Seitsemän sitkeää myyttiä maksuttomasta yliopistosta

Suomessa elää sitkeästi joukko myyttejä siitä, miten mainio ajatus maksuton yliopistokoulutus on. On tullut aika murtaa nämä myytit. Olen toki kirjoittanut asiasta jo aikaisemminkin, esimerkiksi täällä ja täällä. Mutta asia on poikkeuksellisen ajankohtainen esimerkiksi yliopistojen rahoitusleikkauksien vuoksi. Libera onkin valinnut vuoden 2016 teemaksi koulutuksen ja sivistyksen. Tämä vähän perusteellisempi kirjoitus on avaus teemavuoden keskustelulle.

Hyvä yliopistolaitos on sellainen, joka johtaa mahdollisimman suureen yhteiskunnalliseen hyvinvointiin. Yliopiston hyvinvointivaikutukset kohdistuvat tietysti suureksi osaksi opiskelijoihin itseensä. Mutta yliopistokoulutus vaikuttaa myös muihin ihmisiin sekä veronmaksun että muiden vaikutuskanavien, kuten koulutuksen ulkoisvaikutusten kautta.

Siksi on tärkeää, että niin opiskelijoiden kuin yliopistojenkin kannustimet ovat kunnossa, jotta oikeat ihmiset valikoituvat oikeanlaiseen koulutukseen. Maksuton järjestelmä ei toimi hyvin tässä suhteessa, vaan kannustaa vääränlaisiin valintoihin. Lisäksi maksuttoman yliopistokoulutuksen tulonjakovaikutukset ovat huonoja.  Tämä kaikki käy ilmeiseksi kun myytinmurtaminen pääsee kohta vauhtiin.

Myytti 1. Maksuton yliopistokoulutus ja opintotuki ovat tukea köyhille.

Yliopisto-opiskelijat eivät ole köyhiä tai huono-osaisia. Ei ole köyhyyttä alentaa vapaaehtoisesti ja väliaikaisesti tulotasoaan, jotta saisi tulevaisuudessa enemmän. Aika hyvä vertailukohta opiskelijalle on aloitteleva yrittäjä. Yrittäjä joutuu usein tekemään paljon töitä ilman juurikaan tuloja. Oman yrityksen rakentaminen vie kaiken ajan, eikä yrittäjä siis voi olla palkkatyössä muualla. Investoinnit omaan yritykseen tehdään usein lainarahalla. Kaikki tämä tapahtuu siinä toivossa, että yritys menestyy ja omistaja rikastuu.

Mutta niin kuin oikein onkin, kukaan ei ole sitä mieltä, että yrittäjä on köyhä. Kukaan ei kannata merkittäviä tulonsiirtoja tuleville rikkaille yrittäjille siksi että nämä ovat jotenkin huono-osaisia. Kaikki ymmärtävät, että yrittäjän tulonalennus on väliaikaista ja vapaaehtoista. Kukaan ei vakavissaan sano, että yrittäjien pitäisi saada investointitavarat maksutta. Valtio ei jakele ilmaisia kaivinkoneita, ravintoloita tai kalastusaluksia vain sen vuoksi, että yrittäjillä ei alkuvaiheessa ole varoja.

Totta kai jotkut opiskelijat tulevat köyhemmistä oloista kuin toiset. Mutta lääketieteelliseen päässyt köyhän perheen lapsi ei enää itse ole köyhä. Hän tulee muutaman vuoden päästä kuulumaan parhaiten tienaavien ihmisten joukkoon. Hän on siksi rikas tai ainakin hyväosainen, jolla on väliaikainen kassavirtaongelma. Tietenkään hän ei ole yhtä rikas kuin rikkaan perheen lääkikseen päässyt lapsi. Mutta tulonsiirtoja ei ole järkeä antaa rikkaille vain, koska joku on vielä rikkaampi.

Yliopisto-opiskelijoiden lobbauksen hyvää onnistumista kuvaa se, että ihan järkevät ihmiset on saatu uskomaan opiskelijoiden olevan köyhiä.

Myytti 2. Mikäli yliopistokoulutus olisi maksullista, köyhät eivät voisi hankkia yliopistotutkintoa. Erityisesti on väärin, jos joutuu ottamaan lainaa opintoja varten.

Laina on luonnollinen tapa rahoittaa yliopisto-opinnot. Yrittäjän lainaotossa ei kenenkään mielestä ole mitään ihmeellistä. Juuri investointien rahoitusta vartenhan pääomamarkkinat ovat olemassa. Yhtä lailla luonnollista on lainan ottaminen opintojen rahoitusta varten. Lääkärin tutkinto tekee omistajastaan varakkaan ihan samalla lailla kuin yrittäjän tekemä investointi.

