Perustuslakiviisaiden oudot sote-jutut

En ole erityisen pahoillani, jos sote-uudistus ei etene nykymuotoisena. Siinä on paljon ongelmia, joista monet liittyvät valinnanvapausmalliin.

Silti oli aika hämmästyttävää kuunnella ja lukea perustuslakiasiantuntijoiden Yleisradiolle antamia haastatteluja. Haastattelujen pohjalta oli tehty sekä tv-uutinen että juttu Ylen verkkosivuille.

Sote-uudistuksen pääasialliset perustuslakiongelmat liittyvät käsittääkseni ns. yhtiöittämispakkoon ja uudistuksen aikatauluun. Mutta perustuslakiasiantuntijat eivät haastatteluissa puhu näistä paljonkaan. Sen sijaan he esittävät heikosti verhottua poliittista kritiikkiä koko valinnanvapauden ajatusta kohtaan, epämääräisiä väitteitä hallituksen piilotelluista tavoitteista ja vihjaavat, että uudistuksen taustalla ovat lobbarit.

Tällaista kritiikkiä saa toki esittää, mutta sillä tuntuisi olevan vähän tekemistä perustuslakiasiantuntijuuden kanssa.

Näyttää ilmeiseltä, että haastatellut asiantuntijat suhtautuvat kielteisesti ajatukseen julkisesti rahoitetuista ja yksityisesti tuotetuista palveluista. Sen sijaan on todella paljon vähemmän ilmeistä, että kielteinen suhtautuminen johtuu perustuslain tulkinnasta, eikä heidän omista poliittisista näkemyksistään.

Erottelu on tärkeää, sillä monet meistä ovat sitä mieltä, että perustuslaillisesti toteutettu valinnanvapaus on periaatteessa hyvä asia, vaikka nykymallissa on ongelmia. Perustuslailliset kysymykset pitää siis erottaa tarkasti valinnanvapauden hyötyjä koskevasta poliittisesta keskustelusta.

Hallituksen salaiset tavoitteet

Jo nettijutun otsikko kertoo, että perustuslakiasiantuntijoiden mielestä ”historian suurin yksityistämishanke piilotettiin sote-valinnanvapauden kaapuun”. On tietysti vaikea sanoa, onko muotoilu toimittajan vai haastateltavien.

Yle on haastatellut useita asiantuntijoita. Ensimmäinen heistä, Kaarlo Tuori toteaa että hallituksen tavoite on ollut ”julkisten perustason sotepalvelujen yksityistäminen”. Otsikon ja sitaatin perusteella syntyy käsitys, että Tuorin mielestä hallituksen tavoitteena on ollut yksityistäminen, mutta tuo tavoite on ollut salainen.

Yksityistäminen on epätarkka termi, jolla tarkoitetaan kahta eri asiaa. Ankarampi merkitys on se, että jokin toiminto siirretään kokonaan pois julkiselta sektorilta. Tässä mielessä sote-palveluiden yksityistäminen tarkoittaisi sitä, että terveyskeskukset ja sairaalat myytäisiin yksityisille ja julkinen terveydenhoito lopetettaisiin. Hallitus ei päivänselvästi ole suunnitellut mitään tämän suuntaista. Sote-palvelut olisivat valinnanvapausmallissa edelleen julkisesti rahoitettuja ja julkisen päätösvallan alaisia.

Yksityistämisen vähemmän ankara merkitys on se, että julkinen sektori siirtää julkisia palveluita yksityisesti tuotettavaksi. Julkinen sektori edelleen rahoittaa palvelut ja päättää niiden sisällöstä, mutta yksityinen tuottaa ne. Tällainen yksityistäminen on todella ollut yksi valinnanvapausmallin tärkeimmistä päämääristä. Mitään ihmeellistähän tässä ei ole, julkinen sektori ostaa palveluita yksityisiltä yrityksiltä ja järjestöiltä koko ajan vanhustenhoidosta Helsingin seudun bussiliikenteeseen.

Suopea tulkinta Tuorin lausumasta on, että hän tarkoittaa hallituksen tavoittelevan vähemmän ankaraa yksityistämistä. Mutta silloin on naurettavaa puhua mistään salatuista tarkoitusperistä. Totta kai valinnanvapaus on yksityistämistä siinä mielessä, että siirrytään julkisesti tuotetuista julkisesti rahoitettuihin palveluihin. Se on ollut koko ajan valinnanvapauden ääneen lausuttu tavoite. Missään tapauksessa tavoitetta ei ole piilotettu mihinkään kaapuun. Kokoomuslaiset ovat huutaneet sitä kirkontorneista.

