Pääministerin taannoiset puheet hajauttamisen muka tuomasta kilpailuedusta saivat ansaitun tuomion taloustieteilijöiltä. Valtava taloustieteellinen ja -historiallinen näyttö osoittaa, että ihmiset ovat tuottavimmillaan ja kekseliäimmillään tiiviissä keskittymissä, siis kaupungeissa.
Miksi pääministeri ja muut kepulaiset sitten jaksavat inttää hajautuksen puolesta tosiasioita vastaan? Yksinkertaisesti siksi, että hajautus on keskusta-aatteen keskeinen opinkappale. Ollakseen kepulainen täytyy uskoa, että vain hajautettu yhteiskunta voi olla hyvinvoiva ja menestyvä yhteiskunta. Jos ei usko tähän, lakkaa olemasta kepulainen.
Ikävä kyllä tämä kepun perususkomus on ristiriidassa todellisuuden kanssa. Sama pätee muutamaan muuhunkin kepulaiseen perusdogmiin. Omavaraisuus maataloudessa on todellisuudessa hyvinvointia alentava, ei parantava tavoite. Alueiden välinen tulontasaus on tehotonta ja ihmisiä köyhdyttävää.
Omavaraisuutta ja alueellisia tulonsiirtoja kannattavat niiden haitallisuudesta huolimatta monet ihmiset muissakin puolueissa eri syistä. Muissa puolueissa ne nähdään kuitenkin keinoina, jotka voidaan vaihtaa jos tavoitteisiin päästään muutenkin. Kepussa näin ei ole: omavaraisuuden ja alueellisten tulonsiirtojen hyötyihin uskominen on kepulaisuuden ydintä.
Kepun ideologian keskeiset uskonkappaleet ovat siis tosiasiaväittämiä, jotka eivät ole totta. Tämä on hyvin epämukava tilanne, kuten monet muutkin ovat aikojen kuluessa joutuneet huomaamaan. Sama tuska näkyy vasemmiston rimpuilussa irti marxilaisuuden ”totuuksista” ja ihmiskuvasta. Se on ollut kipeä prosessi, joka ei ole vieläkään päättynyt. Oikeisto on joutunut huomaamaan, ettei yhteiskunta ole romahtanut vaikka köyhätkin saavat äänestää eivätkä kaikki elä jumalaapelkäävässä heteroperheessä.
Kuten jo mainitsin, muidenkin puolueiden ohjelmat ovat toki myös täynnä epäilyttäviä väitteitä tosiasioista. Monet niistä heijastelevat sitä, että aate on vain osa puoleiden olemusta. Puolueet ovat yhtä paljon vallantavoittelun välineitä ja eturyhmien edunvalvojia kuin aatteellisia ryhmittymiä.
Tästä huolimatta on mahdollista periaatteessa olla vasemmistolainen tai oikeistolainen ilman että aate on ristiriidassa havaittavan todellisuuden kanssa. Kaksi ihmistä voi esimerkiksi olla eri mieltä tuloerojen tasaamisesta ilman että toinen on väärässä. Samoin on mahdollista olla eri mieltä siitä, missä määrin ihmisiä pitää suojella omilta valinnoiltaan ja silti olla samaa mieltä tosiasioista.
Mutta ei ole mahdollista olla kepulainen ilman että uskoo asioita, jotka eivät ole totta.
Juuri tämä särähtää niin usein viisaita ja liberaaleja keskustalaisia kuunnellessa. Puhutaanpa lähes mistä tahansa, on helppo hymyillä ja olla samaa mieltä. Mutta heti kun keskustelu kääntyy maaseutuun, hajautukseen tai maatalouteen, rationaalinen ajattelu on tipotiessään. Järkipuheen korvaa ulkoaopeteltu liturgia.
Pääministeri ja muut kepulaiset ovat siis hankalan paikan edessä, jos haluavat olla rehellisiä itselleen ja muille. Joko heidän on todettava, että hajautus ja omavarainen maatalous ovat itseisarvoja, joita pitää edistää vaikka ne ovat pahaksi ihmisille. Tai sitten kepun on myönnettävä, että se on oikeasti pelkkä eturyhmäpuolue, MTK:n poliittinen siipi. Kolmas vaihtoehto on etsiä uusia arvoja, sellaisia jotka ovat sanokaamme vähemmän herkkiä tosiasioille. Se ei liene erityisen helppoa, varsinkin kun suurin osa hyvistä arvoista on jo viety.
