Tein Helsingin Sanomien pormestari– ja vaalikoneet. Niiden mukaan olen Suomen oikeistolaisin mies.
Höpsöt vaalikonetulokset
Kaikki taitavat jo tietää, mistä vaalikoneissa on kysymys. Siltä varalta, että joku onnellinen on tiedolta välttynyt, vaalikone on eräänlainen nettitesti. Kone kysyy vaaliteemoihin enemmän tai vähemmän liittyviä kysymyksiä. Niihin annettujen vastausten perusteella testattavalle etsitään sopivia ehdokkaita.
HS:n vaalikoneissa vastaaja myös luokitellaan akseleilla konservatiivi-liberaali ja vasemmisto-oikeisto. Allaolevassa kuvassa on omat tulokseni sekä vaali- että pormestarikoneesta.
Kuva 1. Vaalikonetulokseni
Kuten kuvasta näkyy, olen yksinäisessä kaakkoisnurkassa. Olen siis ääriliberaali ja äärioikeistolainen. Pormestariehdokkaita ei minun nurkassani näy. Lähimpänä, mutta kaukana koillisessa, siintää Jan Vapaavuori, joka omien sanojensakin mukaan on minua selvästi vähemmän liberaali. Olen oikeammalla kuin perussuomalaisten Mika Raatikainen. Sanalla sanoen: Aargh.
Muita kuin pormestariksi pyrkiviä kuntavaaliehdokkaita on omassa nurkassani sentään pari. Heidän mahdollisuutensa päästä valtuustoon taitavat tosin olla varsin pienet.
Onneksi vaalikoneen analyysi on aivan höppänä. En tietenkään ole Vapaavuorta saati Raatikaista oikeistolaisempi. Koko juttu perustuu käsitteiden väärinkäyttöön. Väärinkäyttö mahdollistaa yhtäältä johdonmukaisten liberaalien leimaamisen ”oikeistolaisiksi”, koska nämä kannattavat kaikkia yksilönvapauksia. Toisaalta se mahdollistaa täysin epäliberaalien vasemmistolaisten kutsumisen liberaaleiksi. Vaalikoneen mukaan sosialisti, jonka kannattaa seksuaalista tasa-arvoa on ”liberaali”.
Näyttää siltä, että vaalikone tulkitsee ”oikeistolaiseksi” taloudelliseen toimeliaisuuteen liittyvän vapauden kannattamisen. Vasemmistolaisuus on vaalikoneen mielestä tämän vastakohta. Liberaaliksi puolestaan tulkitaan henkilö, joka kannattaa esimerkiksi seksuaalista tasa-arvoa ja uskonnonvapautta. Konservatismi on puolestaan valikoneen maailmassa tämän vastakohta.
Sosialisti-Hessu ja Fasisti-Hessu tekevät vaalikoneen
Testasin tätä hypoteesia simuloimalla sosialistia, joka kannattaa valikoivasti tiettyjä yksilönvapauksia, mutta on muuten aina sääntelyn ja mahdollisimman suuren julkisen sektorin kannalla. Ja toden totta, sain allaolevassa kuvassa näkyvän tuloksen. Simuloidun sosialisti-Hessun vastauksia kuvaava pallero on arvokentän vasemmassa alanurkassa. Sosialisti-Hessu on siis ääriliberaali, mutta samalla hyvin vasemmistolainen.
Kuva 2. Sosialisti-Hessun ja fasisti-Hessun simuloidut arvomaailmat
Samassa arvonurkassa sosialisti-Hessun kanssa olevat ehdokkaat kuuluivat vasemmistoliittoon ja SKP:hen. Hekin ovat vaalikoneen mukaan siis ”liberaaleja”. On jokseenkin ilmeistä, että kommunistien kutsuminen liberaaleiksi loukkaa paitsi liberaaleja myös kommunisteja itseään.
Toisessa simulaatiossa pyrin vastaamaan samalla tavalla kuin kuvittelisin kunnon fasistin vastaavan. Siis suurta valtiota ja kuria kannattavaksi, mutta seksuaalista tasa-arvoa vastustavaksi. Kokeilin tätä parilla eri tavalla. Tulos oli aina aika lailla edellisessä kuvassa esitetyn kaltainen. Simuloitu fasisti-Hessu päätyi konservatiiviseen reunaan, mutta vasemmalle tai keskivaiheille vasemmistoakselia. Fasismi on siis keskusta-vasemmistolaista HS:n mukaan. Fasisti-Hessun kanssa samalla vasemmistokonservatiivisella suunnalla olevat pallerot ovat itsenäisyyspuolue IPU:n ehdokkaita. Siinäpä vasta tosi vasemmistolaisia.
