Hallintarekisteri tuli sitten taas eduskuntaan. Samalla asiaa koskeva julkinen keskustelu alkoi uudestaan, lähes yhtä tasokkaana kuin aikaisemmin. Hallintarekisteri itsessään on aika pieni asia, ja siitä on kirjoitettu tarpeeksi.
Mutta keskustelu on mielenkiintoinen, koska se kertoo aika tylsää tarinaa suomalaisten suhtautumisesta kansalaisten perusoikeuksiin.
Hallintarekisterin vastustajathan perustelevat kantaansa ”avoimuudella” ja ”läpinäkyvyydellä”. Vaatimus perustuu kuitenkin tahalliseen tai tahattomaan väärinkäsitykseen siitä, mitä yhteiskunnallisen avoimuuden periaatteella tarkoitetaan.
Avoimuus tarkoittaa kansalaisen oikeutta saada tietoa päätöksentekijöiden ja viranomaisten toiminnasta. Yksi osa tätä tiedonsaantioikeutta liittyy keskeisten vallanpitäjien ja tärkeimpien virkamiesten taloudellisiin sidonnaisuuksiin. Kansalaisilla on oikeus tietää, hyötyykö ministeri itse tai hyötyvätkö hänen läheisensä tehdyistä päätöksistä. Jos ryhtyy ministeriksi tai kansliapäälliköksi, on aivan luonnollista että samalla joutuu luopumaan osasta yksityisyyttään avoimuuden ja hallinnon julkisuusperiaatteen vuoksi.
Avoimuusperiaate, kuten muutkin hyvän hallinnon periaatteet on johdettu kansalaisten perusoikeuksista. Nämä perusoikeudet ovat aina yksilön oikeuksia julkista valtaa kohtaan. Perusoikeudet on säädetty suojelemaan ihmisiä julkiselta mielivallalta ja päättäjien omaneduntavoittelulta. Perusoikeudet eivät siis luo ihmisille velvollisuuksia julkista valtaa kohtaan, päinvastoin.
Avoimuusperiaate tarkoittaa sekin julkisen vallan avoimuutta kansalaisille, ei sitä että kansalaisilla olisi velvollisuus olla jotenkin avoimia suhteessa julkiseen valtaan. Avoimuuden vaatimus ei myöskään tarkoita velvollisuutta olla avoin toisille kansalaisille. Itse asiassa näitä asioita koskee täsmälleen päinvastainen perusoikeus, yksityisyyden suoja. Ihmisillä on nimenomaan oikeus olla suojassa viranomaisten, muiden ihmisten ja tiedotusvälineiden tiedonhankinnalta.
Yksityisyyden suoja tuottaa toki hankaluuksia viranomaisille. Se esimerkiksi rajoittaa niitä keinoja, joita viranomaiset voivat käyttää saadakseen tietoa ihmisten asioista. Tämä ei kuitenkaan ole yksityisyyden suojan haitallinen sivuvaikutus, vaan sen nimenomainen tarkoitus. Viranomaisten pitääkin olla vaikea saada tietoa ihmisten asioista. Yksityisyyden suojan, kuten kaikkien perusoikeuksien tarkoitus on nimenomaan rajoittaa julkisen vallan mahdollisuuksia tunkeutua ihmisten elämään.
Sama koskee muiden ihmisten ja tiedotusvälineiden mahdollisuuksia hankkia meitä koskevaa tietoa. Yksityisyyden suojan on tarkoitus nimenomaan vaikeuttaa sitä.
On omituista että yksi ”avoimuuden” kannattajien keskeisimpiä argumentteja on se, että verottaja, syyttäjälaitos ja poliisi vastustavat hallintarekisteriä. Vastustuksen ei pitäisi yllättää ketään. Tietenkin viranomaiset vastustavat elämäänsä hankaloittavia asioita. Mutta ei kai kukaan todella ole sitä mieltä, että valtion väkivaltakoneiston pitäisi määritellä miten perusoikeuksia, kuten yksityisyyden suojaa sovelletaan?
