinsey. He has a Master's degree from the London School of Economics, and a Bachelor's degree from the University of York. Mikko was the CEO of Libera Foundation in 2018-2019.
6 kommenttia artikkeliin Porvari, pienituloiset rahoittavat sinun viiniharrastustasi!
Ymmärrän jutun pointin, lisää varmoja lypsylehmiä eli investointikohteita (tällä kertaa vapauttamalla alkoholi ”kilpailulle”). Harmi vain että viesti on melko ristiriitainen, varmaan johtuen juuri edellä mainituista motiiveista, joiden varaan jutun todellinen tarkoitus on rakennettu.
(1) Siis Alko on huono, koska suosittujen juomatuotteiden hinnat ovat korkeammat kuin pitäisi, kun taas pienivolyymisten ovat halvemmat kuin pitäisi (kustannuksiin nähden; ristisubventio), mutta kuitenkin samalla ”Alkoholi on addiktiota ja terveyshaittoja aiheuttava aine, joten sen tarjontaa on perusteltua säännellä”. –> Eikö Alko juuri toimi tällä eli säätele tarjontaa hintamekanismilla kun haittoja aiheuttavat suuren volyymin tuotteet ovat kalliimpia?
(2) Kun jutun argumentti perustuu ristisubventioon, olisi hyvä avata hiukan näitä Alkon aitoja varastointikustannuksia ja hinnoittelua oletusten sijasta, kun sentään vaaditaan koko Alkon lakkauttamista. Helppohan sitä olettaa ja linkittää yksi Forbesin mielipidekirjoitus.
(3) Suurten volyymeiden siiderit ja lonkerot ovat jo ”vapautuneet” tiettyyn prosenttirajaan asti vuoden 2018 alusta. Tämän voisi päivittää juttuun.
(4) ”alkoholin jakelumonopoli on erittäin epätarkoituksenmukainen keino rajoittaa alkoholihaittoja.” Eli siis alkoholin jakelun (tarjonnan) sääntely ei rajoita sen tuottamia haittoja, voisi kysyä millä logiikalla tähän johtopäätökseen on päästy?
(5) Final point: Totta on että viiniharrastelijoiden tukeminen ei ole täysin oikeudenmukaista, vaikka valtio ja kunnat toki tukevat monenlaista harrastustoimintaa jääkiekosta ja jalkapallosta aina pienituloisten suosimiin golfiin ja purjehdukseen. Mutta enemmän oikeudenmukaista voisi ehkä olla se, että addiktiota ja terveyshaittoja aiheuttavan aineen myynnin tuottama arvonlisä (raha) kiertää takaisin julkiselle sektorille (esim. julkisen terveydenhuollon kustannusten kattamiseen).
Kukahan haluaisi kilpailun avaamisen jälkeen ostaa Alkon, ei ainakaan nuo pienituloiset, joista jutussa ollaan kovasti nimellisesti huolissaan..
Odotan edelleen sitäkin päivää että työvoima ei olisi monopoli asemassa Ay liikkeen suojissa kaikilla eduilla mikä on syynä korkeaan työttömyyteen.Markkinaehtoinen työvoima niin sitten Suomi kyllä nousee kunnolla taloudessa ,voi muuten jopa tietää parempaa palkkaa monella alalla.
Toisin sanoen Alko on kaikin puolin kannatettava menestystarina. Jos se sotii ideologista dogmaa vastaan – sen pahempi ideologiselle dogmalle.
Miten Alko voi olla menestystarina, jos se myy kallista alkoholia alehintaan ja käyttää veronmaksajien rahoja viiniharrastajien palvelemiseen? Ei sillä, kyllä minäkin olen porvarina ihan tyytyväinen Alkon palvelutasoon (ja Alko löytyy alakerrasta, eli etäisyyskään ei ole ongelma), mutta ei siinä silti mitään taloudellista järkeä ole.
Jos valtio haluaa tehdä alkoholilla rahaa, alkoholia kannattaa verottaa. Jos valtio haluaa rajoittaa alkoholin saatavuutta (mitä valtio tällä hetkellä nimenomaisesti ei tee, vaan Alko pyrkii kaikin keinoin laajentamaan myymäläverkkoaan ja verkkokauppaa), kannattaa rajoittaa saatavuutta esimerkiksi lupajärjestelyillä tai myyntiaikojen rajoituksilla. Jos halutaan tukea viiniharrastajia, kannattaa se tehdä suoraan rahalla tai epäsuoraan verokohtelulla.
Monopolilla voi teoriassa tehdä kaikkea tätä, mutta vain paljon huonommin ja läpinäkymättömämmin kuin vapailla markkinoilla.
Hyvä kirjoitus. Alko on hieno paikka sen mahtavan hyvälaatuisten tuotteiden puolesta. Mutta pointtihan onkin kuka sen maksaa. Voisihan samaan laatuun päästä edullisemminkin, kuten esität. Ehkä ratkaisu voisi olla viiniraati, joka suosittelee Keskolle ja S-ryhmälle viinejä ja pitäisi tarkastuksilla huolta, että kansa saa laatua tältä duopolilta nykyisen monopolin sijaan… aika pieni budjetti riittäisi ja vapaaehtoisia raatilaisia riittäisi, joskin kysymys on olisiko duopoli välttämättä parempi kuin monopoli. Matti Salosen kritiikki on ihan mielenkiintoista, vaikka kohdat 3 ja 4 tavallaan kumoavat toisensa. Eihän meillä ole enää tarvetta keskustella saatavuuskysymyksestä, ei ainakaan nykyhallituksen 2018 tekemän ison muutoksen jälkeen kun anniskelupaikkojen prosentit vapautuivat ja kauppojen nousivat ja alaikäisetkin saava toimia baaritiskin takana anniskelijoina. Mitä kohtaan 5 tulee, niin suuri osa kaikesta kiertävästä rahastahan kiertääkin juuri julkisen terveydenhuoltoon, ettei siitä asiasta liene kritiikki paikallaan viinarahojen käytössä.