Hyvätuloisten verotuskeskustelu – miksi kaikki ovat väärässä

Tulossa olevat leikkaukset ja veromuutokset ovat aikaansaaneet kiihkeän keskustelun siitä, millaisia tulonjakovaikutuksia uuden hallituksen politiikalla on. Opposition mielestä pienituloiset kärsivät ja hyvätuloiset eivät osallistu ”talkoisiin”. Hyvätuloiset ovat toista mieltä. Viimeksi keskusteluun osallistui EVA joka valistaa meitä kertomalla, että suurituloiset ne vasta ovatkin kärsineet.

Uskomattomimman ulostulon palkinnon kuittaa MTK:n puheenjohtaja, jonka mielestä maatalous on yhteiskuntasopimuksensa solminut ja vyönsä kiristänyt. Mies edustaa toimialaa, jota lahjotaan miljardeilla tuhlaamaan resursseja samaan aikaan kun päivähoidosta leikataan. Jos minä olisin MTK:n puheenjohtaja yrittäisin pysytellä visusti hiljaa ja toivoa, ettei kukaan huomaisi. Ehkä tämän vuoksi en olekaan MTK:n puheenjohtaja.

Koko tämä keskustelu kertoo aika synkkää tarinaa siitä, mistä Suomessa puhutaan. Samaan aikaan kun jaettavaa on vähemmän, kiistellään siitä kuka saa isomman osuuden pienemmästä hyvinvoinnista. Yksikään osapuoli ei saa erityisiä tyylipisteitä tästä keskustelusta.

Aloitetaan siitä, miksi suurituloisten puolustuspuhe on niin tylsää kuultavaa. Ongelma ei ole se, että nykyiset rikkaat maksavat paljon veroja. Se kuinka paljon tulonjakoa pitää harjoittaa, on sitä kuuluisaa niin sanottua arvokeskustelua. Tulojen tasausta kannattavat ovat ihan yhtä oikeassa tai väärässä kuin muutkin. Kysymys on viime kädessä mielipiteistä. Köyhää ei kiinnosta onko rikkaan mielestä kivaa maksaa veroja, eikä tätä tosiasiaa voi muuttaa mitenkään. Mikään määrä yhteiskunnallista keskustelua ei aikaansaa sopua eri väestöryhmien välille siitä, mikä on reilu tulonjako.

Hyvätuloisten verotuksen perusongelma ei olekaan se, että veroja ei ole kiva maksaa. Ongelma on se, että verotus aikaansaa sen, että meillä on liian vähän hyvätuloisia, eivätkä hyvätuloiset ole tarpeeksi hyvätuloisia. Riittävän monet eivät yritä päästä hyvätuloisiksi tai vielä hyvätuloisemmiksi, koska verotus vie osan hyödyistä.

Samoin yritysten verotuksen ongelma on se, ettei synny tarpeeksi ja riittävän isoja yrityksiä, kun verottaja vie osan yrittämisen mahdollisista palkinnoista. Jo onnistuneiden yrittäjien verottaminen on pelkkä tulonjakokysymys.

Mutta oppositio on ihan yhtä hakoteillä kuin suurituloisten asiamiehet. Valitettavasti ei ole mahdollista verottaa jo onnistuneita yrittäjiä ilman että verottaa niitä tulevia tai mahdollisia yrityksiä. Nykyisiä hyvätuloisia ei voi verottaa verottamatta niitä, jotka vasta miettivät yrittävätkö tulla hyvätuloisiksi vai menevätkö kävelylle. Tulot tietysti heijastavat tuottavuutta, joten viime kädessä kysymys on siitä, että suuria tuloja verottamalla verotetaan ihmisten pyrkimyksiä nostaa omaa tuottavuuttaan. On ilmeistä, että tällä on haittavaikutuksia.

Hyvätuloisten verotus ei siis ole pelkkä tulonjakokysymys, kuten oppositio tuntuu ajattelevan. Tärkeintä ei ole se osallistuvatko hyvätuloiset talkoisiin, vaan se kuinka tehdään mahdollisimman monista hyvätuloisia. Sama koskee erityisesti yrittäjien verotusta. Yrittäjiä verotettaessa verotetaan voittoja, jotka yritystä perustettaessa ovat kaukaisia ja epävarmoja.

Voittojen verottaminen on yritysten perustamisen ja kasvattamisen verottamista. Tämä on asia, jonka pitäisi saada kaikki mietteliäksi. Siis myös ne, jotka kannattavat merkittävää tulojen uudelleenjakoa.

Kysymystä siitä, miten hyvinvointia pitää jakaa, ei voida ratkaista keskustelemalla. Yhteisymmärrystä ei kerta kaikkiaan voi löytyä, koska eri ihmisten välillä on aito eturistiriita. Hyvinvoinnin määrän kasvattaminen on eri asia. Onnistuessaan kasvattaminen on mahdollista tehdä niin että (lähes) kaikki hyötyvät. Hyvinvoinnin kasvattamisesta puhuminen onkin paljon hyödyllisempää. Kun päämäärä on edes jossakin määrin yhteinen, voidaan puhua keinoista.

Toivottavaa olisikin, että keskustelu hyvätuloisten ja yrittäjien verotuksesta koskettelisi enimmäkseen tätä asiaa. Eli sitä, onko hallituksen vero- ja muu politiikka sellaista, että se on omiaan kasvattamaan jaettavan hyvinvoinnin määrää.