Liberan Suomi jää jälkeen -raportin nettiversio julkaistiin osissa. Tämä on ”7 haastetta” osion viides kirjoitus.
Startupeissa Ruotsi päihittää Suomen
Supercell, Rovio, Wolt ja Slush. Suomi on niittänyt mainetta startup-maana. Pohjolasta todella kajahtaa, mutta vielä kovemmin lahden toiselta puolelta – Ruotsista. Kun katsoo ruotsalaisia startup-lukuja, erityisesti sen pääkaupungista Tukholmasta, täytyy naapurille myöntää aito Pohjolan herruus – vuodesta 2000 lähtien Ruotsin startupien markkina-arvo on noussut yhtä paljon kuin muiden Pohjoismaiden yhteensä! Tuoreessa Startup Genomen globaalissa startup-ekosysteemitutkimuksessa Tukholma sijoittuu sijalle 14 ollen viidenneksi paras ekosysteemi Euroopan maista. Suomi ei mahtunut tutkimuksessa 20 parhaan maan joukkoon. Ekosysteemien arviointi perustuu pääsääntöisesti siihen, missä aikaisen vaiheen startup-yrityksellä on parhaat mahdollisuudet saavuttaa globaalia menestystä. Kun vertaamme itseämme Ruotsiin, on kuitenkin muistettava, että todella puhumme isoveljestä: Ruotsi on lähes tuplasti suurempi maa ja kasvanut viime vuosina Suomea enemmän. Se ei kuitenkaan tarkoita, etteikö menestyksekkäältä maalta voisi – ja kannattaisi – oppia.
Yksisarviset eli yli miljardin arvoiset startup-yritykset
Ruotsi 7 – Suomi 2. Tähän seitsemään mahtuu Ruotsille tyypilliseen tapaan teknologiayhtiöitä eri teollisuudenaloilta, kuten Candy Crushia, Klarnaa, Skypeä ja Spotifyta. Jo entuudestaan olemme saaneet ihaillen tai kadehtien katsoa länsinaapurin monipuolista elinkeinoelämää, jonka lähes jokaisesta lohkosta löytyy menestyvä yritys. Näin näköjään myös startupien kanssa. Vuonna 2016 Ruotsin yksisarvisten kumulatiivinen arvo oli 31,1 miljardia dollaria, kun taas Suomessa arvo oli 9,3 miljardia dollaria.
Exitit eli irtautumiset
Eikä tässä vielä kaikki. Teknologiasivusto TechCrunchin mukaan vuosina 2000-2014 Ruotsi keräsi 15 prosenttia koko Euroopan ulkomaisista investoinneista. Myös irtautumisten eli yritysten tai teknologian myynnin tai pörssilistautumisten kohdalla Ruotsi on omassa luokassaan. Ruotsin osuus kaikista irtautumisista Pohjoismaissa huitelee 50 prosentissa, niin irtautumisten lukumäärässä kuin niiden arvossa. Kun tilastoista poistetaan jokaisen Pohjoismaan suurin irtautuminen (exit), kasvaa Ruotsin arvo kaikista irtautumisista 59 prosenttiin Suomen jäädessä seitsemään prosenttiin.
Vuosina 2000-2015 Ruotsissa irtautumisia nähtiin kaikkiaan 247, joista reilu 10 prosenttia tapahtui pörssilistautumisten kautta. Suomessa irtautumisia oli vuosina 2000-2015 86, joista pörssilistautumisten osuus oli muutama prosentti. Irtautumisten arvo Ruotsissa oli näinä vuosina 18 miljardia dollaria, Suomessa neljä.
Tosin exitien sanotaan olevan kaksiteräinen miekka: toisaalta varoitetaan, ettei yhtiöitä saisi myydä liian nopeasti ja/tai halvalla, toisaalta irtautuminen on osoitus yhtiön arvostuksesta.
Pelkkää uhoa?
Yksisarvisten tai irtautumisten lukumäärää suurempi huoli ovat kuitenkin tilastot uusien yritysten perustamisessa sekä kyvykkyyksissä tunnistaa liiketoimintapotentiaalia. OECD:n Entrepreneurship at a Glance 2016 -tutkimuksen mukaan bisneshait löytävätkin ihan muualta kuin Suomesta: kun Suomessa uusien yritysten lukumäärä osoittaa pakkaselle, ollaan Ruotsissa selkeästi plussan puolella. Myös Global Entrepreneurship (GE) -tutkimus antaa Suomelle kylmiä lukuja, mitä tulee yrittäjyyden kyvykkyyksiin ja asenteisiin. Tutkimuksen mukaan asennetta riittää, mutta sen sijaan kyvykkyyksissä olisi parannettavaa. GE:n mukaan Suomen sijoitus oli vuoden 2016 vertailussa heikoin kaikista eurooppalaisista maista jääden sijalle 18 yhteensä 20 maasta. Tässäkin mittelössä Ruotsi on selkeästi edellä sijoittuen viidenneksi.