Viime viikolla täsmälleen samojen viranomaisten näkemykset turvapaikanhakijoiden pakkopalautuksista herättivät runsaasti kritiikkiä. Samoin kritisoitiin ehdotetun tiedustelulain uusia viranomaisvaltuuksia, vaikka viranomaiset itse pitävät niitä aika hyvinä. Näin asioiden pitää tietysti ollakin, ei kansalaisten pidä uskoa pakkokeinoja käyttävien viranomaisten lausuntoja sellaisenaan.
Erikoiseksi asian tekee se, että osa viranomaislausuntojen kritisoijista oli täsmälleen samoja ihmisiä, jotka nyt hallintarekisterin yhteydessä siteeraavat täysin kritiikittömästi näitä samoja viranomaisia. Jostakin syystä epäilykset väkivaltakoneiston tarkoitusperiä kohtaan siis haihtuvat, kun kysymys on ”rikkaiden” osakkeenomistajien oikeuksista.
Oma näkemykseni toki on, että jos verottaja, poliisi ja syyttäjänlaitos ovat yksimielisiä jostakin, kansalaisen on syytä olla varuillaan.
Samanlainen ristiriita näkyy myös suhtautumisessa muiden kuin omaisuustietojen keräämiseen. Samat ihmiset, jotka vaativat omistusten julkisuutta, ovat huolissaan potilastietojen yksityisyydestä. Heitä huolettavat hakukoneiden ja some-yhtiöiden meistä keräämät tiedot. Näistä pitääkin olla huolissaan. Mutta ihme kyllä ihmisten omaisuudesta pidettävä julkinen rekisteri ei kuitenkaan herätä samanlaista huolta ihmisten oikeudesta omistaa itseään koskeva tieto.
Sen sijaan yleisöllä ja medialla on muka oikeus saada tiedot kaikkien osakeomistuksista suoraan julkisesta rekisteristä täysin riippumatta siitä, onko omistaja merkittävä vallankäyttäjä vai ei. Älyllinen joustavuus on aika merkillepantavaa. On vaikea nähdä, miksi omistukset ansaitsisivat vähemmän yksityisyyttä kuin sairaudet tai hakusanat.
Ihmisen omistukset kuuluvat minusta yhtä lailla yksityisyyden piiriin kuin muutkin yksityisasiat. Ei kuulu kenellekään, paljonko minulla on omaisuutta tai miten se on sijoitettu. Olen oikeutettu yksityisyyteen, olipa omaisuuteni sitten pornografisen taidekokoelman, kellariin pinottujen kultaharkkojen tai osakesalkun muodossa. Kukaan ei sentään vaadi pornokokoelmien julkista rekisteröintiä, ainakaan vielä.
Mutta on vaikea nähdä miksi omaisuuslaji olisi yksityisyyden kannalta olennainen tekijä. Miksi yleisöllä olisi oikeus tietää osakesalkustani, mutta ei yhtä arvokkaasta taidekokoelmastani?
Viranomaiset saattavat toki joskus tarvita tietoja omistuksistani lakisääteisiä tehtäviään toteuttaakseen. Tarve saattaa koskea myös mahdollista arvokasta pornografisen taiteen kokoelmaani. Mutta tällaisia tapauksia varten lainsäätäjä voi antaa viranomaisille näiden tarvitsemat keinot, toki yksityisyyden suojaani ja muita perusoikeuksiani kunnioittaen. Kaikkien ei tarvitse tietää millaista taidetta harrastan.
Voi olla, että yksityisyyden suoja tekee veronkierron helpommaksi. Mutta syyttömyysolettama, vapaa liikkuvuus, oikeus oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin ja monet muut perusoikeudet tekevät monenlaisen rikollisuuden helpommaksi. Tämä on hinta, joka avoimesta yhteiskunnasta joudutaan maksamaan.