Jos hallituksella siis on piilotettu yksityistämistavoite, sen täytyy salassa suunnitella julkisen terveydenhuollon lopettamista ja myymistä yksityisille. Tällaisen tavoitteen olemassaolo on tietysti mahdollista, mutta pidän sitä hyvin epätodennäköisenä.

On siis erittäin vaikea ymmärtää, mistä piilotetuista tavoitteista asiantuntijat puhuvat. Jos tällaisia väitteitä esittää olisi syytä puhua tarkasti ja esittää jotakin näyttöä väitteiden tueksi. Näin siis jos esiintyy asiantuntijana, oppositiopoliitikoillehan täytyy tässä suhteessa antaa paljon enemmän liikkumavaraa.

Kuten sanottua, voi toki olla että otsikko on toimittajan käsialaa ja että Tuori halusi vain todeta, että valinnanvapausmallin toteutuessa myös yksityiset toimijat voisivat tuottaa terveyspalveluja. Siinä tapauksessa on vaikea ymmärtää miksi hän olisi halunnut tuoda esille tällaisen täydellisen itsestäänselvyyden. Mutta toki kritiikkini on silloin osittain aiheetonta.

”Sosiaali- ja terveyspalvelut pois julkiselta vallalta”

Toisen haastatellun asiantuntijan Veli-Pekka Viljasen näkemys on, että ”kuntien tuottamat ensivaiheen sosiaali- ja terveyspalvelut siirrettäisiin kokonaan pois julkiselta vallalta”. Tämä on kerta kaikkiaan epätosi väite. Kukaan ei ole siirtämässä palveluita pois julkiselta vallalta. Terveyspalvelut olisivat edelleen julkisesti rahoitettuja ja niiden sisällöstä päätettäisiin julkisesti, aivan kuten nytkin.

Yhtä lailla pääkaupunkiseudun kuntien julkinen liikenne on julkinen palvelu, vaikka bussilinjoja ajaa yksityinen yritys. Nyt jo ostopalveluina tuotetut päiväkoti- ja vanhuspalvelut ovat julkisia, vaikka ne on ostettu yritykseltä tai järjestöltä.

On kokonaisuudessaan aivan järjetöntä ajatella, että julkisen sektorin pitäisi tuottaa itse kaikki palvelut, jotka se rahoittaa. Se on aivan yhtä järjetöntä kuin että julkisen sektorin pitäisi tuottaa itse tarvitsemansa toimistotarvikkeet, hävittäjälentokoneet tai kahvipavut. Palvelutuotannon järjestäminen on tarkoituksenmukaisuuskysymys ja siitä päättäminen tavanomaista poliittista päätöksentekoa.

Kenties asiaan liittyy perustuslaillisia kysymyksiä, mutta sellaisiahan Viljanen ei käsittele. Hän tyytyy esittämään virheellisen ja turhaa pelkoa levittävän tosiasiaväittämän. On vaikea välttyä ajattelemasta, että hänen tavoitteensa ovat jotakin aivan muuta kuin perustuslaillisuudesta huolehtiminen.

Lobbauksen kulttuuri

Tuori ottaa kantaa myös lobbaukseen ja virkamiesvalmisteluun. Hän on sitä mieltä, virkamiesvalmistelun riippumattomuus on heikentynyt, ja yhtenä syynä on Suomeen rantautunut lobbauskulttuuri.

Uusi kulttuuri näkyy viestintätoimistojen aseman korostumisessa ja siinä, että tapahtuu merkittävää siirtymistä julkiselta puolelta yksityiselle puolelle. ”Viestintätoimistoihin on siirtynyt vaikkapa ministerien poliittisia sihteereitä. Muualla maailmassa tätä käsitellään potentiaalisena poliittisena korruptiona. Poliittinen pyöröovi käy tiuhaan.”

Koska Tuori puhuu asiasta tässä yhteydessä, hänen täytyy tarkoittaa että lobbaamisen kulttuuri on ollut merkittävä tekijä sote-uudistuksen valmistelussa. Tuntuu selvältä, että hän haluaa vihjata valinnanvapausmallin olevan suuressa määrin terveysyritysten lobbareiden keksintöä.

