Alkoholipolitiikan asemasota

Nykyään alkoholipolitiikkaa voisi kuvata asemasodaksi. Julkinen keskustelu antaa kuvan että vastakkain ovat  juomateollisuus ja kansanterveys. Näinhän se ei ole. Vapauden puolesta puhuvat paitsi elinkeinon myös tavallisten kuluttajien edustajat ja kohtuuden ystävät.

Rajoituksia kannattavat ennen kaikkea raittiusaatteen omaksuneet kiihkoilijat. Heitä säestävät alkoholistien omaiset ja hoitajat. Väittely kiihtyy kun uutta alkoholilakiehdotusta käsitellään. Tässä sanasodassa ei oikeasti ole paljoakaan kyse kansanterveydestä.

Raittiusintoilijoille ns. kokonaiskulutusteoria on koko totuus. Teorian mukaan väestön alkoholin kulutus määrää suurkuluttajat ja haitat. Mitä vaikeammaksi alkoholijuomien saanti tehdään sitä vähemmän alkoholista on haittaa. Nostetaan siis hintaa ja rajoitetaan myyntiä. Teorian mukainen lopullinen ratkaisu on kieltolaki. Sitä he eivät kuitenkaan mielellään sano. Virkistävä poikkeus on sosiaali- ja terveysministeriön hallitusneuvos Ismo Tuominen Verkkouutisten mukaan. Hän  sanoo suoraan, ettei kieltolaki epäonnistunut ja Suomi voisi paremmin, jos täällä ei juotaisi alkoholia. Useimmat eivät ole näin suorapuheisia.

Koska raittiusaate ei ole enää suuressa muodissa, kieltolain sijasta on otettu iskusanaksi kansanterveys. On perustettu etujärjestöjä joiden nimi ja tarkoitus on muka kansanterveyden edistäminen. Käytännössä halutaan että jokaisen pitää olla raitis tai käyttää alkoholia enintään sen verran kun lobbaajat katsovat meille sopivaksi. Muut voidaan leimata kansanterveyden vihollisiksi.

Kansanterveyden asuun naamioitunut joukko on laaja kansainvälinen verkosto. Siellä on virkamiehiä, kansalaisjärjestöaktiiveja, opettajia, lääkäreitä ja tutkijoita. Monet ovat muutoin ihan fiksuja ihmisiä mutta kokonaiskulutusmalliin hurahtaneita. Myös fanaattisuutta ja tekopyhyyttä esiintyy. Fanaattisuus liittyy moralismiin.  Vastustajat leimataan juomateollisuuden agenteiksi. Silloin ei tarvitse perehtyä tieteelliseen näyttöön eikä ymmärtää sitä. Tekopyhät markkinoivat muille raittiutta ja kokonaiskulutusteoriaa koska se on heidän ammattinsa, mutta alkoholijuomat maistuvat heille siinä missä muillekin. Olen nähnyt.

Raittiusintoilijat ovat väärässä. Ensiksi: Kokonaiskulutusmalli ei kestä kritiikkiä. Malli ei lainkaan huomioi alkoholiongelmien tärkeintä syytä: alkoholiriippuvuutta. Mallin mukaan  kokonaiskulutus määrää paljonko väestössä on suurkuluttajia. Asia on tasan päinvastoin. Väestöön kuuluvien ihmisten alkoholin käyttö määrää mikä muodostuu kokonaiskulutukseksi. Erityisen paljon siihen vaikuttaa raittiiden ja alkoholista riippuvaisten määrä, ei suurkuluttajien määrä.

Kireä alkoholipolitiikka ei pidennä toimintakykyisiä elinvuosia (1). Toiseksi: Kohtuullinen alkoholin käyttö pidentää elinikää ja vähentää sairastavuutta. Monet tutkimukset ovat tulleet tähän tulokseen. Mutta epäuskoiset pyrkivät sitkeästi todistamaan tulokset vääriksi (2). Yksi keino on tulkita tutkimustuloksia haluttuun suuntaan ja jättää vaihtoehtoiset tulkinnnat mainitsematta (3). Toinen keino: huonosti tehtyjen tutkimusten kritiikkiä ei julkaista lääketieteellisissä lehdissä. Tiedän tapauksia. Kolmas keino on tehdä valikoitu kooste olemassa olevista tutkimuksista.  Hyväksytään vain omia ennakkoluuloja tukevat tutkimukset mukaan (4). Valikoinnissa ei välitetä siitä että alkoholilla on sekä myönteisiä että kielteisiä vaikutuksia terveyteen, usein yhdessä ja samassa tutkimuksessa havaittuja. Johdonmukaisuus edellyttäisi että tieteellisen päättelyn säännöt ovat samat huolimatta vaikutuksien suunnasta. Muutoin voitaisiin jopa ”todistaa” alkoholin haitat olemattomiksi.