Avoimuus on tärkeä asia. Mutta se koskee julkista päätöksentekoa ja julkisia päätöksentekijöitä. Yksityishenkilöillä ei ole mitään velvollisuutta avoimuuteen julkista valtaa, mediaa tai toisiaan kohtaan. Päinvastoin, julkisella vallalla, medialla ja toisilla ihmisillä on velvollisuus kunnioittaa heidän yksityisyyttään.
Hallintarekisteri sinänsä on aika pieni juttu, mutta yritetään silti pitää kiinni perusoikeuksista. Yksityishenkilöillä on oikeus yksityisyyteen, ei velvollisuutta avoimuuteen.
Blogit
Liberan blogiin kirjoittavat eri alojen asiantuntijat tai muuten vain mielenkiintoiset henkilöt. Blogit ovat kirjoittajiensa mielipiteitä, eivätkä välttämättä edusta Liberan virallista kantaa.
Tietoa kirjoittajasta
Heikki Pursiainen
Hallituksen jäsen
Heikki Pursiainen on ekonomisti, valtiotieteiden tohtori ja palkittu kirjailija. Hän on tehnyt merkittävän uran tutkijana, ajatuspajahenkilönä, mediayrittäjä- journalistina, ja toimii nyt Helsingin kaupungin kaupunkitietopalveluiden päällikkönä. Pursiaisen väitöskirja käsitteli taloustieteen matemaattisia menetelmiä virallisten tilastojen laadinnassa.
26 kommenttia artikkeliin Avoimuus, yksityisyys ja hallintarekisteri
Poliisin mukaan laki tekee osasta jo nyt erittäin vaikeasti tutkittavasta talousrikollisuudesta mahdotonta.
Suomeksi -> ne kenellä on resursseja ja henkilökohtainen moraali vain sallii – voivat jatkossa tehtailla talousrikoksia ilman pelkoa rangaistuksesta.
Mielestäni valtion väkivaltakoneiston tulisi kyllä kyetä tämä estämään.
Liberaihmisten mielestä tosin väkivaltakoneistoa tulisi pitää yllä vain soveltuvin osin. Soveltuvat osat ovat joukko niitä mekanismeja jotka sallivat kaiken mahdollisen varallisuuden kerryttämisen niin ohuelle huipulle kuin mahdollista ja kun ne on sinne saatu lapioitua (joka ei liene enää kaukana) niin ne tulee myös kyetä pitämään siellä.
Viimeksimainittu osa lienee kuitenkin mahdotonta toteuttaa pidemmän päälle.
Sinä taisit nyt harjoittaa valikoivaa ymmärtämistä samoin kuin se tietty joukko, jonka valikoivuudesta näissä asioissa Pursianen nimenomaan puhuu. Kertaan: ei yksityisyyden suoja voi olla riippuvainen esim. siitä, onko kysymyssä varakkaan vai köyhän henkilön omaisuus tai siitä, minkä lajisesta omaisuudesta on kysymys. On myös törkeätä lähteä siitä olettamasta, että varakas ei maksa verojaan, jos kaikki eivät pääse tirkistelemään hänen varallisuuttaan tai että hän ilman muuta tekee niin, ellei sellaista mahdollisuutta ole. Sellainen ajatusmalli kertoo ajattelijasta mielestäni lähinnä sen, millä periaatteilla hän itse toimii ja ajattelee siksi muidenkin toimivan samallla tavalla.
Hyvin sanottu, eikä Pursiaisen pakinakaan huono ollut.
Yksityiselämän yksityisyys ja julkisen vallan julkisuus tuntuvat olevan vaikeita rasteja.
”On vaikea nähdä, miksi omistukset ansaitsisivat vähemmän yksityisyyttä kuin sairaudet tai hakusanat.”