En usko, että mikään näistä vaihtoehdoista toteutuu lähiaikoina. Siksi kepulaisten taistelua tosiasioita vastaan on varmaankin luvassa myös tulevaisuudessa.
Blogit
Liberan blogiin kirjoittavat eri alojen asiantuntijat tai muuten vain mielenkiintoiset henkilöt. Blogit ovat kirjoittajiensa mielipiteitä, eivätkä välttämättä edusta Liberan virallista kantaa.
Tietoa kirjoittajasta
Heikki Pursiainen
Hallituksen jäsen
Heikki Pursiainen on ekonomisti, valtiotieteiden tohtori ja palkittu kirjailija. Hän on tehnyt merkittävän uran tutkijana, ajatuspajahenkilönä, mediayrittäjä- journalistina, ja toimii nyt Helsingin kaupungin kaupunkitietopalveluiden päällikkönä. Pursiaisen väitöskirja käsitteli taloustieteen matemaattisia menetelmiä virallisten tilastojen laadinnassa.
21 kommenttia artikkeliin Keskusta ja taistelu tosiasioita vastaan
”Valtava taloustieteellinen ja -historiallinen näyttö osoittaa, että ihmiset ovat tuottavimmillaan ja kekseliäimmillään tiiviissä keskittymissä, siis kaupungeissa.”
Juuri näin. Myös maanviljely ja karjankasvatus on todistetusti tuottavampaa kaupunkien kaduilla kuin pelloilla ja laitumilla. Tämä on kiistämättömään a priori-oletukseen nojaava, niin sanottu ”itävaltalainen fakta.”
itse maanviljelyshän on kehitetty siirtyessä kaupunkivaltion keskitettyyn yhteiskuntamalliin. oma a priori-oletuksesi on, että maanviljelys/karjankasvatus on tuottavaa ja kekseliästä, mistä on helppo olla eri mieltä. tullessa pelloilta ja laitumilta kaupunkeihin ihmiset keksivät muuta tekemistä; sellaista, joka on erittäin todennäköisesti tuottavampaa ja kekseliäämpää.
”itse maanviljelyshän on kehitetty siirtyessä kaupunkivaltion keskitettyyn yhteiskuntamalliin”
Ilkeät totalitaristit ja kommunistit väittävät arkeologisissa löydöissään, että maanviljelystä olisi harjoitettu tuhansia vuosia ennen ensimmäisiä kaupunkeja. Tosi asiassa Karl Marx ja Friedrich Engels kävivät hautaamassa väärentämänsä neoliittisen kauden maanviljelystyökalut ja viljakasvien siemenet huijatakseen juuri Sinua, aikakautemme suurta historiatietäjää ja synnynnäistä oikeassaolijaa.
Maanviljelys on kehittynyt ruoan tarpeesta ja se on välttämätöntä ellei tavoitteena ole nälkäkuolema.
Näin muistelin hissan tunneilla oppineeni. kiitos, kun kohteliaasti ohjasit minut tarkistamaan sanomiani.
Kelvoton opettaja.
Ette taida olla perehtynyt asiaan lainkaan. Kannattaa lähestyä asiaa biotalouden avulla. Biotalous on suuntaus, joka valtaa alaa maailmalla, mutta joka ei ole saavuttanut vielä Suomea. Ruotsalaiset ovat jo liikkeellä.
Oheisen linkin kautta voi tutustua biotalouteen. Ainakin omat silmäni avautuivat kertaheitolla:
https://www.facebook.com/AnneAino/posts/10153934593658889
Henkka, Pursiaisen propagandassa ei ole mitään itävaltalaista.
Kirjoituksessa väitetään, että ”Ollakseen kepulainen täytyy uskoa, että vain hajautettu yhteiskunta voi olla hyvinvoiva ja menestyvä yhteiskunta.” Tuo ei pidä paikkaansa. Poista tuo ”vain” sana siitä, niin sitten pitää paikkansa. Keskusta ei ole joko-tai, vaan sekä-että -liike.
Maailman teollisuusmaiden mittakaavassa Suomi ei ole kovin keskittynyt valtio. Kaupungit ovat pieniä ja niissä asutaan matalalla ja levällään. Silti Suomi on yksi maailman rikkaimpia, kekseliäimpiä, parhaiten voivia ja tasa-arvoisimpia maita. Tätä todistavia vertailuja tulee julki jatkuvasti. Suomi on ongelmistaan huolimatta yksi parhaista, jos ei paras maa asua koko planeetalla. Joten olisi kirjoittajalle kysymys – jos asutuksen keskittäminen on hyvinvoinnin ja vaurauden edellytys, niin miksi Suomi sitten on näin hyvin menestynyt?