Kuka on liberaali, kuka oikeistolainen
Mikä tahansa analyysi, joka johtaa tällaisiin tuloksiin, on naurettava. Mistä tulokset sitten johtuvat? Tämän ymmärtääkseen ei tarvitse olla aatehistorioitsija.
Aito liberaali kannattaa kaikkia yksilönvapauksia. Liberaali kannattaa uskonnonvapautta, poliittisia vapauksia, sananvapautta ja seksuaalista vapautta. Mutta liberaali kannattaa myös yrittämisen vapautta, sopimusvapautta ja omistusoikeutta. Itse asiassa tosi liberaali ei pidä mahdollisena erottaa eri vapausoikeuksia toisistaan. Ihmisen todellinen itsemääräämisoikeus sen paremmin kuin poliittiset vapaudetkaan eivät liberaalin mielestä voi toteutua, jos taloudellista vapautta ja yksityistä omaisuutta ei ole.
Sosialisti ei siis yksinkertaisesti voi olla liberaali.
Toinen vaalikoneen käsitesekoilu liittyy konservatismin irrottamiseen oikeistolaisuudesta. Konservatiiville perinteiset arvot ja hierarkiat ovat keskeisiä. Kaikella ja kaikilla on paikkansa, on aina ollut ja tulee aina olemaan. Vanhempia pitää kunnioittaa, samoin muita auktoriteetteja. Perhe on keskeinen, samoin uskonto.
Kunnon konservatiivi epäilee yleisiä periaatteita ja oikeuksia. Jokaisella ajalla, paikalla ja kansalla on oma erityisluonteensa ja yhteiskunta heijastaa näitä. Kansallisvaltio on konservatiiivin mielestä luonteva koti saman kulttuurin, kielen ja perinteet jakavalle kansalle. Se on samaan kansaan kuuluvien erityinen yhteisö. Yhteiskunta on vastavuoroisten velvollisuuksien ja oikeuksien verkko. Siksi konservatiivi suhtautuu epäilevästi sekä markkinoihin, maailmankauppaan että universaaliin hyvinvointivaltioon.
Vanha iskulause koti, uskonto, isänmaa kuvaa aika hyvin konservatiivin ajattelutapaa.
Konservatismi kuuluu oikeistolaisuuteen sen olennaisena osana. Kaikkien oikeistopuolueiden ohjelmat rakentuvat enemmän tai vähemmän yllä esittämilleni (karrikoiduille) konservatiivisille arvoille. Siksi konservatismia ei voida erottaa oikeistolaisuudesta. Ennen kaikkea myönteistä suhtautumista vapaaseen markkinatalouteen on virheellistä kutsua oikeistolaisuudeksi. Se ei ole ollenkaan välttämätön saati oikeistolaisuutta ensisijaisesti määrittelevä piirre. Historia tuntee paljon (usein epämiellyttäviä) oikeistolaisia liikkeitä, jotka ovat kannattaneet valtiokapitalismia, elleivät jopa jonkinlaista sosialismia.
Yleisiin ihmisoikeuksiin, mahdollisuuksien tasa-arvoon, moniarvoiseen yhteiskuntaan, ajatusten ja ihmisten vapaaseen liikkuvuuteen ja markkinoihin uskova liberalismi on monella tavalla konservatiivisen oikeistolaisuuden vastakohta.
Minulle konservatismi on aina ollut vieras ajattelutapa, vaikka arvostan tiettyjä konservatiivisia ajattelijoita, kuten tiettyjä vasemmistolaisiakin.
Hyvän esimerkin ajattelutavan eroista tarjoaa käynnissä oleva moskeijakeskustelu. Liberaalille on tärkeää, että valtio suhtautuu täysin neutraalisti kansalaistensa uskontoihin. Oikeistokonservatiiville taas on selvää, että ”oman kansan” uskontoa ja perinteitä tulee suosia.
HS:n vaalikone tekee siis väkivaltaa käsitteille. Johdonmukaisesta liberaalista tulee äärioikeistolainen, koska hän kannattaa taloudellisia vapauksia muiden yksilönvapauksien lisäksi. Sosialistista tulee liberaali, vaikka hän vastustaa juuri näitä liberaalille olennaisia oikeuksia. Oikeistopopulistit, itsenäisyyspuolueen ja perussuomalaisten kannattajat, jopa simuloitu fasisti ajautuvat vasemmistoon.