En epäile yhtään, etteivätkö lobbarit olisi tyytyväisiä valinnanvapauden ajatukseen ja erityisesti ns. pakkoyhtiöittämiseen. Mutta samalla täytyy muistaa, että on paljon ihmisiä, minä itse mukaanluettuna, jotka kannattavat valinnanvapautta periaatteellisista syistä. Itse kannatan sitä osittain toki aatteellisesti, mutta merkittävässä määrin myös siksi, että uskon sen aidosti parantavan palveluita.

Kenties Tuori tarkoitti nimenomaan sitä, että tässä valinnanvapausmallissa on perustuslaillisesti ongelmallisia piirteitä, ja että nämä piirteet ovat lobbareiden vaikutusta. Mutta nyt hän ilmaisee itseään niin epämääräisesti, että näyttää saattavan koko valinnanvapauden ajatuksen epäilyksenalaiseksi. Syntyy käsitys, että valinnanvapauden kannattajat ovat lobbareiden taskussa.

On myös todella erikoinen väite, että lobbaaminen on nyt rantautunut Suomeen ja lainvalmisteluun. Etujärjestöt, erityisesti työmarkkinajärjestöt ovat aina olleet tiiviisti mukana lainsäädännössä, sekä täysin julkisesti että kulissien takana. Poliittiset vaikuttajat ovat aina joustavasti siirtyneet järjestöjen ja politiikan välillä. Virkanimitykset ovat varsinkin ennen usein olleet läpeensä politisoituneita. Riippumattoman virkamiesvalmistelun kulta-aikaa ei koskaan ole ollutkaan.

Siksi on todella vaikea ymmärtää Tuorin näkemystä siitä, että lobbaus on uusi asia. Viestintätoimistojen tuleminen mukaan entistä enemmän johtuu ainakin osittain lobbaamisen ammattimaistumisesta. Etujärjestötkin palkkaavat nykyisin viestintätoimistoja tekemään asioita joita ennen tehtiin itse. Missään tapauksessa kysymys ei ole siitä, etteivätkö eri intressiryhmät ennen vanhaan kyenneet vaikuttamaan poliittisiin päätöksiin. Päinvastoin, koko järjestelmä perustui institutionalisoituun lobbaukseen.

Parhaimmassa tapauksessa ammattimaiset viestintätoimistot lisäävät järjestelmän avoimuutta, kun lobbarit erottaa muusta väestöstä. Avoimessa järjestelmässä on myös se etu, että kaikki pääsevät lobbaamaan, eivät vain politiikan sisäpiiriin kuuluvat intressit.

En mitenkään halua vähätellä pyöröoviongelmaa tai lobbauksen ongelmia. Olenhan itsekin kirjoittanut siitä. Mutta vierastan ajatusta, että kysymys olisi uudesta ilmiöstä.

Eriarvoisuuden lisääntyminen

Ihmetystä herättävät myös kolmannen perustuslakiasiantuntijan, Juha Lavapuron näkemykset. Hän puhuu siitä, että uusi järjestelmä ”pikemminkin lisäisi eriarvoisuutta kuin vähentäisi sitä”. Lavapuro toteaa myös: ”Uudistuksen on määrä turvata jokaiselle yhdenvertaiset ja riittävät sosiaali- ja terveyspalvelut. Kyse on perusoikeuksista. Tämä keskeinen tavoite on nyt valitettavasti jäänyt poliittisten tahtotilojen jalkoihin.”

Perustuslakiasiantuntijat puhuvat koko ajan eriarvoisuudesta todella epämääräisin käsittein. He sanovat, että perustuslaki takaa kaikille yhdenvertaiset palvelut ja ettei eriarvoisuus saa kasvaa. On kuitenkin perustuslakimaallikolle epäselvää, mitä yhdenvertaisuus tässä tarkoittaa.

Yksinkertaisin tulkinta on se, että kaikille on turvattava tietty perustoimeentulo ja tietyt peruspalvelut asuinpaikasta riippumatta, ja ettei ketään saa syrjiä.