Todellako? Suomessa suurimpia vallankäyttäjiä ovat isot omistajat. Heillä on paljon enemmän valtaa kuin virkamiehillä tai ministereillä. Miksi ministereistä ja muita poliittisia vallankäyttäjiä tulisi vahtia, mutta markkinoilla suurta valtaa pitäviä ei? Markkinatoimijatko vahtivat itse itseään? Vai toimivatko markkinat nykyisin niin täydellisesti, ettei väärinkäytöksiä tapahdu?
On kai hankala vahtia, jos ei tiedetä kuka omistaa, paljonko ja mitäkin.
”Älyllinen joustavuus on aika merkillepantavaa.”
Ei tainnut kirjoitus ihan avautua. Tässä kertausta: ”Kansalaisilla on oikeus tietää, hyötyykö ministeri itse tai hyötyvätkö hänen läheisensä tehdyistä päätöksistä. Jos ryhtyy ministeriksi tai kansliapäälliköksi, on aivan luonnollista että samalla joutuu luopumaan osasta yksityisyyttään avoimuuden ja hallinnon julkisuusperiaatteen vuoksi.”
Minua ihmetyttää pakkomielle omaisuuden kontrolloinnista. Se kenties johtuu siitä, että fyysistä omaisuutta on helppo varastaa ja näin jakaa kavereille, jos sattuu olemaan vallankahvassa. Siis helpompaa kuin henkistä omaisuutta tai ihmisen fyysisiä ominaisuuksia. Ennen pitkää, kun totalitaristit ovat saaneet kaiken rekisteröityä ja säädelleet, mitä ja miten saa puhua ja ajatella he todennäköisesti myös varastavat kansalaisten lapsetkin omaan käyttöönsä.
Omaisuuden tehokkaan kontrolloinnin kannalta tärkein instituutio on selkeästi määritelty omistusoikeus. Ilman sitä varastaminen ei ole edes mahdollista.
Mutta juu toki ilman hallintarekisteriä ja mahdollisuutta piilottaa omaisuus ollaan ihan heti juuri totalitarismissa ja muuta harhaista tavaraa.
Ennen Kultin pakkomielteenä olivat avioliittomarkkinat ja nyt ”totalitarismi”, jota näkyykin sitten kaikkialla. Tosin jos kirjoitukset joskus pääsisivät puhtaan trollauksen yläpuolelle, niistä voisi olla Liberan aatteelle hyödyllisenä idiotismina jotain hyötyäkin. Onko sinulla jokin älyllinenkin kontribuutio totalitarismikeskusteluun (joku muukin, kuin että totalitarismia on paljon tai vähän, mikä on sinänsä toki sangen älykäs asia sanottavaksi), joku jota Arendt, Friedrich, Brzezinski, Hoffer, Bracher, Laqueur tai muut eivät ole vielä keksineet? Hannah Arendtin mukaan muuten ”the mass appeal of totalitarian regimes is their ideology, which provides a comforting, single answer to the mysteries of the past, present, and future”. Kuulostaa kovasti siltä, mitä markkinafundamentalisti-Libera tekee.
”Älyllinen joustavuus on aika merkillepantavaa.”
Itseanalyysina tämä olisi syvällisin lause, mitä Heikki Pursiainen on tällä sivustolla ikinä kirjoittanut.
Sulla on vielä samaan matkaa
Erinomainen kirjoitus.
Yksilöä tulee kaikin mahdollisin tavoin suojella sekä virkamiesdiktatuurin että ideologisen kansandemokratian ylivallalta.
Suomi on Venezuelan tiellä: olemme malliesimerkki kansakunnasta, jossa kyvytön enemmistö on haalinut hiukka liikaa mielenterveyshäiriöitä (mm. katkera kateus) itselleen. Politiikka tietenkin ruokkii yksilön itsekunnioituksen alasajoa, koska politiikka ei kykene arvottamaan ilmiöitä; politiikka kykenee ainoastaan antamaan valheellisen oikeutuksen kyvyttömän kollektivistin vääristyneelle maailmankuvalle.