Mielenkiintoinen kysymys pohdittavaksi on myös vasemmiston määritelmä. Perustulon kannattajissa on esimerkiksi paljon hyvinkin voimakasta tulojentasausta kannattavia, mutta muuten markkinataloushenkisiä ihmisiä. HS:n vaalikoneen mukaan he eivät ole erityisen vasemmistolaisia. Kysymys kuulukin, onko sosialismi tai julkista tuotantoa kannattava jäännössosialismi väistämätön osa vasemmistolaisuutta? Minusta hyvinvointierojen kaventamiseen tähtäävä, mutta markkinatalouteen varallisuutta tuottavana mekanismina uskovaa henkilöä pitäisi voida kutsua vasemmistolaiseksi. Itse asiassa toivoisin, että vasemmisto muuttuisi entistä enemmän juuri sellaiseksi.
Maltillinen vai ääriajattelija?
HS:n testi luokittelee siis ihmiset väärin. Sen toinen omituinen piirre on maltillisten näkemysten tulkitseminen äärimmäisiksi. Esimerkiksi omat, täysin eurooppalaista valtavirtaa edustavat näkemykseni siirtävät minut äärimmäiseen nurkkaan. Osittain kysymys on siitä, että koska en ole ehdolla, minun ei tarvinnut manipuloida vastauksiani.
Mutta osittain kysymys on väärin muotoilluista kysymyksistä. Olin esimerkiksi samaa mieltä siitä, että julkisten palvelujen leikkaaminen nykyisessä tilanteessa on veronkorotuksia parempi vaihtoehto. Kannatan kuitenkin melko laajoja tehokkaita, kunnan ydintehtäviin kuuluvia julkisia palveluita. Tämä näkemys tekee minusta maltillisen tai uusliberaalin, ei ääriliberaalia. Sama pätee moniin muihin kysymyksiin. Sairaalloisen kiinnostuneelle lukijalle tarjoilen vastaukseni pormestarikoneen arvokysymyksiin selityksineen jälkiruokana varsinaisen kirjoituksen ohessa. Arvokysymykset olivat lähes samat sekä pormestari- että vaalikoneessa.
Lopuksi
HS:n vaalikoneen arvokartat ovat viihteellisiä ja herättävät tärkeää keskustelua. Mutta silti toivoisin, että poliittisten luokittelujen tekemisessä nähtäisiin vähän enemmän vaivaa. Vaalikone, joka kutsuu kommunisteja liberaaleiksi ja fasisteja vasemmistolaisiksi on liian huono. Samoin on aatteellisen keskustelun kannalta täydellisen kuolettavaa, jos jokainen joka on jotain mieltä leimataan ääriajattelijaksi.
Editoitu 14.3.2017 klo 18:32. Simo Raittila huomautti, että musiikkiin liittyvä kysymys ei vaikuttanut arvokarttaan. Viittaukset siihen poistettu.)
Jälkiruoka: kommentoidut pormestarikonevastaukset
Blogit
Liberan blogiin kirjoittavat eri alojen asiantuntijat tai muuten vain mielenkiintoiset henkilöt. Blogit ovat kirjoittajiensa mielipiteitä, eivätkä välttämättä edusta Liberan virallista kantaa.
Tietoa kirjoittajasta
Heikki Pursiainen
Hallituksen jäsen
Heikki Pursiainen on ekonomisti, valtiotieteiden tohtori ja palkittu kirjailija. Hän on tehnyt merkittävän uran tutkijana, ajatuspajahenkilönä, mediayrittäjä- journalistina, ja toimii nyt Helsingin kaupungin kaupunkitietopalveluiden päällikkönä. Pursiaisen väitöskirja käsitteli taloustieteen matemaattisia menetelmiä virallisten tilastojen laadinnassa.
22 kommenttia artikkeliin Suomen oikeistolaisin mies tekee vaalikoneen
Ongelma ratkeasi mahdollisesti sillä, että liberaali-ulottuvuus jaettaisiin kahtia, arvoliberaaliudeksi ja markkinaliberaaliudeksi. Näin syntyvästä kuvajaisesta tulisi tosin kolmiulotteinen, ja Nolan kääntyisi haudassaan, mutta ehkäpä se silti kannattaisi.