Kaikille on itsestäänselvää, että yrittäjän kannattaa tehdä investointi vain, jos sen tuotto ylittää lainan kustannukset. Aivan samoin on tutkinnon laita. Jos tutkintoa varten ei kannata ottaa lainaa, tutkintoa ei pidäkään hankkia. Ne, jotka huutavat tässä kohtaa ”mutta ulkoisvaikutukset!”, malttakaa hetki. Niihin palataan kyllä.

Jotkut ovat sitä mieltä, että on jotenkin epäreilua, että köyhän perheen lapsi joutuu ottamaan lainaa ja rikkaan ei. Tähän vastattiin jo äsken. Tuleva lääkäri, vaikka olisi köyhästä perheestä, on tuleva rikas. Ei yhtä rikas kuin rikkaasta perheestä tuleva, mutta kuitenkin rikas. Ei ole mitään epäreilua siinä, että ihminen joutuu ottamaan lainaa tulevaa vaurastumistaan varten.

Koulutusinvestoinnin kannattavuus ei myöskään riipu siitä, joutuuko sen tekemään lainarahalla vai ei. Jos koulutusinvestoinnin tuotto ei ylitä lainapääoman kustannuksia, maksullista tutkintoa ei kannata hankkia lainarahalla. Mutta ei sitä kannata hankkia omallakaan rahalla. Sijoittamalla rahat pääomamarkkinoille rahoille saa paremman tuoton kuin sijoittamalla ne tähän huonosti tuottavaan koulutukseen. Tässä mielessä siis koulutuspäätöksen kannattavuus ei riipu alkuperäisestä varallisuustasosta.

Joskus tähän sanotaan vastaväitteenä, että köyhien riskinsietokyky on alempi kuin rikkaiden. Siksi osa heistä jättäisi opintolainan ottamatta. En usko, että tämä on kovin tärkeä seikka. On tukuittain tutkimuksia, jotka osoittavat, että hyvä yliopistokoulutus on todella hyvä sijoitus. Sitä varten kannattaa ottaa lainaa. Eikä sinänsä ole ongelma, että toiset haluavat tehdä vähemmän riskipitoisia sijoituksia kuin toiset. Ihmisten kannattaa ottaa vain sellaisia riskejä, joita haluavat.

Ja edelleen, vaikka jostakin syystä ajateltaisiin, että opintolaina on yksilön kannalta liian riskipitoinen sijoitus, ei tämä ole argumentti maksuttoman koulutuksen puolesta. Se on argumentti pehmeän opintolainajärjestelmän puolesta. Sellaisen, jossa takaisinmaksu esimerkiksi riippuu myöhemmästä työmarkkinamenestyksestä.

Opintolainoja ei ehkä muutenkaan voi kokonaan jättää markkinoiden huoleksi. Pääomamarkkinat ovat epätäydelliset siinä mielessä, että lainaa koulutusta varten ei välttämättä saa aina tarpeeksi. Ongelmana on se, ettei inhimillistä pääomaa, toisin kuin fyysistä, voi pantata lainan vakuudeksi. On mahdotonta esimerkiksi lupautua pankin orjaksi siinä tapauksessa ettei maksa lainaa takaisin. Panttaamisen mahdottomuus voi aiheuttaa sen, että varattoman, mutta lahjakkaan on vaikea saada riittävää lainaa.

Mutta tämä on argumentti opintolainan valtiontakauksen puolesta, ei maksuttoman koulutuksen.

Myytti 3. Maksuton yliopistokoulutus on hyvä asia, koska koulutus on hyödyllistä ja hyödyllisiä asioita pitää tukea.

Asioita ei pidä tukea vain sen takia, että ne ovat hyviä. Jos joku asia on arvokas jollekulle, hän kyllä osaa hankkia sen itse. Jos ongelma on se, että joku on liian köyhä saadakseen tarpeeksi itselleen tärkeitä asioita, hyvien asioiden tukemisen sijasta hänelle kannattaa antaa suora tulonsiirto. Tämä pätee yhtä hyvin koulutukseen kuin kaikkeen muuhunkin. Maksuttoman koulutuksen perustelu ei siis voi olla se, että koulutus on tärkeää.

Asioiden tukeminen on perusteltua vain silloin, kun niistä koituva hyöty ei kohdistu hankkijalle itselleen. Näitä hyötyjä sanotaan ulkoisvaikutuksiksi. Siitä pääsemme seuraavaan myyttiin.

Myytti 4. Koulutuksen ulkoisvaikutukset ovat perustelu maksuttomalle yliopistokoulutukselle.

Ainoa järkevä perustelu yliopistokoulutuksen tukemiselle ovat ulkoisvaikutukset. Jos koulutus hyödyttää merkittävästi muitakin kuin koulutuksen saajaa itseään, koulutusta hankitaan ilman tukea liian vähän tai vääränlaista. Yliopistokoulutuksen ulkoisvaikutuksia on vaikea mitata. Mutta ne voivat olla merkittäviä.