Raha on aina valtaa suhteessa muihin. Poliittista valtaakin suurempaa valtaa. Siinä mielessä on erittäin perusteltua pitää omistajuustiedot julkisina.
Kokoomusnuoret korostavat yksilönvastuuta ja valtion roolin mitätöintipyrkimyksissään mieluusti unohtavat oman toteeminsa Adam Smithin määritelmän valtion tärkeimmästä roolista. Se meni – ”yhteiskunnan tehtävä on suojella rikkaita köyhiltä”.
Se että isukki on kattanut pikku-jussille pöydän valmiiksi, yhteiskunta kouluttanut, terveydenhoitanut ja tarvittaessa antaa mahdollisuuden juosta aina hameenhelmoihinsa kun tarvetta on – ei tee pikku-jussista yhtään kanssaihmisiään arvokkaampaa yksilöä.
Yksilö on pelkkä yhteiskunnan tuote. Kuvitelmat omista kyvyistä tai erinomaisuudesta suhteessa muihin voi työntää sinne missä päivä ei paista.
Häpäiset jopa Liberan tällaisilla hengentuotteillasi.
Ei kuuluu kenellekään mitä tienaan tai omistan se pitäisi olla lähtökohtana vapaassa maassa mutta Suomi edustaa DDR tautia näissä asioissa.Päällimäisenä suomalaisessa keskustellussa on aina että miten paljon veroa mikäkin yritys tai pienyrittäjä tuottaa yhteiskunnassa vaikka tärkein pitäisi olla että miten vähän työttömiä meillä olisi.Suomi on kyttäysmaa joka kaatuu omaan mahdottomuutensa kuin kukaan ei viitsi kohta tehdä mitään kuin verottaja varastaa kaikki rahat on vaan helpompi olla tukien saaja kuin tekevä yksilö.
Markkinatalous edellyttää, että hinnat ovat näkyvissä ja kaikkien nähtävissä.Kun ostan television tai myyn niitä niin hinnat ovat julkisia ja kaikki voivat vertailla ja kilpailijat voivat tarjota alempaa hintaa, jos kulurakenne sallii.
Omistuksen avoimmuus kertoo myös mahdollisista markkinahäiriöistä esim omistuksen keskittymisestä ja sitä kautta syntyneistä monopoleista,hallitsevasta markkina-asemasta
Yrittäjänä tai ostajana minulla pitäisi olla oikeus tietää minkälaisen firman kanssa olen tekemisissä
Erityisesti valtion pitäisi olla tarkkana , kuka omistaa elintärkeän toiminnon tuottavan yrityksen.>Olisi aika hassua, että Venäjän valtio omistaisi turvapalveuita valtiolle tuottavan yrityksen
Tai kuten EK, siinä määräävät ulkomaalaisomistuksessa olevat firmat ja EK taas sekaantuu Suomen sisäpolitiikkaan . EK on eniten kuunneltu etujärjestö Eduskunnan kuulemisissa
Sama koskee palkkoja/palkkioita ne ovat työn hintoja ja jos halutaan aitoa kilpailua työmarkkinoilla niin kaikki palkat pitää olla julkisia
Yritykset ovat myös hallinto-organisaatioita ja käyttävät valtaa työntekijöihin nähden.Itse asiassa yrityksen käyttämä valta on merkittävämpää kuin yhteiskunnan käyttämä
Kyllä minulla työntekijänä pitäsi olla oikeus tietää kuka käyttää valtaa minuun
Toisaalta yritys saa kaiken tiedon , mikä julkisella sektorilla on . SUPO juoksee pääosan ajastaan yritysten asioilla kun se vakoilee työntekijöitä.Eikä työntekijä saa tietoa vakoilusta.Eikä yritykselle luovutetusta tiedosta jää jälkiä, koska SUPO-lausunto sisältää suullisen osan ja siinä luovutetaan tietoa esim poliittisesta kannasta