Muitakin relevantteja ulottuvuuksia toki mahtuisi, jos siirtyisimme radar chartille, esim. näin:
ArvoliberaaliArvokonservatiivi
MarkkinaliberaaliSosialisti
Vasemmisto Oikeisto
GlobalistiNationalisti
EnviromentalistiHumanisti
Kommentti söi ”pienempi kuin” ja ”suurempi kuin” merkit ulottuvuuksien välistä, eli selvennyksenä
Arvoliberaali vs Arvokonservatiivi
Markkinaliberaali vs Sosialisti
Vasemmisto vs Oikeisto
Globalisti vs Nationalisti
Enviromentalisti vs Humanisti
Joo … Ei ole Pursiainen tainnut kuulla arvoliberalismista eikä markkinaliberalismista. Samoin tuo ”aito liberaali” haisee vähän liikaa ”no true Scotsman”ille sekä sille, että Nirvana-virhepäätelmälle.
Olettaisin että Pursiainen tuntee nämä käsitteet, mutta vaalikoneet selvästi eivät tunne.
Tottakai tuntee, ongelmana on se että hän ei ilmeisestä syystä (lue alempaa) sitä näköjään halua tunnustaa. Se, että liberalismissa on erilaisia ulottuvuuksia ja se, että esim. vasemmisto(n pääosa) on arvoliberaalia mutta ei markkinaliberaalia on ollut jokseenkin vakio jos pitkän aikaa. Tämä tottakai näkyy vaalikoneessa, joiden pääasiallinen arvo ei muuten todellakaan ole ehdokkaiden & vastaajien sijoittaminen tuohon klassiseen nelikenttään.
Se TODELLINEN kritiikin aihe tuli vasta lopun kuvassa esiin: ne monessa mielessä ongelmallisen väitteiden asettelut. Sen sijaan että tekstissä oltaisiin perattu tätä, päätti Pursiainen omistaa bloggauksen ideologisen puhdasmielisyyden (”kukaan aito liberaali ei …” blah blah blah) julistamiselle. Ts. maali oli näkyvissä mutta tarkoituksella roiskittiin puolen kentän verran siitä ohi.
Pursiainen kertoo jutun alussa itse tehneensä nämä vaalikoneet, joten ehkä hän sitten myös tekee tarvittavat korjaukset.
Olen aina vastannut vaalikoneiden kysymyksiin niin totuudenmukaisesti kuin olen pystynyt. Ikinä ei ole tullut mieleen, edes ennen tuloksen selviämistä, äänestää ketään, jonka vastaukset ovat lähellä omiani.
Pikkaisen ihmettelen joitakin perustelujasi. Ymmärtääkseni Helsingissä on Suomen suurin pula asunnoista. Ilmeisesti olet sitä mieltä, että hyödyt maahanmuuttajien kotoutumisesta ovat suuremmat kuin asuntopulan pahenemisesta aiheutuvat haitat. Perustuuko jokin tällainen arvio tutkimukseen?
Adoptio-oikeusasiassa lienee osapuolena myös itse adoptoitava. Järjellinen mielipide adoptiota koskevaan väitteeseen edellyttää myös adoptoitavan kokemien hyötyjen/haittojen arviointia.
Olisi myös hyvä muistaa, että uskonnonvapaudessa on kyse yksilön oikeudesta liittyä tai erota uskonnollisesta yhteisöstä tai olla kokonaan niiden ulkopuolella. Uskonnonvapaus ei anna uskonnoille oikeutta alistaa jäseniään tai esim. uhkailla eroavia jäseniä. Uskonnonvapaus ei siis tarkoita uskontokuntien vapautta olla noudattamatta perustuslakia, vaikka mm. muslimit näin usein tulkitsevatkin.
Haluan nopeasti korjata Heikin väitteen, että Helsingissä (kaupungissa) maahanmuuttajan kotouttaminen ja työllistäminen on helpompaa kuin syrjäseudulla. Tämä ei pidä paikkaansa, mikäli uskomme OECD:n laajaa tutkimusta maahanmuutosta. Suomessa tuo on päinvastoin, kun taas lähes kaikilla muilla mailla se on juurikin noin.
Mielestäni olet ymmärtänyt HS:n tarkoittamat akselit väärit. Konservatiivi-liberaali mittaa heillä arvoliberaaliutta, oikeisto-vasemmisto markkinaliberaaliutta. Olet molempia, siksi kulmassa. Oikeisto-vasemmisto alkaa käsitteenä olemaan vanhahtava, HS olisi voinut nimetä myös eri lailla.
