Usein tuntuu, että suomalainen vasemmisto on unohtanut periaatteensa. Veikkaan, että alkamassa oleva budjettikeskustelu tulee taas kerran osoittamaan, että oikeistoa vaivaa myös aatteellinen alennustila.
Ensi vuoden budjetista saatiin siis eilen ensimmäiset tiedot. Keskustelu lähti aika nopeasti tutuille urille.
Oppositio haukkuu budjettiin sisältyviä menojen leikkauksia, hallitus puolustaa niitä. Perustelu leikkauksille on, että ne oli pakko tehdä valtiontalouden tasapainottamiseksi. Samaan aikaan hallituspuolueiden poliitikot yrittävät kaikin voimin korostaa, että itse asiassa moneen asiaan pantiin lisää rahaa, tai ei leikattu kovin paljon tai että aiemmatkin hallitukset leikkasivat.
Tämä on aika synkkää meininkiä. Oikeistolaiseen (ja yhtä lailla liberaaliin) ajatteluun kuuluu olennaisesti ajatus valtion rajallisesta koosta. Julkisella sektorilla on tarkkaan määrätyt tehtävät, jotka sen pitää hoitaa. Muu pitää jättää ihmisten omaksi huoleksi.
Tarkasta rajanvedosta on toki mielipide-eroja. Silti, Suomen jättimäiseksi paisuneen julkisen sektorin luulisi tekevän tusinoittain asioita, joita kunnon porvarin mielestä sen ei pitäisi ollenkaan tehdä.
Periaatteilleen uskollisten oikeistopoliitikkojen pitäisi siis helposti löytää kohteita leikkauksille. Prosenttien sieltä täältä höylääminen loppuisi. Sen sijaan lopetettaisiin kokonaan sellaisia toimintoja, joiden ei katsottaisi huolellisen aatteellisen ja taloudellisen pohdinnan perusteella kuuluvan valtion tehtäviin.
Tällaista omasta aatteesta lähtevää, älyllisesti perusteltua julkisen sektorin pienentämistä ei tarvitsisi hävetä. Päinvastoin, siitä voisi olla ylpeä, toisin kuin pakon edessä tehdyistä poliittisten ja taloudellisen suhdanteiden sanelemista ratkaisuista. Valtion pienentäminen voi olla yhtä valtiomiesmäinen teko kuin sen suurentaminen.
Vasemmiston kanssa kilpaillessa periaatteisiin nojaavaa pyrkimystä julkisen sektorin pienentämiseen ei tarvitsisi vähätellä. Sitä voisi päinvastoin korostaa.
Mutta näin ei tälläkään kertaa tapahdu. Leikkaukset tehdään juustohöylällä ja sieltä mistä se on poliittisesti helpointa. Veroasteikkoja höylätään prosentin kymmenyksillä. Tälläisella näpertelyllä ei tietenkään ole juuri mitään taloudellisia vaikutuksia. Mutta sen lisäksi siitä puuttuu kokonaan aatteellinen rohkeus ja näkemys.
Syy tähän voi olla se, ettei oikeistohallituksen poliitikoilla ole mitään kunnollista älyllistä ja aatteellista perustaa, jolle heidän päätöksensä rakentuvat. Tai sitten kysymyksessä on periaatteista tinkiminen lyhyen aikavälin suosion kasvattamiseksi.
Kumpikaan selitys ei juuri imartele suomalaista oikeistoa.
Blogit
Liberan blogiin kirjoittavat eri alojen asiantuntijat tai muuten vain mielenkiintoiset henkilöt. Blogit ovat kirjoittajiensa mielipiteitä, eivätkä välttämättä edusta Liberan virallista kantaa.
Tietoa kirjoittajasta
Heikki Pursiainen
Hallituksen jäsen
Heikki Pursiainen on ekonomisti, valtiotieteiden tohtori ja palkittu kirjailija. Hän on tehnyt merkittävän uran tutkijana, ajatuspajahenkilönä, mediayrittäjä- journalistina, ja toimii nyt Helsingin kaupungin kaupunkitietopalveluiden päällikkönä. Pursiaisen väitöskirja käsitteli taloustieteen matemaattisia menetelmiä virallisten tilastojen laadinnassa.