Esimerkiksi kaupungeissa, joihin on keskittynyt paljon koulutettuja ihmisiä, ajatukset lentävät ja ideat liikkuvat. Mitä enemmän koulutettuja ihmisiä, sitä enemmän ajatuksia liikkuu, ja kaikki muutkin hyötyvät koulutettujen koulutuksesta. Työntekijät, jotka katselevat heitä paremmin koulutettujen kollegojensa työskentelyä, oppivat hekin uusia työtapoja.

Jos näin on, jokainen koulutettu työntekijä hyödyttää kaikkia muitakin. Koska muille aiheutettu hyöty ei näy työntekijän omassa palkassa, kannustimet hankkia koulutusta voivat olla liian laimeat.

Toinen seikka on se, että ihmiset arvostavat sivistystä. Kansalaiset arvostavat siitä, että Suomessa on ihmisiä, jotka tuntevat historiaa tai suomalais-ugrilaista kielitiedettä. Koska näiden alojen tutkimuksella ei tienaa kovin hyvin, voi olla että ilman tukea tarpeeksi lahjakkaita ihmisiä ei hakeudu näille aloille.

Kolmas esimerkki on perustutkimus. Lääketieteellinen tai fysiikan perustutkimus voi tuottaa arvokasta tietoa. Mutta voi olla, että ilman tukea lahjakkaita ihmisiä hakeutuu esimerkiksi rahoituksen opintoihin näiden sijasta pankkiirin tulojen houkuttelemana.

Kaikki nämä ovat ihan järkeviä ajatuskulkuja. Mutta jokainen niistä puoltaa yliopistokoulutuksen valikoivaa tukemista, eikä täysin maksutonta järjestelmää.

Vaikka koulutuksen hyödyistä osa tulisi muille, myös koulutettava itse saa merkittävän osan hyödystä suurempina tuloina. Hyödyt voivat olla myös muunlaisia, kuten oman sivistyksen arvo tai miellyttävämmät työolosuhteet. Siksi hän voi itse hyvin maksaa merkittävän osan koulutuksestaan.

Ja jos halutaan ohjata ihmisiä sivistysaloille tai perustutkimukseen, täytyy tukea näiden alojen koulutusta. Jos tarkoitus on, että ihmiset valitsevat fysiikan tai historian rahoitusteorian sijasta, täytyy niistä tehdä houkuttelevia suhteessa rahoituksen opiskeluun. On ilmeistä, että paras tapa toteuttaa tämä ei ole lahjoittaa kaikkien alojen tutkinnot.

Tuki pitää suunnata niille ihmisille ja aloille, joista ulkoisvaikutukset tulevat. Mitään sivistyshyötyjä ei saavuteta ohjaamalla keskinkertaisia opiskelijoita suomalais-ugrilaisen kielitieteen tai historian pariin. Tutkintojen lahjoittaminen pankkiireille ei palvele mitään järjellistä tarkoitusperää. Opiskelijan itsensä kannalta huonolaatuinen tutkinto tuskin aikaansaa myöskään merkittäviä ulkoisvaikutuksia.

Ulkoisvaikutukset ovat siis perustelu tarkkaan harkitulle ja valikoivalle yliopistokoulutuksen tukipolitiikalle. Yksi mahdollinen väline ovat lahjakkaille suunnatut stipendit, jotka kannustavat sivistysaloille ja perustutkimukseen.

Myytti 5. Maksullinen koulutus suosisi kouluttautumista aloille, joilla ansaitsee hyvin. Sen sijaan aloille, joissa palkat ovat huonoja ja työttömyysriski suuri, ei kannattaisi opiskella. Samoin huonompilaatuiset yliopistot kärsisivät.

Tämä ei itse asiassa ole myytti, vaan täyttä totta. Mutta juuri näin pitääkin olla. Tietenkin ihmisiä pitää ohjata hankkimaan tutkintoja, jotka ovat mahdollisimman arvokkaita. Nykyjärjestelmän perverssein piirre on juuri se, että se mahdollistaa tyhmien tutkintojen hankkimisen, koska opiskelija ei kohtaa koulutuksen kustannusta. Ei ole mitään järkeä kannustaa ihmisiä aloille, joissa elintaso on huono ja työttömyysriski suuri.

