SAK ja miksi suunnitelmatalous ei toimi työmarkkinoilla

Arvostamani SAK:n pääekonomistin Ilkka Kaukorannan blogaus 2010-luvun palkkapolitiikan epäonnistumisesta on herättänyt jonkin verran keskustelua.

Kaukoranta toteaa, että palkkoja on nostettu liikaa. Samalla hän korostaa, että vika ei ”ollut palkanmuodostuksen instituutioissa tai päätöksentekijöissä, vaan päättäjien käytössä olevassa informaatiossa”. Kaukorannan mukaan 2010-luvun huono talouskehitys tuli yllätyksenä kaikille päättäjille. Blogauksen loppuosan Kaukoranta käyttää kertoakseen aika vakuuttavasti, että palkkaneuvotteluissa käytössä ollut tieto osoittautui vääräksi.

Mutta johtopäätös on aivan uskomaton. Tietenkin vika on instituutioissa. Keskitetyissä palkkaneuvotteluissa on aina käytössä liian vähän ja väärää informaatiota. Tämä on ilmeistä silloin kun tapahtuu yllättävä suhdannekäänne. Mutta keskitetty järjestelmä toimii väärän ja puutteellisen tiedon varassa silloinkin, kun talous kehittyy ennustetusti.

Ongelmaa voidaan valaista tarkastelemalla lähes mitä tahansa muita markkinoita kuin työmarkkinoita. Millään muilla markkinoilla ei ole ollut ongelmia sopeutua huonoon suhdannekehitykseen. Missään ei ole näkynyt röykkiöittäin myymättä jääneitä avaimenperiä, juustoja, autoja, leivinpaperia, sohvia, mattoja, lamppuja, kenkiä, televisioita, kirjahyllyjä, veitsiä tai kattiloita.

Kaikkien näiden myyjillä ja ostajilla on ollut käytössään täsmälleen sama väärä suhdannetieto kuin palkkaneuvottelijoilla. Silti työmarkkinoilla vallitsee suurtyöttömyys ja muista hyödykkeistä ei ole ylitarjontaa.

Erona on se, että näiden hyödykkeiden hinnat muodostuvat markkinoilla useiden myyjien ja ostajien monimutkaisessa vuorovaikutuksessa. Kaikki osapuolet tekevät kauppaa käytössään olevan informaation pohjalta. He muuttavat käyttäytymistään heti kun saavat uutta tietoa. Jokainen ostaja ja myyjä pelaa omilla rahoillaan, joten kannustimet tehdä hyviä päätöksiä ovat kunnossa. Näin uusi tieto leviää nopeasti markkinoilla, hinnat ja määrät sopeutuvat eikä pitkäaikaista ylitarjontaa synny.

Toista on työmarkkinoilla. Siellä herrat kokoontuvat kerran muutamassa vuodessa päättämään palkoista ja työehdoista. Työmarkkinaherroilla ei tietenkään ole käytössään sitä informaatiota, joka on hajallaan jokaisen yrittäjän ja kuluttajan päässä. Herrat päättävät muiden rahoista, eivät omistaan. Uusi informaatio ei vaikuta työehtosopimuksiin kuin vuosien päästä.

Työmarkkinapäätökset tehdään aina väärän ja riittämättömän tiedon ja huonojen kannustimien olosuhteissa. Tämä johtaa aina tehottomaan lopputulokseen. Yllättävien ja isojen muutosten olosuhteissa seurauksena on katastrofi, kuten nyt.

Vika on instituutioissa, ei huonossa tiedossa. Väärän tiedon ongelma on kerta kaikkiaan sisäänrakennettu suomalaisiin työmarkkinainstituutiohin.

Ongelma on täsmälleen sama kuin kaikessa muussakin keskitetyssä taloudellisessa päätöksenteossa eli suunnitelmataloudessa. Kaukoranta ja SAK voisivat yhtä hyvin väittää, etteivät neuvostotalouden ongelmat johtuneet sosialismista, vaan huonosta informaatiosta ja heikoista kannustimista.

Muuten hyvä, mutta väärä tieto ja kannustimet ovat suunnitelmatalouden väistämättömiä seurauksia. Suunnitelmataloutta ei voi olla olemassa ilman niitä, ei muinaisessa Neuvostoliitossa eikä Suomen työmarkkinoilla.