Helsingin sanomien kaksiulotteinen arvokartta on käsittääkseni faktorianalyysin tulos. Siinä kaksi akselia käytännössä kertovat sen, millaisilla vastausyhdistelmillä ehdokkaiden välillä on suurimmat erot. Akselien nimeäminen oikeisto-vasemmisto-akseliksi ja liberaali-konservatiivi-akseliksi sen sijaan ei millään tavalla seuraa menetelmästä vaan analyysin tekijät ovat ne nimenneet. Sattuu olemaan niin, että vaalikoneiden faktorianalyysin kaksi ensimmäistä faktoria ovat sellaiset, että ensimmäinen akseli erottelee perinteiset puolueet vasemmisto- ja oikeistopuolueiksi [SDP (lähempänä keskustaa) ja Vasemmistoliitto (kauempana keskustasta) toisella laidalla ja Keskusta (lähempänä keskustaa) ja Kokoomus (kauempana keskustasta toisella] ja toinen akseli erottelee Vihreät ja Perussuomalaiset. Nimeämiselle pitäisi sitten hakea sisältöä katsomalla kysymyksiä, jotka vaikuttavat sijoittumiseen akseleilla.
Toinen ongelma on sitten se, että vaalikonekysymykset olettavat normaalin suomalaisen aatemaailmajaon, esim. aika lailla sillä tavalla, miten itsekin oikeistopuolueita kuvasit ja niin, että on oikeastaan olemassa vain sosiaaliliberaalius. Ongelmia tulee, jos vastaajan aatemaailma on perinteisen jaottelun ulkopuolelta. Jos esimerkiksi kannattaisin naurettavan korkeaa perustuloa, mutta muuten ns yövartijavaltiota, jossa valtio tarjoaa kansalaisilleen ainoastaan poliisin, oikeuslaitoksen ja puolustusvoimat, kone sijoittaisi minut ääriliberaaliin oikeistoon, vaikka kannatan korkeita veroja.
Vaalikoneiden kysymyksiä ja sopivien ehdokkaiden hakua pitäisikin kehittää niin, että ne ottavat nämä asiat huomioon.
Liberaali/Konservatiivi ja Oikeisto/Vasemmisto jaot eivät enää sovellu nykyaikaan muutenkaan.
Paremmin soveltuisi ’Globalisti/Nationalisti’ ja ’Autoritäärinen/Klassinen liberaali’ jako.
”Aito liberaali kannattaa kaikkia yksilönvapauksia. Liberaali kannattaa uskonnonvapautta, poliittisia vapauksia, sananvapautta ja seksuaalista vapautta. Mutta liberaali kannattaa myös yrittämisen vapautta, sopimusvapautta ja omistusoikeutta. ”
Jännästi tuonne aidon liberaalin määritelmiin oli vapauksien joukkoon eksynyt myös yksi oikeus. Eihän aito liberaali mitenkään voi kannattaa ”oikeutta”, joka on minun ryöstämisen vapauttani vastaan. Itseasiassa kaikki oikeudet ovat vastakkaisia jollekin vapaudelle.
Eli pointti on se, että ”aitoa” liberaaliutta ei ole olemassa kuin ehkä jossain kaunokirjallisuuden post-apokalyptisissä anarkioissa. On vain linjanvetoa siitä, missä kohtaa erilaisten oikeuksien vaatima vapauksien rajoittaminen menee liian pitkälle, ja toisaalta toteutuvatko jotkin oikeudet jopa paremmin jos niitä ei käsittele absoluuttisina oikeuksina (esimerkiksi se omistusoikeus toteutuu paremmin, jos sitä loukataan veroilla joilla rahoitetaan poliisitoimintaa). Me olemme kaikki sosialidemokraatteja.
Ideologisen ”liberaaliuden” käyttäminen perusteluna yhtään millekään on tyhmää ja älyllisesti epärehellistä.
Kiva juttu Heikki, että olet kehitellyt agendaasi soveltuvan oman määritelmäsi sille, mikä on ”liberaalia”. Valitettavasti oma määritelmäsi ei vastaa sitä, mitä käsitteellä yleensä tarkoitetaan, kuten moni kommentoija onkin jo todennut. Jos haluat egomaniassasi leikkiä jollain tavalla vakavasti otettavaa yhteiskunnallisten kysymysten ajattelijaa, kannattaa ehkä ”liberaalin” lisäksi etsiä sanakirjasta sellainen sana kuin ”itsekritiikki”.
