PAM:laiset tarjoilevat akavalaisten lattet

Korkeakoulutettuja edustava Akava aikoo irtautua osittain yhteistyöstä muiden palkansaajajärjestöjen kanssa. Seurauksena on ollut keskusjärjestöjen välinen ja sisäinen julkinen kiista.

Yhteistyön lopettamisen välittömät syyt löytyvät kenties järjestöpolitiikasta ja valtataistelusta. Mutta laajemmin ajatellen on vaikea yllättyä järjestöjen ajautumisesta erilleen. Esimerkiksi akavalaisten ja SAK:laisten palkansaajien välillä on niin selkeitä eturistiriitoja, että yhteistyön olemassaolo on suurempi yllätys kuin sen hajoaminen.

Ajatellaanpa vaikka SAK:laista Palvelualojen ammattiliittoa PAM:ia ja akavalaista Lääkäriliittoa. Niiden jäsenten edut ovat merkittävässä määrin täysin vastakkaiset. Lääkäriliiton tavoitteena on vähentää lääkärien välistä kilpailua ja pitää lääkärien tarjontaa alhaalla. Tämä nostaa lääkärien palkkoja, mutta samalla kaikkien muiden terveydenhuollosta maksamia kustannuksia.

Erityisen paljon tästä kärsivät köyhät PAM:laiset. He joutuvat maksamaan pienistä palkoistaan korkeampia veroja terveydenhuollon rahoittamiseksi. Mahdollinen työterveyshuolto on kalliimpaa. PAM:laisen kaupan kassan julkisen terveydenhuollon varassa olevat lapset ja vanhemmat saavat vähemmän hoitoa, kun kustannustaso on lääkärien edunvalvonnan vuoksi korkeampi.

Toisaalta PAM:ilaiset silittävät lääkärien paidat, tarjoilevat ateriat, tuovat lattet, myyvät ruoan, siivoavat kodit ja leikkaavat tukat. Mitä alhaisempi palvelualojen palkkataso on, sitä halvempia palvelut ovat ja sitä nopeammin latte saapuu pöytään.

On myös vaikea kuvitella tunteiden tasolla suurta solidaarisuutta alle kaksi tonnia tienaavan kassatyöntekijän ja 10 000 euroa saavan lääkärin välillä vain siksi, että molemmat ovat jossakin hyvin yleisessä mielessä ”palkansaajia”.

Kaupan kassan ja lääkärin etu ei siis ole mitenkään yhteneväinen, pikemminkin päinvastoin. Aivan samanlaisia ristiriitoja on tietenkin helppo löytää myös muiden SAK:laisten ja akavalaisten työntekijöiden väliltä. Kun asiaa ajattelee tältä kannalta, palkansaajajärjestöjen tähänastinen yhteistyö on se yllätys, ei yhteistyön repeileminen.

Yhteistyön on siis täytynyt alun perinkin perustua muuhun kuin palkansaajien yhteiseen etuun. Yksi syy on varmaankin ollut kaikkia järjestöjä hyödyttävä kolmikantainen järjestelmä. Siinä järjestöt ovat päässeet käytännössä määräämään työelämää koskevista säännöistä, paitsi työehtosopimuksista, myös lainsäädännöstä. Yhteinen halu säilyttää järjestövalta on ylläpitänyt yhteistyötä. Jos tämä järjestelmä järkkyy, rakoilee yhteistyökin.

Varmaankin yhteistyölle on runsaasti muita historiallisia syitä. Asiaa koskevaa keskustelua olisi mielenkiintoista kuulla. On kuitenkin selvä, että lääkärien ja potilaiden, samoin kuin latten juojien ja tarjoilijoiden välinen eturistiriita tekee yhteistyöstä tulevaisuudessa vaikeaa.