18 kommenttia artikkeliin Kunnon porvari olisi ylpeä leikkauksista
Leikkaukset niin kun myös veronalennukset melkoisen pieniä .Suomen velkaantuminen tosin pientä luokkaa kansanvälisesti katsottuna vaan 5-6 miljardia vuositasolla niin mihin paniikkiin tai lietsomiseen ei todellakaan ole syytä .Suositaan normaalia elämistä ja kuluttamista niin mitä paremmin menisi taloudessa, hätäjarrun voi poistaa.
”Suomen velkaantuminen tosin pientä luokkaa kansanvälisesti katsottuna vaan 5-6 miljardia vuositasolla niin mihin paniikkiin tai lietsomiseen ei todellakaan ole syytä”
Mikset laske Suomen velkaantumiseen kuntien velkaantumista? Jos puhutaan Suomen velkaantumista, niin mielestäni pitäisi laskea kuntien ja valtion velkaantuminen yhteensä, joka on noin 10 miljardia euroa vuodessa.
Lähde: ”Julkisyhteisöjen velka kasvoi 2,8 miljardia euroa vuoden 2016 ensimmäisellä neljänneksellä”
http://tilastokeskus.fi/til/jyev/2016/01/jyev_2016_01_2016-06-30_tie_001_fi.html
Velka kasvoi. Kasvoiko varallisuus?
Risto kyllä sekä valtiolla että kunnilla valtavan hyvät verotulot niin lainat siihen nähden lilliput luokkaa.Mutta se on selvä että jossain vaiheessa menot on laitettava enemmän kuriin jos tulot ei kasva.Panikointi on silti täysin turhaa mutta piristyminen jokaisen kohdalla olisi paras lääke taloudelle ja mollivoittoisuus pois ei Suomi tähän kaadu.
Vesimelooni aate vaivaa Suomen poliittista ”oikeistoa” , vihreää päältä ja punaista sisältä.
”Kunnon porvarista” tulee aina demari ministeriaitioon päästyään, koska Arkadianmäki on pysyvästi Hakaniemen punalinnakkeiden varjostama. Sveitsissä on tehokkaat työkalut, joilla julkinen pullataikina pidetään kurissa.
Meidän kaikkien tulee taata porvarillekin mahdollisuus tutustua maailmaan hieman laaja-alaisemmin. Kaikkein heikoimpia tulee auttaa.
Joo, ja se työkalu on nimeltään tilastokikka. Sveitsiläiset tykkäävät teeskennellä, ettei tulojen mukaan kasvava, veroluonteinen yleinen sosiaalivakuutusmaksu käy valtion kautta, vaan esim. julkisiin terveysmenoihin kirjataan vain se mitä valtio ja kantonit lisäävät budjettiin muista verotuloista. Näin julkistalous saadaan näyttämään Latvian, Liettuan ja Romanian kokoiselta, vaikka palvelutaso ja hinta olisi oikeasti jotain muuta. Terv. nimim. ”Älä usko”
Dear Heikki: Olenko vielä porvari jos en halua, että esim. toimeentulotukia vähennetään vaan kohdennetaan vähennystoimia mielummin valtion ja kuntien työntekijöiden määrään ja mieluummin virtaviivaistetaan sekä helpotetaan tukien hakuprosesseja? Toisin sanoen en pienentäisi valtion roolia vaan valtion ns. kokoa. Vai onko tämä vain pitsinnypläystä, jolla ei olisi merkitystä valtiontalouteen, ja en pääsisi tällä ajatusjuoksulla porvarikerhoon?
Oikeistonkin kannattaisi kuitenkin selvittää tosiasiat. http://yle.fi/uutiset/suomessa_on_vahiten_valtion_virkamiehia_eussa/7920697
”Oikeistonkin kannattaisi kuitenkin selvittää tosiasiat. http://yle.fi/uutiset/suomessa_on_vahiten_valtion_virkamiehia_eussa/7920697”
Miksi katsoa vain valtion virkamiehiä, eikä virkamiesten kokonaismäärää? 😀
Esim joissakin pienissä kunnissa virkamiesten määrä suhteessa yksityiseen sektoriin on todella suuri.