Ilmeisesti työntekijä on se yhteiskunnan oikeudettomin jäsen
Joo, olisko seuraava askel, että palkansaaja ilmoittaisi tulonsa verottajalle ja verotus tämän mukaan. Eli ei mitään tietoja työnantajalta verottajalle (mitäs ne kellekään muulle kuuluu?) ja sitten työntekijän antaman ilmoituksen mukaan määrätään verotus. Mielestäni tämä antaisi samanlaiset mahdollisuudet palkansaajalle kuin hallintarekisteri antaa omistajille. Olisiko tämä hyvä juttu vai olisiko siinä jotain ongelmia? Itse luulen, että jotain saattais jäädä ilmoittamatta, vaikka varmasti rehellisiäkin ihmisiä on…
Verot pitäisi olla vähiten tärkein asia uusien työpaikkojen ja yritysten lisääntyminen tärkein.Suomi pitäisi päästä pois sossutuki valtion maineesta joka on kovan verotuksen sivuoire toiset vaan lepää toisten rahoilla.
Valitettavasti en ole nähnyt missään tietoa siitä mitä hyötyä Suomelle olisi hallintarekistereistä. On yritetty virheellisesti väittää, että meillä olisi EU:n puitteissa velvollisuus sallia hallintarekisterit, mutta tämä väittämä on osoitettu vääräksi.
Siis mikä on syy ja mitkä ovat hyödyt?
Siis Suomelle.
Tiedämme kyllä hyödyt rikollisille ja veronkiertäjille. Ja tiedämme että SOTE- uudistuksen yksityistettävät businekset muodostavat valtavan ja houkuttelevan kentän, jonka puitteissa valikoiduilla porukoilla on mahdollisuudet ja myös halu piilotella omistuksiaan koska heillä tulee olemaan poliittista päätösvaltaa rahavirtojen ohjailun suhteen.
Kun me tiedämme poliittisen vastuunkannon tason Suomessa (ei mitään vastuuta, ehkä palkkiovirkaputkia Brysselissä), niin koko SOTE – maakuntauudistus- valinnanvapaus- hallintarekistersotku paljastuu jossain vaiheessa, mutta vastuunkantajia ei löydy.
Hyvä esimerkki on Caruna (Digita, KEMIRA , Mehiläinen …). Kukaan ei ole vastuussa siitä että sähkön siirtohinnat nousevat tolkuttomasti ja voitot siirretään verottamattomina muihin maihin.
Vaikka silloiset ”vastuunkantajat” toisin väittivät.
Niinpä olisi syytä korjata aikaisemmin tehdyt virheet ennen kuin lähdetään tekemään uusia.
Se olisi sinänsä helppoa. Monissa maissa on rajoituksia konserniavustuksille, yhtiöiden sisäisille koroille, siirtohinnoille ja ennakkoon kerättäville investointimaksuille. Mikään ei estä tekemästä samanlaisia ratkaisuja Suomessa.
Paitsi poliittinen tahto ja poliittiset intressit.
Mutta on vaikea nähdä miksi omaisuuslaji olisi yksityisyyden kannalta olennainen tekijä. Miksi yleisöllä olisi oikeus tietää osakesalkustani, mutta ei yhtä arvokkaasta taidekokoelmastani?
Omaisuuslajien erilaiselle kohtelulle on löydettävissä järkiperusteluja.
Vanhastaan maa-alan omistaminen on nähty fundamenttina asiana. Siksi pidetään julkista kiinteistörekisteriä.
Hieman modernimpaa ajattelua edustaa puolestaan esim. ajoneuvorekisterin julkisuus. Sillekin on löydettävissä (melko ilmeiset) perustelut.
Yhtä lailla myös osakeomistusten tai yleensäkin liiketoiminnan julkisuudelle löytyy syynsä.