Ruotsin etumatkaa kasvattanee omalta osaltaan maan suurempi koko, pidempi pääomasijoittamisen perinne sekä monipuolisempi elinkeinorakenne. Toisaalta erityisesti Tukholman vaikea asuntotilanne sekä Löfvenin hallituksen kaavailemat yritysverokorotukset voivat vaikeuttaa Ruotsin Pohjolan kuninkuutta. Samaan aikaan Suomessa startup-panostukset Slushin ja muiden toimijoiden imussa kasvavat. Tästä on osoituksena mm. suomalaisten kasvuyritysten lisääntynyt rahoitus. Pohjolan startup-maiden olisikin fiksua tehdä mahdollisimman paljon yhteistyötä, jotta kiinnostusta ja rahoitusta saataisiin kanavoitua mahdollisimman paljon Pohjoismaihin.
Tämä artikkeli on osa Liberan julkaisua
Suomi jää jälkeen ja sen seitsemän haastettaBlogit
Liberan blogiin kirjoittavat eri alojen asiantuntijat tai muuten vain mielenkiintoiset henkilöt. Blogit ovat kirjoittajiensa mielipiteitä, eivätkä välttämättä edusta Liberan virallista kantaa.
Tietoa kirjoittajasta
Henna Keränen
Henna Keränen vastaa digitaalisesta markkinoinnista ja yhteisöstä STING:ssa (Stockholm Innovation & Growth), joka on Pohjoismaiden johtava teknologia-startupien kiihdyttämö ja hautomo Tukholmassa.
6 kommenttia artikkeliin Suomen 7 haastetta V: Huipulle nousseita startuppeja on liian vähän
Kun joku perustaisi han tavallisen yrityksen sekin riittäisi.
Juuri noin. Startup-, yksisarvis- ja muu jättimenestysjutustelu johtaa ehkä jopa harhaan. Vähän infantiilia ajatella, että tarvitaan vain hyvä idis ja meillä on ”uusi Nokia”, jonka veroilla rahoitetaan valtion talous 🙂
Olisi kiva jos nyt ihan oikeasti poistettaisiin työllistämisen esteitä normi-firmoilta… Sieltä tulisi sitten näitä jätti-super-kivuuksia.
Ruotsi jäisi kuin lokinpaska kalliolle, jos Suomessa olisi työntekoon/yrittäjyyteen kannustavat rakenteet kuten esim. Virossa.
Yrittäjää kohdellaan Suomessa erittäin huonosti kaikin puolin se huonoin mahdollinen ura valinta ellei rikastu äkkiä ja voi itse kustantaa sosiaaliturvansa ikuisesti.Yrittäjällä on vaan velvoitteita ja työnantajavastuu lähes käsittämätöntä luokkaa, ei ole Suomi mikään USA ei todellakaan
Suomi myöskin kantaa jo menneen maatalouspainotteisen hajanaisen yhteiskuntansa ja menneiden sotien painolastia niskassaan. Nuo painot niskassa on vaikea lähteä positiivisesti kehittämään yritystoimintaa ja katsoa tulevaisuuteen. Pessimismi on kannattanut suomessa, sen kylmyyden ja kahden suurvallan välissä olon takia.
Ehkä tässä nyt on erehdytty kun Suomen verrokkimaina halutaan pitää Ruotsia, Saksaa ja jopa Amerikan Yhdysvaltoja. Eihän Suomi oikeastaan ole edes vertailukelpoinen noiden vahvojen länsivaltojen kanssa.
Euroopan karttaa katsomalla voi jo havaita että Suomi on periaatteessa neljäs Baltian maa Liettuan, Latvian ja Viron hännänhuippuna. Noihin Suomea ehkä kannattaisi etupäässä verrata.
Suomi on Itä-Eurooppaa paitsi maantieteellisesti, myös kulttuurisesti. Kielemme muistuttaa eniten Viroa, ja on saanut suurelta osin lähtönsä Venäjältä. Itä- ja Kaakkois-suomalaiset muistuttavat eniten venäläisiä ulkoisen olemuksensa ja tiettyjen luonteenpiirteiden ja tapojen suhteen. Kotka-Hamina-Kouvola-Lappeenranta-sektorilla slaavilaisuus kukkii paikallisessa väestössä. Haikeat molli-iskelmät rallattavat huoltoasemien kuppiloiden ja Taksi-Mersujen reteoissa. Ihmisistä vaikuttuu surkeus, kurjuus ja nuhjuinen nukkavieruisuus. Erityisiä luonteenpiirteitä on välinpitämättömyys, häpeämätön röyhkeys, sovinistiset, rasistiset, homovihamieliset ja herravihaiset asenteet joita kuulutetaan kovaan ääneen.
Suomalainen ylipäätään kokee useinmiten itä-eurooppalaisen kohtalon, eli hengen vie viina tai väkivalta. Suomalainen lainsäädäntö suhtautuu väkivaltarikoksiin kuten murhiin, tappoihin ja raiskauksiin suorastaan suopeasti mikä sotii pahasti länsimaista ihmisoikeus-käsitystä vastaan.
Suomalaisten sokea usko ja arvostus valtion väkivaltakoneistoja kuten armeijaa ja poliisia kohtaan on myös kuin jostakin auktoritäärisestä totalitarismista. Suomalainen into käräyttää toinen kansalainen (tai turvapaikanhakija) poliisille on samalla tasolla kun Neuvostoliitossa aikoinaan.