Sama pätee huonompien yliopistojen tilanteeseen. Ei ole mitään syytä ohjata ihmisiä huonoihin yliopistoihin. Jos jonkin tutkinnon yhteiskunnallinen arvo ei ylitä sen tuotantokustannuksia, kenenkään ei pidä hankkia sitä. Lisäksi jos yliopistot saavat itse määritellä lukukausimaksunsa, näiden suuruus tietenkin heijastaa yliopiston houkuttelevuutta. Arvokkaimmat tutkinnot maksavat enemmän kuin vähemmän arvokkaat. Samoilla markkinoilla voi hyvin olla Mersuja ja Ladoja, kunhan hinnat vain ovat erilaiset.

Ja kun kerran kannustimista puhutaan, maksullinen koulutus tarjotaa paremmat kannustimet paitsi opiskelijoille, myös yliopistoille. Kun ihminen joutuu maksamaan koulutuksestaan, hän ei suostu maksamaan mistä tahansa.

Myytti 6. Yliopistotutkinto on ehkä maksuton, mutta koulutetut maksavat opintonsa takaisin veroina.

Tämä pitää osittain paikkansa, mutta ei ole hyvä perustelu maksuttomalle järjestelmälle. Hyvin ansaitsevat korkeasti koulutetut maksavat tietysti korkeampia veroja. Mutta niin maksavat nekin, jotka ovat yliopistokoulutuksen sijasta investoineet vaikkapa kaivinkoneeseen tai ravintolaan. He eivät kuitenkaan ole saaneet näitä investointihyödykkeitä ilmaiseksi.

Tästä huolimatta maksuton yliopistokoulutus on merkittävässä määrin elinkaaren sisäinen tulonsiirto keskiluokalta itselleen. Mutta tällaisissa tulonsiirroissa ei ole mitään järkeä. Varojen kierrättäminen valtion kautta aiheuttaa tietysti erilaisia tehokkuustappioita. Mutta ennen kaikkea järjestelmä tuhoaa kaikki järkevät kannustimet, kuten edempänä on osoitettu.

Kun opiskelija ei kohtaa tutkinnon kustannuksia lukukausimaksun muodossa, nämä eivät ohjaa valitsemaan kustannus-hyötymielessä parasta tutkintoa. Samoin se ohjaa yliopistoihin sellaisia ihmisiä, joiden kannattaisi tehdä jotain aivan muuta. Kuten kaikilla markkinoilla, kun hintainformaatio poistetaan, tuloksena on yhteiskunnallisen hyvinvoinnin kannalta vääriä valintoja.

Järjestelmä, jossa ihminen itse maksaa koulutuksestaan, mutta vastaavasti verotus on alempi, tuottaa paremman lopputuloksen. Se tekee koulutuksesta tasa-arvoisen investoinnin muiden kanssa siinä että investoinnit maksaa se joka niistä hyötyy. Lisäksi ihmiset kannustetaan hankkimaan itselleen ja yhteiskunnalle hyödyllisin koulutus.

Myytti 7. Maksuton yliopistojärjestelmä on osoittautunut paremmaksi kuin maksullinen.

Tämä ei yksinkertaisesti pidä paikkaansa. Maailman parhaista yliopistoista suurimmassa osassa on lukukausimaksut. Nykyinen rahoitusjärjestelmä on kannustinvaikutuksiltaan huono, kuten yllä on todettu. Lisäksi täysin valtiolta tuleva rahoitus antaa opetusministeriölle kuristusotteen yliopistoista, mikä tekee on tehnyt niiden autonomiasta pelkän vitsin.

Julkisuudessa yleensä esitetyt väitteet maksuttoman järjestelmän paremmuudesta ovat siis myyttejä. Mikään järkevä argumentti ei puolla nykyistä täysin maksutonta järjestelmää. On järkeviä syitä tukea yliopistokoulutusta niin, ettei opiskelija joudu kohtaamaan koulutuksensa koko kustannusta. Mutta tämä ei mitenkään tarkoita sitä, että koulutus pitäisi tarjota maksutta kaikille. Järkevä järjestelmä perustuisi osittaiseen tukeen ja olisi lisäksi valikoiva siten, että tuki vaihtelisi ihmisittäin, koulutusaloittain ja oppilaitoksittain.

Maksuton yliopisto on suureksi osaksi elinkaaren sisäinen tulonsiirto keskiluokalta itselleen. Sellaisena se tuhoaa kaikki järkevät kannustimet. Lisäksi pelkästään valtiolta tuleva rahoitus pitää yliopistot liian tiukasti opetusministeriön talutusnuorassa. Kustannukset osittain kattavien lukukausimaksujen salliminen yhdistettynä toimivaan laina- ja stipendijärjestelmään ja alempiin veroihin olisi suuri parannus.

Ajatuspaja Libera toimii kokonaan lahjoitusvaroin. Jos pidit kirjoituksesta, tue meitä. Kirjoitusta päivitetty 24.1. klo 15.26 tarkentamaan, että koulutuksen arvo opiskelijalle voi olla muutakin kuin kasvanut tulo.