Seinällä roikkuva pornografinen taulu ei mielestäni rinnastu näihin, vaikka Pursiainen niin kirjoituksessaan tekeekin.
Hallintarekisteristä:
Käytännössä Hallintarekisteröinti toimii siten, että yhtiön omistajaluettelossa mainitaan ainoastaan osakkeiden säilyttäjä. Osakkeiden säilyttäjällä, esimerkiksi pankilla on oma salainen rekisterinsä osakkeiden todellisesta omistajasta. (Wikipedia)
Mikä estää suomalaista osakkeenomistajaa siirtämästä omistuksiaan hallinnoitavaksi ja säilytettäväksi ruotsalaisen (tai muun ulkomaisen) pankin Suomen sivukonttoriin?
Sivukonttori toimittaa osakkeiden luovutusvoittolaskelman (9A-lomakkeen) osakkeenomistajalle, joka liittää sen säntillisesti veroilmoitukseensa, jos sattuu olemaan yleisesti verovelvollinen Suomessa.
Valtaa käyttää Suomessa kansanedustajien ja ministereiden lisäksi myös yritykset. Samaan tapaan, kun ministereiden, myös yritysten toiminnan tulee olla mahdollisimman läpinäkyvää, ja tähän läpinäkyvyyteen kuuluu tieto yrityksen omistajista. Ihan itse teet valinnan, kun ryhdyt osakesijoittajaksi, että annat osan yksityisyydensuojastasi pois, samaan tapaan kun ministeriksi ryhdyttäessä. Ei kukaan väkipakolla sitä sinulta vie.
Naapurin Vladimir ja kaikki hänen oligarkkikaverinsa ovat varmasti täysin samaa mieltä kirjoittajan kanssa!
”Avoimuus on tärkeä asia. Mutta se koskee julkista päätöksentekoa ja julkisia päätöksentekijöitä. Yksityishenkilöillä ei ole mitään velvollisuutta avoimuuteen julkista valtaa, mediaa tai toisiaan kohtaan.”
Hallintarekisteriasiassa on keskeisesti kyse päätöksentekijöiden avoimuudesta, mutta ei niinkään julkisen vallan, vaan yritysten päätöksentekijöiden avoimuudesta. Yritysten päätöksentekijöitä ovat paitsi toimitusjohtaja ja hallitus, myös muut keskeiset omistajat. Kyse on siitä, tuleeko muilla osakkeenomistajilla olla mahdollisuus tietää, ketkä yhtiössä käyttävät valtaa ja ketä yhtiön osakkeilla ovat käyneet kauppaa ja milloin.
Ainakin itselleni osakekauppojen avoimuuskysymyksessä on vasta toissijaisesti kyse siitä, mitä tietoja viranomaiset kenties tarvitsevat tai käyttävät. Ensisijaisesti kyse on muiden osakkeenomistajien tai sellaisiksi aikovien oikeudesta tietää, että keiden käsissä yhtiöiden omistus ja samalla valta on.
”Ihmisen omistukset kuuluvat minusta yhtä lailla yksityisyyden piiriin kuin muutkin yksityisasiat. Ei kuulu kenellekään, paljonko minulla on omaisuutta tai miten se on sijoitettu. Olen oikeutettu yksityisyyteen, olipa omaisuuteni sitten pornografisen taidekokoelman, kellariin pinottujen kultaharkkojen tai osakesalkun muodossa. Kukaan ei sentään vaadi pornokokoelmien julkista rekisteröintiä, ainakaan vielä.”