Lähde: ”Julkisyhteisöjen työntekijöiden määrä suhteessa kaikkiin työllisiin eräissä OECD-maissa vuonna 2011”
http://yle.fi/uutiset/kuinka_suuri_suomen_julkinen_sektori_oikeastaan_on/7062265
Ehkä oikeistolla ei vain ole riittävästi kannatusta? Eli mitä epäselvemmin omat tavoitteet kertoo, sitä todennäköisemmin menestyy vaaleissa. Ja sitten voi puhua pakosta ja ainoasta vaihtoehdosta.
Sanotaan, ettei kakku jakamalla kasva.
Onko resepti hukassa vai paakari?
Näin sanotaan, mutta sanonta on täysin väärä. Taloudessa kakku voi kasvaa ainoastaan jakamalla.
Perinteiset markkinatalouden tavat kakun jakamiseen ovat palkanmaksu ja kulutus. Automaation, globalisaation ja eläköitymisen vuoksi palkanmaksu on vähentynyt, ja palkanmaksun vähentyminen näkyy suoraan myös kulutuksen vähentymisenä (palkoista säästetyt rahat kun siirtyvät suurelta osin finanssimarkkinoille, eivät rikkaiden lisääntyvään kulutukseen). Ja kun kakkua näin jaetaan vähemmän kuin ennen, se ei myöskään voi kasvaa samassa mitassa.
Koska sekä automaatio että globalisaatio ovat hyviä asioita ja koska emme voi eläköitymiselle mitään, on keksittävä uusia tapoja kakun jakamiseen palkanmaksun ja palkoista tehtävien tulonsiirtojen rinnalle. Muuten kakku pikkuhiljaa siirtyy reaalimaailman ulkopuolelle finanssimarkkinoille, ja lahoaa siellä lopulta omaan mahdottomuuteensa (kuten kävi 2008 jenkeissä).
Itse verottaisin finanssivarallisuutta (ja kaikkea muutakin varallisuutta, esim. kiinteistöjä), keventäisin palkkojen ja kulutuksen verotusta ja lisäisin tulonsiirtoja perustulon muodossa.
Ei juusto höyläämällä kasva. Mutta joku on siirtänyt sen parempiin suihin.
Suista muistui mieleen vanhan kansan sanonta: verot kansan verta juo, herrat konjakkia. Ja nuoriso lasillisen kokista.
Kasvun puute alkaa tuntua taskun pohjalla. Itse epäilen edelleen, että kasvun resepti on hukassa – ja paakareistakin on pulaa. Mutta startup-nuorisossa on tulevaisuus.
Vaikea asia. Esimerkiksi sijoitusasuntomarkkina perustuu yksinomaan Kelan asumistukeen. Jopa niin, että asuntosijoittajat hyvin tarkasti optimoivat sijoituskohteeksi hankittavien asuntojen koot, jotta sinkun tai pariskunnan asunnossa ei olisi ”tukemattomia” neliöitä. Tämä sekoittaa koko asuntomarkkinan ja on itse asiassa eräs keskeisimmistä syistä kasvukeskusten asuntopulaan.
Todellisen kasvun reseptit on erittäin helpot.Työvoima on avattava kilpailulle ja ay liikkeen valta pois +koko työnlainsäädäntö pois ja uusiksi silloin syntyy oikeata markkinataloutta ja kysyntä ja tarjonta kohtaa toisensa.Onhan se vaan dorkkaa touhua että maksetaan enemmän etuuksia ja palkkoja aloilla missä ylitarjontaa sehän on just se joka nostaa kuluttajahintoja tappiinsa.Kaikki valtion ja kuntien virkamiehet pitää palkata tarjousten perusteella missä halvin ja paras tekijä palkataan.
Terve kilpailu on tarpeen. Voittajille kultaa ja kunniaa, katsojille viihdettä ja fiiliksiä. Taloudellisessa kilpailussa moni monopolifirmakin menestyy, vaikka vastoin yleistä etua.
Virkakilpailuillakin on pitkät perinteet. Kiinassa keisarinna Wu Zetianin hallintoajasta (toinen Zhou-dynastia v. 609…705) alkaen mandariinit valittiin hallintotehtäviin lähes yksinomaan keisarillisessa virkatutkinnossa menestymisen perusteella. Euroopan komissio taitaa suosia päättelytestejä ja kielikokeita virkamiehiä valitessaan.