Alkoholikeskustelussa käytetään muitakin epäreiluja keinoja. Aina ei vertailla tasapuolisesti (5). Vastustajat voidaan leimata. Vaaditaan, että tutkimuksia julkaisevien on ilmoitettava kaikki apurahat ja muut yhteytensä alkoholielinkeinoon tai sen tukemiin instituutioihin. Jos et ilmoita, sinulla on jotain salattavaa ja olet siis epäluotettava. Jos ilmoitat, olet puolueellinen koska alitajuntasi komentaa sinut tuottamaan elinkeinolle suotuisia tuloksia. Jos vasta aloittelet uraasi ja haet apurahaa, sinua varoitetaan siitä että tuleva maineesi on menetetty. Näin sidonnaisuuksia (conflict of interest) kyttäävät noitavainotieteen tohtorit voivat leimata tukea saaneet tutkijat epäluotettaviksi ilman että leimaajien tarvitsee ymmärtää mistä tutkimuksessa oli kyse.  

Vastakkainasetteluun kuuluu, että yritysten pyyteetönkin tuki tutkimukselle ja sen tulokset tuomitaan. Tiedeyhteisön avoimen keskustelun sijasta kriittisiä ääniä hiljennetään. Ei näin parane tieto eikä toiminta.  Huomio kääntyy pois pääasiasta. Kansanterveyttä huonontavat ennen muuta alkoholismi ja sen seuraukset. Ja holtiton humala. Se on alkoholismia pienoiskoossa.

Aiheesta enemmän

1. Väestön kokonaiskulutukseen vaikuttaa ratkaisevasti alkoholiriippuvaisten ja raittiiden määrä uuden tutkimuksen mukaan. Kireä alkoholipolitiikka ei paranna kansanterveyttä. Tähän viittaa 30 OECD-maan vertailu josta olen kirjoittanut lyhesti suomeksi. Koko tutkimus on julkaistu lehdessä Alcohol and Alcoholism vuonna 2015.  Kokonaiskulutusteorian kritiikkiä  olen jo aiemmin esittänyt kirjassani Perfect drinking and its enemies. Kireä alkoholipolitiikka tarkoittaa ennen kaikkea korkeita hintoja ja jyrkkiä tarjonnan rajoituksia. Sen vastakohta ei ole villi vapaus vaan maltillinen alkoholipolitiikka. Kaikissa maissa on alkoholia koskevia rajoituksia, joissakin liikaa ja joissakin sopivasti – vain sellaisia jotka tutkitusti tehoavat.Kireän alkoholipolitiikan vaikutuksista ei voi saada normaalioloissa tietoja satunnaistetulla kokeella, joka on tutkimusasetelmana kansanterveystutkimuksen ihanne. Maita ei voi satunnaistaa ryhmiin, eikä näiden ryhmien alkoholipolitiikkaa voi pakottaa tutkijoiden mieleiseksi. Verotus ja rajoitukset kohdistuvat kaikkiin maan asukkaisiin.  Maiden välinen vertailukin tuottaa käyttökelpoista tietoa, vaikka ymmärtämättömät sen kieltävät. Tämäkin tieto on enemmän kuin tietämättömyys tai ennakkoluulot. Opettajani Kettil Bruunin sanat ovat tässä paikallaan: ”Nämä rajoitukset… eivät kuitenkaan merkitse sitä, että päätelmien tekeminen olisi mahdotonta. Kansanterveyden tutkimukseen sisältyy usein luonnostaan runsaasti epävarmuustekijöitä, ja tämä on muistettava erityisesti silloin kun tutkimustuloksilla on käytännön seurauksia. Vaikka kannattaakin pyrkiä siihen, että alkoholipoliittisia päätöksiä tehtäessä tiedettäisiin mahdollisimman paljon niiden vaikutuksista, on samalla tunnustettava, että täydellisiä tietoja on tuskin koskaan käytettävissä.”

   Kokonaiskulutusmalli perustuu sekin enimmältä osin maiden välisiin vertailuihin. Lisänä on yhdessä ja samassa maassa tapahtuneiden muutosten tutkimusta. Näissä aikasarjatutkimuksissa on kuitenkin monia tulkintaa vaikeuttavia ongelmia, joita olen käsitellyt kirjassani. Tulokset eivät anna yksiselitteistä todistusta (ks. kohta 5).
   Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) julkisuudessa esiintyvät alkoholitutkijat  puolustavat kokonaiskulutusmallia. Siitä on kai vaikea luopua, kun mallin synnyttämisessä suomalaisilla oli aikoinaan merkittävä osa. Ei näytä auttavan että THL:n omakin tutkimus julkaisee havaintoja, jotka eivät sovi tähän malliin. Alkoholiveron kevennykset ja rajoitusten vähentäminen eivät lisänneet alkoholin kulutusta, se pysyi samalla tasolla tai pieneni Ruotsissa, Suomessa ja Tanskassa. Suomessa alkoholijuomien hinta ei ollut merkisevästi yhteydessä alkoholikuolemiin vuosina 1988-2007. Tämä todetaan ohimennen tutkimuksessa jossa halvimpien juomien suhde elinkustannusindeksiin oli heikosti yhteydessä alkoholikuolemiin vähiten koulutetuilla, muttei keskitason tai ylemmän koulutuksen saaneilla. Alkoholistien enemmistö on vähän koulutettua väestönosaa ja köyhyys ajaa suosimaan halvimpia juomia.