No ei. On olemassa PALJON tapauksia joissa on perusteltua katsoa että henkilön X elämänpiiriin kuuluvat asiat eivät ole yksityisiä: esim. iltapäivälehtien toiminta (julkkisten yksityisasioiden uutisointi, so. TIEDONVÄLITYS) olisi moisen älynväläytyksen mukaan mahdotonta. Toisekseen, jospa rakennettaisiin yhteiskuntaa PRAGMATISMIN pohjalta? Perusoikeuksista voidaan tinkiä perustelluista syistä (esim. liikkumisrajoitukset vaarallisissa tilanteissa, naamioitumiskielto tilanteissa joissa henkilöllisyys on voitava varmentaa jne. jne.)
”Viime viikolla täsmälleen samojen viranomaisten näkemykset turvapaikanhakijoiden pakkopalautuksista herättivät runsaasti kritiikkiä. … Erikoiseksi asian tekee se, että osa viranomaislausuntojen kritisoijista oli täsmälleen samoja ihmisiä, jotka nyt hallintarekisterin yhteydessä siteeraavat täysin kritiikittömästi näitä samoja viranomaisia. Jostakin syystä epäilykset väkivaltakoneiston tarkoitusperiä kohtaan siis haihtuvat, kun kysymys on ”rikkaiden” osakkeenomistajien oikeuksista.”
Keskiössä ei ole se, että taho X esittää jotain vaan se onko argumentti (riippumatta siitä esittääkö sen taho X tai joku muu) validi. Siitähän tässä on kyse.
Toisekseen, ellen väärin muista, on Pursiainen aiemmin peräänkuuluttanut luottamusta tieteentekijöiden (so. alan A asiantuntijoiden) faktapohjaisiin näkemyksiin. Ilmeisesti jossain kohtaa alan asiantuntijat eivät sitten enää osaakaan työtään?
”Oma näkemykseni toki on, että jos verottaja, poliisi ja syyttäjänlaitos ovat yksimielisiä jostakin, kansalaisen on syytä olla varuillaan.”
Oma näkemykseni on se, että tuollaiset markkinaliberalismiin vakiona kuuluvat dogmatismin ”valtio-paha” -purkaukset ovat sitä tasoa, että ne olisi parasta jättää sanomatta. Itsesensuuri on usein hyve.
Joistain asioista on vaan hyvä pitää kirjaa. Etenkin vallankäytön vipuvarsista niinkuin aseista ja omaisuudesta. Tässä on nyt rakennettu kummallinen vinoutunut olkiukko siitä, että päätösvalta ja omaisuus olisi jotenkin pornokokoelman kanssa samalla viivalla yksityisyydensuojan suhteen.
Aivan kuten ministeri luopuu osasta yksityisyydensuojaansa läpinäkyvyyden vuoksi, osakkeenostaja luopuu osasta ottaessaan osaa päätöksentekoon.
Kenenkään miehen ei tarvitse välttämättä tietää mitä kukin meistä omistaa. Mutta, virkamiehen tulee tarvittaessa saada käyttöönsä kaikki ne tiedot mitä tarvitaan virkatoimien hoitamiseen. Jos verotarkastaja ei saa selville oikeita pohjatietoa verovelvollisen tuloista ja varoista, ei hän pysty hoitamaan virkatehtävää. Jos virkamies ei pysty hoitamaan toteuttamaan lain tarkoitusta, hallinto ei toimi kunnolla. Jos rikoksia voidaan piilottaa johonkin ” hallintarekisteriin” murentaa tämä yhteiskunnan moraalia. Ne jotka näitä porsaanreikiä junailevat ja hyväksyvät, eivät ole soveliaita yhteisten asioiden hoitajiksi.
Kummallista, että tuo viranomaistoiminta kuitenkin onnistuu esim. Ruotsissa, Tanskassa ja Saksassa kotimaisten osakeomistusten hallintarekisteröinnistä huolimatta.
Tasokkaita kommenteja. Ihmisen omaisuuden yksityisyyden purkua perustellaan iltapäivälehtien julkkisten seuraamisella ja pragmatiikka johdetaan asiaankuulumattomista kielloista ilman järkevää selitystä kyseiselle ongelmalle. Hohhoh!