Onko valtion ansiota, että äidit voivat paremmin?

HS:n äitienpäiväjuttu oli jonkinlainen ennätys suomalaisessa valtiokeskeisyydessä. Jutusta syntyi otsikkoa myöten käsitys, että suomalaisten äitien hyvinvoinnin lisääntyminen sodan jälkeen on johtunut pääasiassa erilaisesta sääntelystä ja hyvinvointipalveluiden kehityksestä. Jutun yhteydessä on jopa aikajana, jossa luetellaan virstanpylväinä erilaisten äitiyttä ja vanhemmuutta koskevien lakien säätämisajankohtia.

Suurin piirtein yhtä järkevää olisi väittää, että suomalaisten asumisen tason parantuminen savupirteistä nykyaikaan on tiukentuneiden rakennusmääräysten ansiota.

Kaikki hyvinvoinnin parantuminen Suomessa johtuu pohjimmiltaan samasta asiasta: talouskasvusta. Suomi on uskomattoman paljon rikkaampi maa kuin HS:n mainitsemana vuonna 1949. Bruttokansantuote henkeä kohti on moninkertainen. Tämäkin luultavasti aliarvioi Suomen rikastumista. Talouskasvun taustalla on teknologisen kehityksen mahdollistama (ei vähiten naisten) tuottavuuden lisääntyminen. Saamme samalla porukalla aikaan paljon enemmän, joten voimme myös kuluttaa enemmän.

Kehityksen taustalla on paljon syitä, joista vähäisin ei ole markkinatalouden kyky kehittää uusia hyödykkeitä ja teknologioita. Kasvun syyt ja syiden tärkeysjärjestys ovat jatkuvan taloustieteellisen väittelyn kohde, tässä on mahdotonta tehdä oikeutta tuolle keskustelulle. Markkinataloudella on kuitenkin ollut suuri merkitys myös suomalaisten äitien elämänlaadun parantumiselle.

Niin äitien kuin muidenkin suomalaisten hyvinvointiharppaus johtuu siis suotuisasta talouskehityksestä. Äitiyttä koskeva sääntely ja äitien hyvinvointipalvelut ovat mahdollisia, koska olemme rikkaampia. Aivan samalla tavalla paremmat asuintalot ovat mahdollisia, koska olemme rikkaita. Rikastuminen mahdollistaa sääntelyn, ei päinvastoin. HS:n jutussa syyt ja seuraukset heittävät häränpyllyä.

HS:n jutussa ja aikajanassa ei puhuta juuri ollenkaan niistä asioita, jotka todellisuudessa mahdollistivat äitien ja lasten elämänlaadun parantumisen.

Pääsin jo keskustelemaan aiheesta sosiaalisessa mediassa. Siksi esitän muutamia tarkennuksia. Kyllä, kasvun hedelmien jakaminen on tärkeää. Kyllä, hyvinvointipolitiikalla voi olla vaikutuksia myös kasvuun, myönteisiä ja kielteisiä. Neuvoloista on varmaankin ollut hyötyä, ja niillä on voinut olla vaikutuksia myös kasvuun.

Silti, suomalaisten äitien hyvinvoinnin parantumisen perimmäinen syy on Suomen rikastuminen. Äidit ovat itse rikkaampia. Rikastuminen on mahdollistanut myös julkisten palveluiden kehittämisen. Tämän muistaminen on tärkeää myös tulevaisuuden kannalta. Talouskasvun jatkuminen on edellytys sille, että suomalaisten äitien ja lasten hyvinvointi parantuu myös tulevaisuudessa.