2. Olen käsitellyt syy-seuraussuhdepäättelyä ja sen harhoja perusteellisemmin em. kirjassani. Olen osoittanut myös että kun terveydentilaltaan ja riskitekijöiltään samankaltaisia ryhmiä seurataan, kohtuukäyttäjillä on pienempi kuolleisuus kuin alkoholin käytön lopettaneilla.
3. Erittäin harvinaista geenimuotoa (rs1229984) kantavat henkilöt juovat hieman vähemmän kuin enemmistö. Heillä on myös vähemmän sepelvaltimotautia. BMJ:ssä 2014 julkaistun tutkimuksen tekijät päättelivät ettei alkoholin käyttö siis vähennä taudin esiintyvyyttä. Vaihtoehtoinen selitys on että vähemmistö myös juo harvemmin humalahakuisesti. Sitä ei mainittu. Harvinainen geenimuoto saa aikaan kiusallisia oireita jos juo alkoholia. Humaltuminen koetaan tavallista epämiellyttävämmäksi. Usein humaltuvilla on enemmän sepelvaltimotautia. Kun karttaa humalaa niin tautiriskikin pienenee.
4. Valikointia harrastavan ryhmän ensimmäinen yritys johti siihen että raittiiden ja alkoholin käyttäjien välillä ei ollut mitään eroa millään kulutustasolla. Siis ”todistettiin” ettei alkoholi vaikuta kuolleisuuteen lainkaan!  Seuraavassa yrityksessä kelvollisiksi katsottiin vain 13 tutkimusta 87:stä Pois karsittiin tutkimukset joissa elinikänsä raittiina pidettiin henkilöitä jotka vastasivat ”kyllä” kysymykseen ”oletteko juonut elinaikananne enintään 12 lasillista” tai väittämään ”en juo juuri koskaan”. Ei niitä olisi pitänyt poistaa. On järkevää kysyä näin. Jos kysyy että et ole koskaan juonut alkoholia, edes pientä pikarillista. tunnontarkat, joskus alkoholijuomaa maistaneet tai ehtoollisella käyneet, luokiteltaisiin virheellisesti käyttäjiksi eikä käytännössä raittiiksi. Kolmentoista hyväksytyn tutkimuksen koosteen (meta-analyysin) mukaan mitään merkitseviä eroja ei ollut raittiiden ja enemmän tai vähemmän juovien ryhmien välillä kuolleisuudessa paitsi että päivittäin yli 6 lasillista (yli 65 g alkoholia) juovilla kuolleisuus oli suurempi kuin raittiilla. Kolmentoista tutkimuksen joukossa oli laaja ja hyvin tehty hollantilainen tutkimus. Siinä kohtuukäyttäjien kuolleisuus oli erittäin paljon pienempi kuin elinkänsä raittiilla. Tutkimus katsottiin epäilyttäväksi, perustelematta sen kummemmin ja poistettiin. Lopputulos oli kummallinen: 2-4 lasillista päivässä juovilla oli suurempi kuolemanvaara mutta 4-6 lasillista, siis enemmän, juovilla ei sen sijaan ollut suurentunutta kuolleisuutta raittiisiin verrattuna. Koostetta on arvosteltu siitä ettei se huomioi juomisrytmin eroja eikä piittää kokeellista tutkimustuloksista jotka kertovat alkoholin myönteisistä vaikutuksista sydän- ja verisuonitautien riskitekijöihin (http://www.bu.edu/alcohol-forum/critique-183). Lisäksi on syytä muistaa että pitäisi myös tarkastellla erikseen alkoholistien ja muiden alkoholin käyttäjien kuolleisuutta. Jos näin tehdään, nähdään että kohtuullinen alkoholin käyttö vähentää ja alkoholismi suurentaa kuolleisuutta.
5. Laaja katsaus osoittaa että vain rajusti valikoimalla kaikkien tutkimuksien joukosta omaa kantaa puoltavat voidaan väittää  alkoholin verotuksen olevan yksi tehokkaimmista keinoista vähentää haittoja. Suomessa THL:n Pia Mäkelä vertaa yhteenlaskettuja arvioita alkoholin välittömistä ja välillisistä haittakustannuksista pelkästään välittömiin verotuloihin (Kanava 5/2016). Hän ei ota huomioon välillisiä hyötyjä. 

   Editoitu 6.1.2017. Korjattu lyöntivirheitä.