Mutta tämä tulkinta ei tarkoita sitä, etteivät palvelut voisi olla erilaisia esimerkiksi eri alueilla. Siis aivan kuten ne nyt ovat. Olisi täysin järjetöntä vaatia, että kaikkialla palvelutaso olisi sama. Kainuun korvessa tulee aina olemaan huonompi palvelutaso kuin Helsingissä. Palvelut ovat siis aina tässä mielessä eriarvoisia. Lisäksi koko paikallisen itsehallinnon ajatus on, että ihmiset voivat paikallisesti päättää, millaisia palveluita heillä on. Tässä mielessä alueellinen ”eriarvoisuus” on koko paikallisen itsehallinnon keskeinen päämäärä.

Tässä tulkinnassa myöskään eriarvoisuuden lisääntyminen ei olisi mitenkään perustuslaillinen ongelma. Jos onnistuneella sote-uudistuksella pystyttäisiin parantamaan kaikkien palveluita, mutta pääkaupunkiseudulla palvelut parantuisivat vielä enemmän kuin Kainuussa, niin mitään ongelmaa ei olisi.

Toinen tulkinta yhdenvertaisuudesta on, että kaikilla pitää olla oikeus samanlaisiin palveluihin asuinpaikasta riippumatta. Tämä on täysin järjetön tulkinta, koska silloin mikään järjestelmä ei koskaan olisi perustuslaillinen. Kolmas tulkinta on, että erot ovat sallittuja, mutta vain nykyiset erot. Erot eivät koskaan saisi lisääntyä, eivät edes silloin kun seurauksena olisi kaikkien palveluiden paraneminen. Tämäkin tulkinta kuulostaa aika pöhköltä.

On kuitenkin mahdotonta tietää ainakaan julkisuudessa annettujen haastattelujen perusteella, mikä on asiantuntijoiden tulkinta yhdenvertaisuudesta ja eriarvoisuudesta, kuten ei myöskään siitä millä mittarilla niitä tulisi arvioida.

On myös epäselvää, mihin empiiriseen aineistoon perustuslakiasiantuntijat nojautuvat sanoessaan eriarvoisuuden kasvavan uudistuksen seurauksena. Hehän eivät ole mekanisminsuunnittelun tai politiikka-arvioinnin asiantuntijoita.

Jos perustuslakiasiantuntijat haluavat aitoa kansalaiskeskustelua sote-uudistuksen perustuslaillisista kysymyksistä, heidän täytyy julkisuudessa puhuessaan olla paljon huolellisempia puhuessaan esimerkiksi eriarvoisuuteen liittyvistä kysymyksistä.

Lopuksi

On mahdollista, että olen tulkinnut väärin perustuslakiasiantuntijoiden sanomisia. Voi olla, että ne perustuvat vain heidän perustuslailliseen asiantuntemukseensa. Voi olla, että puheet piilotetuista tavoitteista ynnä muista ovat toimittajien lisäämiä. Mutta en ole tästä täysin vakuuttunut. Jos näin on, toivon että asiantuntijat terävöittävät ilmaisuaan ja esittävät näkemyksensä tiukemmin perustuslailliseen päättelyyn nojautuen.

Nyt näyttää nimittäin siltä, että asiantuntijoiden oma vastenmielisyys yksityisesti tuotettuja julkisia palveluita kohtaan paistaa läpi lausunnoista.

Olen itse vakuuttunut, että hyvällä (ei välttämättä nykyisellä) valinnanvapausmallilla on mahdollista parantaa suomalaisten sosiaali- ja terveyspalveluja. On tietenkin tärkeää, että valinnanvapaus toteutetaan myös perustuslaillisella tavalla.

Mutta perustuslakiasiantuntijoiden nyt esittämä kritiikki tuntuu kohdistuvat koko valinnanvapauden ajatukseen yleensä. He tuntuvat ajattelevan, että julkisesti rahoitettu ja yksityisesti tuotettu palvelu ei ole hyvä asia eikä ”aito” julkinen palvelu. Perustuslakiasiantuntijat tuntuvat ajattelevan, ettei kukaan voi kannattaa valinnanvapautta periaatteellisista syistä, vaan kannatuksen taustalla täytyy olla terveysyritysten lobbaaminen.

He saavat tietenkin olla tätä mieltä, myös julkisesti. Mutta omat poliittiset näkemykset on julkisissa puheenvuoroissa syytä erottaa nykyistä tiukemmin perustuslain tulkinnasta.