Pursiainen kirjoittaa aavistuksen epäselvästi uskosta ja tosiasioista. Kun uskoo, niin ei tarvitse tosiasioita eikä perusteltuja argumentteja, usko riittää. Tässä asiassa puolueet muistuttavat hengellisiä lahkoja. Sama pätee Liberaan.
Ihminen on erittäin tuottava kun ei seuraa eikä ole tekemisissä yhdenkään poliittisen puoleen kanssa.Jos tekisi edes vähän siihen suuntaan mitä nämä nykyiset hallituspuolue hörhöt toivoisi niin nälkäkuolema tulisi alta aika yksikön.
Olen samalla kannalla hajaustususkon osalta. Maalle on aiheutettu hyvinvointitappioita viivästämällä perusteetta mm. korkeakoululaitoksen keskittymistä jopa avaamalla uusia. On kuitenkin tarpeen korostaa periaatteellista ja käytännöllistä eroa mikä on tulonsiirroissa maakunnille ja tulonsiirroissa yksilöille.
Kun Lestijärven sairasta eläkeläismummoa jeesataan yhteisistä varoista ei kyse ole tulonsiirrosta maakuntaan vaan kansallisen sairausvakuutuspoolin toimivuudesta. Tähän asti järjestelmä on ollut epäoikeudenmukainen, kun kauniit ja rikkaat ovat voineet muodostaa omat pooilinsa vaikka Espooseen. Parku siitä, että Espoon verovaroja valuu maakuntaan, on suurelta osin väärä sillä jos mummo muuttaa Espooseen, on hänet kuitenkin hoidettava mutta kalliimmissa neliöissä. Sen sijaan Pohjanmaan varustaminen neljällä eri sotehallinnolla on tuhlaavaista hajautusta (Espoossa on yli kolme kertaa enemmän väkeä kuin Keski-Pohjanmaalla).
Olli,
voitaisko ajatella, että Espoo ja vastaavat paikkakunnat saisivat päättää antavatko ne mummolle niiltä nykyisin otetut rahat vai järjestävätkö ne mummolle messevät oltavat omistamissaan kämpissä. Vai onko mummolla oikeus asua missä vaan ja samalla vaatia jotain minimielintasoa.
Klauskultti, voitaisiinko ajatella, että jokainen saisi pitää omat rahansa riippumatta siitä missä on mieltynyt asumaan. Olen törmännyt tuohon messevän kämpän dilemmaan useammankin kerran. Mummo laitetaan myymään suvun metsät ja pojat ovat sermin takana odottamassa, että saavat kaupunkikämppänsä maksettua ja jatkaakseen makeaa elämäänsä. Kiitosta vaan mummojen pojat, kaupat ovat olleet minulle kannattavia.
Olen ihmeissäni Kepu-kielenkäytöstä, viittaan sillä muuhunkin alatyyliseen ja mustamaalaavaan puheeseen. Mummo-puhe kuuluu sarjaan ylimielistä ja alatyylistä nousukaspuhetta. Seuraan keskustelua Ruotsissa. Siellä ei puhuta tässä hengessä, siksi po. puhe vaikuttaa tosi oudolta.
Tutustukaa biotalouteen, se pitää sisällään valtavia mahdollisuuksia. Viimeinen radion Leikola&Lähde näyttää hajautetun asumisen uudessa valossa. — Suomi on taas jälkijunassa, kuinkas muuten. Biotalous on maailmalla nouseva trendi:
https://www.facebook.com/AnneAino/posts/10153934593658889
Kaimani jo ehtikin edellä sanoa oleellisen. Sekä-että.
Sekä kaupunkiasunto että kesämökki. Sekä maatalous että palvelutuotanto. Sekä luonnonvarat että sosiaaliset verkostot.
Pulma ei ratkea osaoptimoinnilla, vastakkainasettelulla ja polarisoinnilla. Joko-tai ei ole ratkaisu.
Hallitus ei voi olla väärässä tässä asiassa koska Sipilä Stubb Berner edustaa ääriliberalisteja niin heidän suunnitelma tässäkin kohtaa täytyy olla se oikea.
Ikävä lukea, että joku asettuu noin selkeästi muiden yläpuolelle ja pilkkaa toisten näkemyksiä uskonnonomaisiksi.