Sanot että sinulla on selvä raja sille, minkä verran valtio saa ”viedä ihmisen omaisuutta” (…), mutta epäselväksi jää, missä se selvä raja mielestäsi menee? Oletko oikeasti sitä mieltä, että kasvava eriarvoisuus, pitenevät leipäjonot ja huonoimmin pärjäävän porukan putoaminen yhteiskunnan kelkasta samalla, kun osalla suomalaisista on n. miljoona kertaa enemmän kuin ihminen elämiseen tarvitsee, on ok?
Tiedät varmasti itsekin, että huono-osaisuus on pitkälti periytyvää ja esimerkiksi sillä on erittäin suuri merkitys, millaiseen perheeseen ihminen sattuu syntymään. Ajatusmalli, että pienituloisuus johtuisi ahkeruuden puutteesta, on yksinkertaisesti kestämätön. En menisi syyttämään kolmivuorotyötä pienellä palkalla painavaa lähihoitajaa laiskuudesta sillä (tai millään muullakaan) perusteella, että hänen tekemällään työllä ei tahkota rahaa (vaan tehdään jotain niinkin turhaa kuin pidetään kanssaihmisistä huolta). Lainaan tässä kohden Maria Ohisaloa, jonka vastaus ko. kysymykseen on pikkiriikkisen sinun turaustasi älykkäämpi: ”Menestymisessä ja ahkeruudessa ei ole mitään väärää, mutta hyvä yhteiskunta tasaa eroja eri ihmisryhmien välillä. Suuria tuloeroja vastaan täytyy taistella, sillä niiden on havaittu aiheuttavan lukuisia yhteiskunnallisia ongelmia, kun kuilu rikkaimpien ja köyhimpien välillä on suuri eikä yhteistä kokemusmaailmaa ole. Köyhyyttä ja eriarvoistumista torjutaan parhaiten niin, että sosiaaliturva on riittävällä tasolla ja että ihmiset voivat tehdä töitä, ovat osallisia ja luottavat muihin.”
Ihmisten terveydenhoidon vertaus klemmareiden valmistamiseen kuvaa kyllä osuvasti kirjoittajan kaikesta päätellen täysin epäinhimillistä ja empatiaköyhää maailmankuvaa.
Tiivistys: No True Scotsman koska Heikki Pursiainen.
Jos ajatellee että kaikki minulle niin mihin porukkaan silloin kuuluu.
”Kansallisvaltio on konservatiiivin mielestä luonteva koti saman kulttuurin, kielen ja perinteet jakavalle kansalle. Se on samaan kansaan kuuluvien erityinen yhteisö.”
Tämä nationalismin ja konservatismin liitto on minusta hupaisa (mieti vaikka iskulausetta koti, uskonto, isänmaa). Historiallisesti Suomella on ollut ylivoimaisesti pisin perinne osana ruotsia, joten loogisesti konservatiivin pitäisi kai kannattaa Suomen palauttamista siihen. Kansallisvaltioajattelu on oikeastaan melko moderni aate.
Muuten erinomaista analyysiä Pursiaiselta.
Koita välttää äärivastauksia, suosi lieviä kannanottoja ja selvästi monimutkaisiin kohtiin vastaa en osaa sanoa, niin huomaat olevasi melko liberaali sosialidemokraatti. Ihan niin kuin 90% muistakin suomalaisista 😀
Kiitos inspiroivasta kirjoituksesta. Tartuin väitteeseesi, että sosialisti ei voi olla liberaali. Pyrin osoittamaan sen vääräksi täällä: http://politiikasta.fi/voiko-sosialisti-olla-liberaali/
En ole vielä nähnyt oikeita oikeistolaisia Suomessa kokoomuskin lähinnä vasemmistopuolue USA mittarilla.
”Historia tuntee paljon (usein epämiellyttäviä) oikeistolaisia liikkeitä, jotka ovat kannattaneet valtiokapitalismia, elleivät jopa jonkinlaista sosialismia.”
Näiden eriasteista sosialismia kannattaneiden epämiellyttävien liikkeiden nimeäminen ”äärioikeistoksi” taisi olla peräisin kommunistien sylttytehtaalta, ja todellinen tarkoitus oli tietenkin häivyttää se, että oikeasti kyse oli vasemmiston jäsentenvälisestä taistelusta, jonka kanssa oikeistolla (sen paremmin liberaalilla kuin konservatiivis-uskonnollisella) ei ollut mitään tekemistä.