Maataloustuotanto on globaalilla tasolla haavoittuvaista. Siksi eräs ensisijaisimmista turvallisuusnäkökohdista on turvata ruuan saatavuus. Siksi ruuan tuotanto Suomessa on pakollista, vaikka se onkin kalliimpaa kuin lämpimämmillä alueilla. Tekisi jopa mieli sanoa, että niiden, jotka ovat toista mieltä, kannattaisi itse siirtyä lämpimämpien maiden ihanuuteen. Se olisi ekologisempaa kuin rahdata kaikki tuotteet tänne.
Pursiaisen esittämä klisee, että ihmiset ovat tuottavimmillaan ja kekseliäimmillään kaupungeissa on mittakaavaharhainen. Totta kai kekseliäisyyttä on enemmän siellä missä on enemmän ihmisiä ja tietenkin kaupungeissa on enemmän oppilaitoksia, jopa yliopistoja. Siltie en ole nähnyt mitään dokumentoitua näyttöä siitä, että maaseutu sinänsä rajoittaisi kekseliäisyyttä.
Mitä taas tulontasaukseen tulee, se on välttämättömyys, jotta yhteiskunta pysyy koossa. Suomen rikkaimmat ovat keskittyneet pääkaupunkiseudulle, mutta jos kehä kolmelle pantaisiin muuri, niin kuinkahan kauan ne muuta Suomea elättävänsä kuvittelevat rikkaat pysyisivät omillaan hengissä? Siis olemme samassa junassa, jossa kukaan ei saa tuijottaa vain omaan napaansa.
Liberalismin ongelma onkin yksioikoisuus elikkä mutkat suoraksi ja mitä sen jälkeen on aina arvailujen tulosta tietoa ei ole. Mutta hauska harrastus silti liberalismi on juupas eipäs linjalla koska mitään tutkimustulosta villin lännen toiminasta mihin liberalismi perustuu ei ole muuta kun että villi länsi lopetettiin aikoja sitten kait siihen oli syynsä.
”Valtava taloustieteellinen ja -historiallinen näyttö osoittaa, että ihmiset ovat tuottavimmillaan ja kekseliäimmillään tiiviissä keskittymissä, siis kaupungeissa.”
Tuo on totta. Sen sijaan se ei ole ihan selvää, minkälaiset tiiviit keskittymät tuottavuuden kehittämiseen oikein tarvitaan. Jos vaihtoehtona on vaikkapa kilometrin päässä olevat asunnot, tai kylä, on kylä yleensä tuottavampi vaihtoehto. Mutta ilmeisesti vaikkapa jo viiden tai kymmenen tuhannen asukkaan tiivissä yhteisössä voi ainakin joidenkin selvitysten mukaan syntyä samaa suuruusluokkaa olevat ympäristölliset tuottavuusedut kuin isommissakin kaupungeissa, jotka myös loppujen lopuksi rakentuvat kaupunginosista ja erilaisista pienemmistä yhteisöistä.
Suomessa sekä pienet että suuret paikkakunnat on rakennettu markkinaehtoisesti ihan mihin sattuu. Vasta keskusjohtoisen markkinaehtoisen rakentamisen kieltävän toiminnan jälkeen on harjoitettu kaavoituspolitiikkaa, jossa asioiden sijoittumisia mietitään enemmän kokonaisuuden kuin yksilöiden edun kannalta.
Sen sijaan se kysymys, että onko keskittäminen parempi asia kuin hajauttaminen, on ihan eri kysymys kuin että onko tiiviit keskittymät tuottavuuden kannalta hyvä asia. Hajautuksista puhuessaan pääministeri kai käytännössä puhui nimenomaan tiiviisiin keskittymiin, kaupunkeihin tai kuntakeskuksiin hajauttamisesta. Se on ihan hyvä kysymys, että onko kokonaisuuden kannalta parempi, jos maassa on monta isoa ja keskenään kilpailevaa keskusta (esim. Saksa) vai onko parempi, että maan sisällä kaupunkien kilpailua pyritään rajoittamaan ja vaikkapa valtion toiminnot pyritään keskittämään yhdelle kaupunkiseudulle.
Luin näitä Pursiaisen blogeja tähän asti. Oliko tämä krapulassa kirjoitettu tai oli muuten vaan huono aamu?
Hajautus on myös riskien hajauttamista. Tietysti se syö tuottoa.
Blogista tulee mieleen se yksi ”liberaali” joka kyseli mihin Suomi tarvitsee Lappia. Möisi varmaan pois